Perheiden mukana Suomi seisoo tai kaatuu
Suomen niin sanottu virallinen linja on ottanut viime aikoina perheet maalikseen, ja tahti näyttäisi kiihtyvän. Vallan välikappaleena on nyt kotihoidon tuki, jonka poistamista esittävät ennen kaikkea SDP, kokoomus ja valtiovarainministeriö.
Oikealta ja vasemmalta
Perhepolitiikka onkin osa-alue, jossa vasemmistolaisen järjestelmäuskovaisuuden ja kylmän kapitalismin rumat puolet yhdistyvät.
Vasemmistolaisille perhe ja lasten kotihoito on este järjestelmän ja lapsen välillä, kaikkein kirkasotsaisimmille perhe itsessään on naisten alistamista. Uskokaa pois, näitä puheenvuoroja on X, TikTok ym. pullollaan. Kokoomuslaisille taas kotihoidontuella oleva vanhempi on vain tuotannontekijä, käsipari joka on poissa töistä.
Perhepolitiikan keskiössä on kuitenkin oltava itse perhe, eikä mitkään järjestelmän edut. Sillä perhe on perusyksikkö ja perheitä varten on koko yhteiskunta olemassa – ilman niitähän ei ole olemassa yksilöitäkään, joiden oikeudet kyllä oikealla ja vasemmalla on nostettu keskiöön – joskin eri tavoilla.
Keskustan on oltava erilainen
Keskusta on talonpoikaispuolue, jonka historiallinen olemassaolon syy on se, että Pohjoismaissa eivät aateliset eikä kruunu voinut saada täyttä otetta talonpojista.
Siksi aatemaailmaan kuuluu ajatus siitä, että talo pitää jättää seuraavalle paremmassa kunnossa, kuin sen on itse saanut. Tällaista ylisukupolvisuutta ei perheiden kurittaminen verotulojen ja yhtiön viivan alle saatavan tuloksen toivossa edusta.
Suomen syntyvyys on niin matalalla tasolla, että jokainen sukupolvi on kolmanneksen aiempaa pienempi. Tämän kehityksen seuraukset ovat musertavat.
Vahinkoa ei enää voi välttää, mutta kehityksen voi oikaista siten, että yhteiskunnan rapautumisen sijaan on tuloksena vain noin 10 vuoden jousto.
Alhainen syntyvyys on suurin kriisi
On selkeästi todennettavissa, että lama-ajat ovat nostaneet syntyvyyttä. Tämä johtuu siitä, että kun työtilanne on ollut huono, on voitu ajatella että perheellistyminen on nyt ajankohtaista, koska huonojen aikojen yli voi toinen vanhempi olla kotona. Tämä joustotekijä ollaan ottamassa nyt pois.
On kysyttävä, syntyykö nyt jonkun mielestä lapsia liikaa? Mikäli ei, on esitettävä jatkokysymys; uskotko perheiden valinnanvapauden kaventamisen kasvattavan vai heikentävän syntyvyyttä?
Edelleen kysyn, jos taloutta halutaan oikaista, niin minkä takia, jos jopa lapset jäävät tässä kilvassa toiseksi? Ei kai vain talouden itsensä takia? Entä kuinkas sitten, kun kustannukset siirtyvät kuntien varhaiskasvatukselle?
Suomi voi ja Suomen täytyy säästää ja työllisyyttä tulee saada korkeammalle tasolle. Perheiltä valinnanvapauden viemällä se on kuitenkin hölmöläisten peiton jatkamista, edestä löytyy.