Pelkkä ymmärrys ruokaketjun epäreiluudesta ei riitä

Jauhelihapula herätti entistä laajemman joukon suomalaisia pohtimaan, miksi ruokaketjumme ei toimi. Kun sitten yksi kauppaketjuista nosti jalostavalle teollisuudelle maksamaansa ostohintaa poikkeuksellisesti kesken sopimuskauden, on se herättänyt vilkasta keskustelua.

Kommentteja hallitsevat pieni toiveikkuus ja suuri epäusko siitä, että yhden kauppaketjun parempi maksuhalukkuus valuisi alkutuottajalle saakka. Huoli epäreilusta ruokaketjusta ja kannattamattomasta ruoantuotannosta valtaa alaa.

Heinäkuussa Euroopan unioni julkaisee ehdotuksensa seuraavaksi budjettikaudeksi. Kyse on arvovalinnoista. Turvallisuus vie nyt ymmärrettävästi resursseja, mutta maataloudesta ja aluekehityksestä leikkaaminen on omavaraisuuden ja huoltovarmuuden heikentämistä.

Venäjän hyökkäyssota on muuttanut Euroopan turvallisuusympäristön dramaattisesti ja sotilaalliset panostukset ovat välttämättömiä. Kokonaisturvallisuus ei kuitenkaan synny vain asehankinnoista, vaan myös alueiden elinvoimasta ja leivästä, jota pitää olla mahdollisuus tuottaa ja myydä. 

Ei mikään armeijakaan marssi tyhjin vatsoin ja on myös syytä muistaa, kuinka moni sota onkaan alkanut nälän ja syrjäytyneisyyden takia.

Yksittäisen kauppaketjun toiminta on kukonaskel oikeaan suuntaan. Ei kuitenkaan riitä, että kaupan sektori maksaa enemmän lihasta teollisuudelle, vaan myös alkutuottajan on siitä hyödyttävä. 

Suomalainen kuluttaja tuskin tiedostaa, että meidän kauppojemme hyllyt ovat notkuneet eurooppalaisittain edullista, mutta laadukkainta jauhelihaa. Tähän asti hinta on maksatettu tuottajilla, koska kaupat eivät ole valmiita joustamaan katteistaan.

Lisäksi epäterveiden kauppatapojen direktiivin uudelleentarkastelu on todella tervetullut. Yksin tämäkään toimi ei alkutuotannon kannattavuusahdinkoa ratkaise.

EU:n budjettiväännöt alkavat toden teolla syksyllä. Parlamentissa ja maamme hallituksessa on tahoja, joiden maailmankuvassa leikkaaminen maataloudesta sekä alueiden kehittämisestä on itsestäänselvää ja oikeutettua.

Sitäkin suuremmalla syyllä meidän on katsottava myös omaa ruokaketjuamme ja vaadittava reilumpaa korvausta tuottajille, koska viljelijänkin sitkeydellä on rajansa.