EU:n vahvuus on sen yhtenäisyydessä
Euroopan unionin perusarvot – ihmisoikeudet, demokratia, vapaus ja oikeusvaltioperiaate – ovat nyt uhattuna niin idästä, lännestä kuin myös unionin sisältä.
Erityisesti Venäjän hybridivaikuttamisen erilaisia muotoja olemme tottuneet näkemään jo kuluneiden vuosien aikana, ja uhaksi on noussut myös perusarvoista piittaamaton presidentti Donald Trump.
Myös unionin sisäiset haasteet vahvistuvat: jo pitkään muita jäsenmaita panttivankinaan pitänyt Unkari vähät välittää yhteisistä pelisäännöistä. Nyt maan epäillään valjastaneen tekoälyn vähemmistöjen valvontaan, aiempien rikkomustensa jatkeena.
Unkarin tapauksessa maan parlamentissa keväällä hyväksytty propagandalain laajennus antaa maan viranomaisille oikeuden kieltää muun muassa seksuaalivähemmistöjen julkiset kokoontumiset. Laki antaa viranomaiselle oikeuden käyttää kasvojentunnistusteknologiaa osallistujien valvontaan ja sakkojen määräämiseen.
Nyt komissio selvittää, rikkooko Unkari EU:n tekoälysääntöjä, jotka kieltävät tekoälyn käyttämisen valvontaan julkisella paikalla ilman erityistä uhkaa.
Unkarin aiemmista rikkomuksista ilmaisunvapauteen ja ihmisoikeuksiin on odotettavissa ensimmäisiä linjauksia Euroopan unionin tuomioistuimesta kesäkuussa.
Kun unionin jäsenmaa toistuvasti kaventaa EU:n perusarvojen toteutumista ja rikkoo muutenkin yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, on aidosti pohdittava, miten pitkälle olemme valmiita taipumaan ennen kuin kärsivällisyys loppuu.
Monet olisivat varmasti valmiita jo kyseenalaistamaan koko jäsenyyden, mutta jäsenmaat eivät ole tähän mennessä saaneet riittävää yksituumaista rintamaa aikaiseksi artikla 7:n käynnistämiseksi Unkarin osalta.
Artikla 7 mahdollistaa äänioikeuden viemisen, kun jäsenmaa rikkoo EU:n perusarvoja ja oikeusvaltioperiaatetta. Vaikeaksi artikla 7 käynnistämisen tekee se, että sen käyttöönotto vaatii parlamentin puoltavan lausunnon ja jäsenvaltioiden 4/5 enemmistön.
Puolassa käydyt presidentinvaalit osoittivat, että Trumpin MAGA-tavoitteet tunkeutuvat myös Euroopan sisäiseen politiikkaan.
EU-myönteisen pääministeri Donald Tuskin kädet pysyvät jatkossakin sidottuna uuden kansalliskonservatiivisen presidentin käyttäessä veto-oikeuttaan ahkerasti. Puolan mahdollinen paluu takaisin äärioikeiston haltuun nyrjäyttää koko unionin päätöksenteon sivuraiteille.
Tiedämme, että Venäjä ruokkii Euroopan sisäisen hajaannuksen virtauksia, jotka heikentävät meitä. Meihin kohdistuvan valvonnan, häirinnän ja hybridivaikuttamisen taustalta paljastuu myös uusia toimijoita ja valtioita.
Onneksi turvallisuuden saralla yhdentymistä on löytynyt nyt erityisesti Ison-Britannian kanssa, joka on vahvistanut otettaan ja lähentynyt unionia Ukrainan ja Euroopan turvaamiseksi.
Euroopan unionin kyky vastata meitä kohtaaviin uhkiin määrittelee lopulta koko arvoyhteisömme kyvyn selvitä monenlaisista kriiseistä. Siksi on ratkaisevaa, että muun muassa Unkarin temppuiluun suhtaudutaan päättäväisesti.
Eurooppalaisten arvojen ja sopimusten venyttely on saatava aisoihin ja tarvittaessa pohdittava, miten jäsenmaan tulevaisuus unionissa on ylipäätään perusteltavissa.