Kauppa se on, joka kannattaa!

Suomessa käyty keskustelu EU:sta on usein kriittistä, aiheestakin.

On kuitenkin muistettava ne alat, joiden vuoksi jäsenyys on meille välttämätön. Kauppapolitiikka on tästä hyvä esimerkki.

Maailmankaupan turbulenssi ei ole hiipunut. Kiina ja USA ovat yhä uhkaavammin napit vastakkain, kun Trump jatkaa uhkailuaan uusista tulleista.

EU on osoittanut vahvuutensa, kun jäsenmaiden yhtenäinen rintama ei ole järkkynyt Trumpin kovistelusta huolimatta.

Trumpin uhkailemat autotullit eivät lopulta astuneet voimaan, vaan EU sai neuvoteltua kompromissin USA:n kanssa. Tämä alleviivaa sitä, että EU:n yhteinen kauppapolitiikka on enemmän kuin perusteltua.

EU:n yhteinen kauppapolitiikka tarjoaa mahdollisuuksia vientivetoiselle Suomelle.

EU neuvottelee jatkuvasti uusia sopimuksia kolmansien maiden kanssa sen varmistamiseksi, että tuotteemme ja palvelumme pääsevät uusille markkinoille.

EU on esimerkiksi tehnyt Japanin kanssa merkittävän kauppasopimuksen, joka tarjoaa valtavat mahdollisuudet metsäteollisuudellemme.

Vaikka kauppapolitiikkaa on ehdottomasti kannattavampaa hoitaa EU-tasolla, on meidän pidettävä huoli siitä, että kansallinen etumme kauppapolitiikassa toteutuu.

Kauppaneuvottelut ovat tasapainoilua eri teollisuuden alojen välillä, ja Suomessakin on sekä viennistä riippuvaista teollisuutta että raaka-aineiden tuonnista riippuvaisia aloja.

Maataloustuotteiden tuontikiintiöt ovat yksi kriittisimmistä keskustelunaiheista kauppapolitiikassa, ja maataloutemme kannattavuuden parantamiseksi meidän on oltava tässä keskustelussa aktiivisesti mukana.

Siksi esimerkiksi ruuan alkuperämerkintöjen pakollisuus pysyy tiukasti työlistallamme.

Onneksemme Venäjän kaupan tyrehdyttyä Suomi on saanut avattua uusia reittejä muun muassa Kiinan ruokamarkkinoille.

Kauppapolitiikka elää murroksen hetkiä, ja EU:n tulee pysyä aktiivisena toimijana tällä kentällä. Suomen on jatkossakin pysyttävä yhteisessä rintamassa, jotta markkinat viennillemme säilyvät.