Yhteinen EU-velka ei ratkaise talouskriisiä
Alkuviikolla nousi huolestuttavia uutisia Saksan muuttuneesta suhtautumisesta uuteen yhteisvelkaan.
Saksan liittokansleri Olaf Scholzin kerrottiin asennoituvan aiempaa avoimemmin velanottoon EU:n epävirallisessa huippukokouksessa Prahassa.
Eri medioiden mukaan liittokanslerin ehto yhteisvelalle olisi, että sitä jaettaisiin lainoina avustuksien sijaan. Kokouksen jälkeen Saksan hallituksen tiedottaja toppuutteli, ettei Saksa näe tarvetta EU:n uudelle yhteisvelalle.
Uutisotsikot mahdollisesta suunnanmuutoksesta ovat kuitenkin herättäneet syvää huolta, sillä Saksa on EU:n pitkäaikainen vastuullisen talouspolitiikan kantava ääni.
Merkelin johdolla Saksa kannatti pitkään tiukkaa talouskuria unionissa, eikä tästä Suomenkin vahvasti tukemasta linjasta sovi lipsua.
Nykytilanteessa korostuvat jäsenmaiden omat vastuut taloudestaan ja ratkaisut energian hintojen nousun pysäyttämiseksi. Koronan jälkivaikutukset ja sodan aiheuttama ahdinko erityisesti energian osalta haastavat edelleen yhteismarkkina-alueen talouskasvua.
Samalla koronaelpymispaketin monet lainamiljardit jäsenmaiden kehittämiseksi ja uusien energiamuotojen käyttöönottamiseksi makaavat yhä koskemattomina.
EU:n taloudellisen yhteisvastuun lisäämisen tielle ei pidä lähteä, sillä unionin suuntana ei saa olla tulonsiirtounioni.
Ranska on ajanut uutta yhteisvelkaa innokkaasti siitä lähtien kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja tätä taas ovat Saksa, Alankomaat ja muut pohjoiset maat olleet jarruttamassa.
Olisi erittäin huolestuttavaa, jos sosiaalidemokraattijohtoinen Saksa kääntäisi kelkkansa tilanteessa, jossa EU:n yhtenäisyyttä koetellaan jo ennestään. Yhteisen velan sijaan jäsenmaita pitää kannustaa rakenteellisiin uudistuksiin ja vastuulliseen talouspolitiikkaan.
Sitkeyttä vaaditaan, sillä maailmantaloudessa pahin on vielä tulossa.
Valitettavasti mustia lampaita edelleen löytyy, jopa Venäjän vastaisten pakotepakettien rakentamisessa.
Kylmän talven lähestyessä voimavarat on keskitettävä järkeviin kansallisiin talous- ja energiapolitiikan ratkaisuihin.
Saksan järjetön linjaus ydinvoiman lopettamisesta pitää pintansa energiakriisistä huolimatta, tosin jatkoaikaa kahdelle ydinvoimalalle annettiin yli talven huhtikuuhun saakka.
Euroopan laajuinen energiapula voi jatkua jopa vuosia ja vain syvenee, jos omia kestäviä energiatuotantomuotoja ei täysimääräisesti hyödynnetä. Saksa on saanut kritiikkiä myös sen valtavasta 200 miljardin kansallisesta elvytyspaketista.
Paketin suuruus aiheuttaa pelkoa EU:n sisämarkkinoiden kilpailutilanteen vääristymisestä ja sen nähdään antavan saksalaisille yrityksille suunnatonta etua muihin nähden.
Äänenpainoja on koventanut se tosiseikka, että Saksan rakentama Venäjä-riippuvuus etenkin fossiilisesta maakaasusta on suuri syy koko Euroopan nykyiseen energia-ahdinkoon.
Kansallisten toimien viidakossa ylettömälle sooloilulle ei ole EU:ssa nyt varaa.
Valitettavasti mustia lampaita edelleen löytyy, jopa Venäjän vastaisten pakotepakettien rakentamisessa.
Etenkin Unkarin veljeily sekä uudet kaasu- ja öljyputkihankkeet venäläisten kanssa aiheuttavat pahennusta. Nousevien energianhintojen vastineeksi on eurooppalaista omaa päästöttömän energian tuotantoa kasvatettava kaikin mahdollisin keinoin, aina turpeesta ydinvoimaloiden käyttöiän jatkamiseen saakka.
Unkarin ja osittain Puolankin toiminta unionin perusarvojen vastaisesti EU:n varoin tuettuna, sekä Italian EU-kriittisen äärioikeiston valtaannousu ovat viimeinen myrskyvaroitus; yhteistä talousvelkaa ei pidä syventää.
Yhteinen EU-velka ei ratkaise globaalia talouskriisiä, mutta saattaa syventää ja pitkittää sitä Euroopassa.