Opiskelijoiden mielenterveys on vakava kysymys

Suomalaisen aikuisväestön keskuudessa mielenterveyden sairaudet ovat merkittävin syy työkyvyttömyyseläkkeille. Tämän nosti esiin myös keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko viime viikonloppuna puheessaan keskustan aluevaalikampanjan avajaisissa.

Mielenterveys on vakava ja valtava kysymys niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin. Meidän on pystyttävä parempaan.

Kyselyt ja tilastot ovat jo pitkään kertoneet huolestuttavaa viestiä nuorten aikuisten jaksamisesta. Korona-aika on lisännyt ongelmia entisestään.

Opinnot siirtyivät verkkoon fyysisen hyvinvoinnin turvaamiseksi, mutta henkinen hyvinvointi joutui vaikeuksiin. Opiskelijakaverit ja oppilaitoksen henkilökunta jäivät arjen yhteisön sijaan etäisiksi virtuaalihahmoiksi.

Erityisen ikävä tilanne oli opintojaan aloittaville nuorille. Ei ole helppoa aloittaa opintoja uudessa ympäristössä, etenkin jos kaupunki on uusi eikä ystäviä ennestään ole. Etäopinnot eivät ainakaan helpota tilannetta.

Lähiopetukseen palaaminen on tehty heti, kun siihen on mahdollisuus. Tällä on voitu torjua ongelmien pahentumista. Tässäkin asiassa rokotukset ja terveysturvalliset järjestelyt ovat olleet ratkaisevassa roolissa. Korona-aika kuitenkin on luonut ongelmia ja jättänyt jälkensä moneen nuoreen.

Mielenterveyden palvelut ovat viime aikoina kärsineet entistä pahemmista ruuhkista.
Myös opiskelijajärjestöt ja tutkimukset kertovat huolestuttavaa viestiä opiskelijoiden pahoinvoinnista.

Viestit opiskelijoiden hyvinvoinnista on otettu vakavasti opetus- ja kulttuuriministeriössä. Olemme yhdessä korkeakoulujen kanssa ryhtyneet moniin toimiin tilanteen helpottamiseksi.

Uskon, että parhaat keinot löytyvät usein paikallisesti. Siksi käytämme yhtenä keinona korkeakoulujen ja opiskelijoiden yhdessä suunnittelemien toimien tukemista. Tätä työtä tuemme valtion erityisavustuksilla.

Avustukset on jaettu korkeakouluille, opiskelijajärjestöille, ylioppilaskunnille ja opiskelijakunnille. Tukea voidaan käyttää esimerkiksi opinto-ohjaukseen, yksinäisyyden lievittämiseen, tukipalvelujen parantamiseen tai yhteisöllisyyden vahvistamiseen.

Kun toimijat ovat itse suunnitelleet toimenpiteet paikallisiin olosuhteisiin, ovat he myös sitoutuneet niiden toteuttamiseen ja kehittämiseen. Uskon, että tämä periaate pätee myös monessa muussa asiassa.

Korona-aika tulee vielä jäämään taakse, mutta mielenterveysongelmien hoitamiselle ja ehkäisylle tulee olemaan aina tarvetta.

Ennaltaehkäisyssä korkeakoulujen omalla toiminnalla voi olla iso merkitys. Myös jokaisella korkeakoulupaikkakunnalla on mahdollisuus toimia niin, että kuntaan muuttavat nuoret ihmiset otetaan hyvin vastaan. Kuntapäättäjien kannattaa panostaa myös opiskelijoihin.

Opiskelijaa ei saa jättää yksin. Tuella, yhteisöllä ja hyvinvointiin panostamisella on merkitystä.

Myös laajempia yhteiskunnallisia toimia tarvitaan. Kuka tahansa meistä voi sairastua.

Mielenterveydestä puhumisen pitää olla ihan yhtä normaalia kuin selkäkivuista puhumisen. Sillä tavalla varmistetaan, että vaikeuksia pystytään ennaltaehkäisemään ja ihminen saa hoitoa ajoissa. Hoitamattomat ongelmat ruukaavat mutkistua.

Hyvä mielenterveys säteilee hyvää ympärilleen – työpaikalla, perheessä ja koko yhteiskunnassa. Vastaavasti mielenterveyden haasteet vaikuttavat paitsi yksilön omaan hyvinvointiin, myös läheisiin ja yhteiskuntaan laajemminkin.

Muistetaan siis mielenterveydestä huolehtiminen paitsi itsestämme ja yhteisöstämme huolehtiessamme, myös myös päätöksenteon kaikilla tasoilla. Tulevien hyvinvointialueiden päättäjillä on mahdollisuus vaikuttaa paitsi terveen ruumiin, myös terveen sielun puolesta.