Empatiasta on hyötyä politiikassa
Onko empatia, siis kyky asettua toisen ihmisen asemaan, hyvä työkalu politiikassa vai aiheuttaako se vaikeiden yhteiskunnallisten uudistusten lykkäämistä?
Empatia politiikassa ei ole yksioikoinen asia. On totta, että yksittäisiä päätöksiä ei voi tehdä pelkästään empatian pohjalta, sillä politiikassa on otettava huomioon monia muitakin tekijöitä, kuten taloudelliset näkökulmat, yhteiskunnan kokonaisetu ja lainsäädännön asettamat raamit.
Yhteiskunnallisissa uudistuksissa on yleensä aina voittajia ja häviäjiä. Jos päätöksentekijät eivät uskalla astua kenenkään varpaille, uudistukset jäävät tekemättä. Siksi politiikassa tarvitaan lujuutta. Painetta täytyy kestää ja arvostelun ei saa antaa mennä liiaksi ihon alle.
Toisaalta päätöksentekijän on välttämätöntä ymmärtää päätöstensä seuraukset. On myös oltava valmis kohtaamaan ihmiset, joita omat päätökset koskevat. Ilman ymmärrystä päätösten vaikutuksista politiikka ei voi olla järkevää tai oikeudenmukaista. Siksi hallituksen esityksistä tehdään aina vaikutusten arvioinnit.
Usein samoilla päätöksillä on sekä hyviä että ongelmallisia seurauksia. Esimerkiksi sosiaaliturvaleikkauksen hyvä puoli voi olla valtion talouden tasapainottaminen. Saman päätöksen huono puoli taas on lapsiperheköyhyyden ja ihmisten toimeentulovaikeuksien lisääntyminen.
Päätöstä tehdessään päätöksentekijä joutuu puntaroimaan näitä eri vaikutuksia.
Oikeudenmukainen päätöksenteko on yksi poliittisen filosofian perustavanlaatuisia kysymyksiä.
Yhdysvaltalainen filosofi John Rawls kehitti käsitteen tietämättömyyden verho ohjaamaan yhteiskunnallista päätöksentekoa oikeudenmukaiseen suuntaan. Ydinajatus on, että päätöksentekijöiden pitäisi päätöstä tehdessään asettua tietämättömyyden tilaan, jossa he eivät tiedä, mikä rooli tai asema heillä on yhteiskunnassa.
Kun ei tiedä esimerkiksi syntyisikö köyhään vai rikkaaseen perheeseen, maahanmuuttajaksi, liikuntaesteiseksi, isoon kaupunkiin vai turkistarhaajaksi, päätöksiä lähestyy toisen ihmisen asemaan asettuen – siis empaattisesti.
Väitän, että Rawlssin oikeudenmukaisuusteoria on edelleen käyttökelpoinen työkalu politiikassa. Erityisesti ihmisten arkea ja elämää koskevien päätösten vaikutusten kokonaisvaltainen ymmärtäminen vaatii empatiaa.
Parhaimmillaan päätösten läpivalaisu eri ihmisryhmien näkökulmista on osa prosessia, jossa esitykset paranevat entisestään. Tuolloin empatia ei ole este vaikeille päätöksille, vaan auttaa löytämään visaisiin tilanteisiin uusia ratkaisuja – sellaisia, joita ei alun perin tullut ajatelleeksi.
Empatiaan pyrkiminen vaikeiden päätösten äärellä voi myös antaa ihmisille kokemuksen arvostuksesta ja kuulluksi tulemisesta, vaikka asiaa ei päätettäisikään oman mielen mukaisesti. Tämä rakentaa yhteiskunnassa ymmärrystä ja kansallista yhtenäisyyttä. Ei mikään vähäpätöinen asia näinä aikoina.