Kääntyykö puoli Suomea valtiota vastaan – ja keskusta siinä mukana?
Suomessa on laaja julkinen sektori. Hintana tästä maksetaan kansainvälisesti vertailtuna paljon veroja, ennen kaikkea palkkatuloista.
Vastineeksi suomalaisille tarjotaan myös paljon julkisia palveluita, kuten ilmainen koulutus ja pienillä maksuilla sosiaali- ja terveyspalveluita.
Pohjoismainen ideaali hyvinvointivaltiosta on luotu silla ajatuksella, että jokaiselle ihmiselle tarvitaan perusedellytykset hyvään elämään ja itsensä kehittämiseen.
Tämä malli toimii kuitenkin vain niin kauan, kun sillä, on suomalaisten hyväksyntä – ihmiset saavat veroilleen vastinetta.
Luottamus suomalaiseen malliin on rapautumassa ja juuri suomalaisten keskuudessa.
Esimerkiksi STTK:n kyselyssä alkuvuodesta 2023 kyselyyn vastanneista 53 prosenttia vastusti verojen nostamista sote-palvelujen rahoituksen parantamiseksi.
Keskustalaisista 46 prosenttia tukivat veronkorotuksia sote-palveluiden tueksi ja 41 prosenttia vastustivat. Tämän tueksi EVAn kyselyssä toukokuulta keskustalaisista 47 prosenttia olivat väitteen ”Verotus on Suomessa kaikkiaan liian ankaraa” kanssa samaa mieltä. Eri mieltä oli 18 prosenttia.
Mikä on kääntämässä maltilliset suomalaiset pohjoismaista mallia vastaan?
Yksi selitys on kansainvälinen ilmiö, jossa luottamus poliittisiin instituutioihin ja poliitikoihin on rapautumassa. Samaa on todistettu myös Suomessa.
Toinen samaan kategoriaan menevä ilmiö ja osittain siihen liittyvä on ”keskiluokan verokapina”, joka liittyy osin elintason laskuun ja osin tietyn kansanosan identiteettikriisiin.
Toisaalta voi hyvin miettiä, miksi pienistä kunnista ja maaseudulta valtaosin äänensä nykyisin saavan keskustan äänestäjät tukisivat korkeaa verotusta, samaan aikaan kun valtio vetäytyy kohti ”kasvukolmiota” ja yliopistokaupunkeja.
Syyskaudella on jo keskusteltu hallituksen säästöistä soteen ja siitä johtuvista sote-palvelujen lakkauttamisista. Rinnalla kulkevat kuitenkin myös kuntien päätökset koulujen lakkauttamisista.
Pelkästään viime vuonna lakkautettiin 47 peruskoulua. Taustalla on osittain pienenevät oppilasmäärät, mutta myös tietoinen politiikka ja tavoite koulujen keskikoon kasvattamisesta.
Siirtyykö eduskunnan enemmistö pysyvästi pienenevän valtion tielle? Tämä riippuu pitkälti vaa`ankieliasemassa olevasta Suomen Keskustasta.
Tämän hallituskauden päätökset lähipalvelujen osalta ovat merkittäviä taitekohdassa, jossa nyt ollaan. Jos viime kädessä valtion rahoittamat sote-palvelut ja koulut vetäytyvät pienistä kunnista ja maaseudulta, miten korkean verotuksen vastineeksi annettu palvelulupaus toteutuu?
Sairastamiseen, terveyteen ja koulutukseen liittyvät palvelut ovat aivan alkujuurilla ajatellen pohjoismaista hyvinvointivaltion mallia.
Siirtyykö eduskunnan enemmistö pysyvästi pienenevän valtion tielle? Tämä riippuu pitkälti vaa`ankieliasemassa olevasta Suomen Keskustasta.
Valinta hyvinvointivaltiota sosialidemokraattien kanssa rakentaneelle puolueelle on iso paitsi politiikan vaikutuksen vuoksi, myös puolueidentiteetin näkökulmasta. Valtio on toteuttanut osaltaan ”köyhien asiaa” ja ollut aluepolitiikan toteuttaja.
Kääntyykö kelkka suuntaan, jossa valtio nähdään pelkkänä verottajana ja ihmisen vapauden rajoittajana? Tämä on Yhdysvalloista tuttua sanailua.
Kuitenkin toivottavaa olisi, että Suomi löytäisi itsenäisesti ja omista lähtökohdistaan pohditut ratkaisut talouden vakauttamiseksi ja sen turvaamiseksi, ettei Suomeen synny tyhjiöitä, jotka joku muu ikävä kyllä täyttää.
Kysymys on kahtiajaosta, ja ennen kaikkea sen purkamisesta: pidetäänkö kaikista huolta ja kaikki yhteiskunnassa mukana?