Metsäenergia sai iskun
Euroopan parlamentti äänesti eilen kannastaan huolta herättäneeseen uusiutuvan energian direktiiviin, jonka lopputuloksen tiedettiin vaikuttavan merkittävästi Suomen metsien käyttöön ja kansallisiin uusiutuvan energian tavoitteisiin.
Parlamentin enemmistön taakseen voittanut surkea kanta sisältää monia ongelmallisia kohtia ja lopputulos on kokonaisuudessaan pettymys. Puubiomassan jakaminen ensi- ja toissijaiseen luokitukseen on keinotekoista eikä biologisia faktoja, kuten puun uusiutumista, voi äänestämällä muuksi muuttaa.
Parlamentin kannassa puun energiakäyttöä ei olla kieltämässä, mutta puupohjaisesta biomassasta lasketaan uusiutuvien joukkoon vain se määrä, joka ei ylitä vuosien 2017–2022 keskimääräistä käyttömäärää. Sen ylimenevää määrää ei enää lasketa sisään 45 prosentin uusiutuvien tavoitteeseen. Lisäksi takarajan asettaminen vuoteen 2030 avaa oven kriteerien kiristämisellä tämän jälkeen. Kyse on kompromissista, jonka vaihtoehtona olisi ollut ympäristövaliokunnan vielä huonompi linjaus poistaa kokonaan puupohjaiselta biomassalta uusiutuvan energian asema.
Äänestyksessä vastustin parlamentin kantaa, sillä se ei kannusta investoimaan kestävän metsäenergian tuotantoon eikä edesauta Euroopan vihreää siirtymää. En voi hyväksyä sitä, että juuri nyt, kun Euroopassa pitäisi vahvistaa omaa uusiutuvaa energiantuotantoa venäläisestä fossiilisesta energiasta irtaantumiseksi, keinovalikoimaa tämän saavuttamiseksi kavennetaan.
Toivoa vielä kuitenkin on, sillä tässä äänestystuloksessa kyse on vain parlamentin kannasta. Metsäbioenergian kohtalo ratkaistaan vasta parlamentin, komission ja jäsenmaiden neuvoston välisissä kolmikantaneuvotteluissa. Suomen lisäksi moni muukin EU:n jäsenmaa vastustaa puubiomassan käyttörajoituksia ja uskon, että neuvotteluissa metsäkirjauksiin saadaan järkeä. Soisin parlamentin neuvottelijoiden hakevan näkökulmia uunituoreesta EU:n metsästrategiasta, jossa kestävän metsänhoidon merkitys ja jäsenmaiden toimivalta metsäasioissa on huomioitu tasapainoisemmin. Lainsäädännöt ovat siis vieläpä ristiriitaisia keskenään.
Pettymystä tuottaneensa esityksessä oli jotain hyvääkin. Parlamentti päätti luopua vihreälle vedylle asetetuista hankalista vaatimuksista, mikä antaa positiivisen signaalin Suomen teollisuuden tärkeille vetyinvestoinneille. Hyvää oli myös se, että ympäristövaliokunnan ehdottama jätehierarkiadirektiivin muuttaminen kestävyyskriteeriksi luovuttiin biopolttoaineiden kohdalla. Sekin olisi läpi mennessään ollut raju isku Suomen metsä- ja biopolttoaineteollisuudelle.
Suuressa kuvassa kaikista huolestuttavinta on EU:n yhä röyhkeämpi tapa kävellä kansallisen päätösvallan yli juuri metsiämme koskien, ilmasto- ja energiapolitiikkaa siltana käyttäen. Se murentaa kansalaisten luottamusta unionin kykyyn ja ymmärrykseen toimia tasapuolisesti ja jäsenmaiden erilaiset lähtökohdat huomioiden. Metsät ovat aina olleet ja ovat edelleenkin jäsenmaiden toimivallan alaisia, ja sellaisena niiden pitää pysyä. Tätä viestiä kaikilla suomalaisilla toimijoilla maan hallitusta myöten on varaa terävöittää.
