Etätyö pääsi vapaaksi kuin pullon henki — alan konkarit vaativat nopeita tietoliikenneyhteyksiä myös maaseudulle
Kunnallisalan kehittämissäätiö on löytänyt etätyötä käsittelevän julkaisunsa kirjoittajiksi henkilöt, jotka todella tuntevat aiheensa.
Tietokirjailija, keskusta-ajattelija Juha Kuisma on tehnyt etätöitä kotoaan Lempäälästä käsin vuodesta 1988 asti. Myös työelämäprofessori, Helsingin entinen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on työskennellyt valtaosan urastaan etänä.
Kuisma aloitti etätyöt aikoinaan kotinsa apukeittiössä. Sittemmin talon yläkertaan valmistuivat 40 neliömetrin työtilat, joista voi työnteon lomassa ihailla milloin metsäkauriita, milloin tuulihaukkaa.
Sauri on puolestaan paiskinut etätöitä enimmäkseen pääkaupungin ”spora- ja lattevyöhykkeellä”. Vasta korona-aika hajasijoitti professorin kesäkuukausiksi maaseudulle.
Etätyön pioneerien yhdessä kirjoittama Etätyö ja monipaikkaisuus Suomessa ilmestyi Kunnallisalan Kehittämissäätiön Polemia-sarjassa marraskuussa.
Kirjassa kirjoittajat pohtivat muun muassa, mikä on etätyön ja työn tekemisen tapojen tulevaisuus. Ketkä ovat tulevaisuuden etätyöläisiä? Entä pitäisikö yhteiskunnan tehdä jotain etätyön edistämiseksi?
Kuisma ja Sauri määrittelevät etätyön työksi, jota tehdään muualla kuin työnantajan osoittamissa tiloissa, esimerkiksi työntekijän kotona, vapaa-ajan asunnolla tai matkoilla.
Suomi oli jo ennen koronapandemiaa etätöiden edelläkävijä. Kuten kirjoittajien omat esimerkit osoittavat, etätöitä on tehty nykymuodossaan netin välityksellä yli 30 vuotta.
Koronaviruksen leviäminen kevättalvella 2020 kuitenkin moninkertaisti muualla kuin työpaikalla työskentelevien määrän. Ennen koronaa etätöitä teki Työolobarometrin mukaan noin 20 prosenttia työntekijöistä, kun taas pandemia nosti osuuden enimmillään jopa 60 prosenttiin.
Kuisma ja Sauri näkevät etätyön pääasiallisesti myönteisenä ilmiönä. Kun matkat kodin ja työpaikan välillä jäävät pois, säästyy niin aikaa, rahaa kuin ympäristöäkin.
Etätöitä tekevä voi asua missä vain, mikä lisää ihmisen vapautta. Lisäksi organisaatioiden toimitilojen tarve vähenee.
Etätyön tärkein edellytys ovat nopeat tietoliikenneyhteydet. Kuisma ja Sauri ovatkin yhtä mieltä siitä, että Suomeen tarvitaan viivyttelemättä koko maan kattava optisen kuidun verkko.
Kirjailijat latovat tiskiin karuja lukemia siitä, kuinka pahasti Suomi on pudonnut kehityksen kelkasta nopeiden laajakaistojen suhteen. EU:n maaseudusta keskimäärin 59 prosenttia oli nopeiden yhteyksien piirissä vuonna 2019, mutta Suomen lukema on vaivaiset yhdeksän prosenttia.
– Suomi on suorastaan kaukana seuraavaksi huonompien maiden – Puolan, Slovakian, Bulgarian ja Kreikan – takana maaseudun verkkoyhteyksissä, Kuisma ja Sauri kirjoittavat.
Onneksi toivoa paremmasta on, sillä laki laajakaistarakentamisen tuesta astui Suomessa voimaan viime vuoden alussa. Lisäksi EU:n elvytysrahaston kautta saatavia varoja on aikomus käyttää laajakaistayhteyksien rakentamiseen.
Kaikista etätyöhön liittyvistä näkökohdista kirjoittajat eivät ole samaa mieltä.
Kuisma painottaa etätyön mukanaan tuomaa monipaikkaisen asumisen mahdollisuutta ja pitää tärkeänä, että kaksoiskuntalaisuus saataisiin vihdoin edistymään. Hän hahmottelee mallia, jossa osa kansalaisen verotuloista jäisi hänen mökkikuntaansa.
Umpistadilainen Sauri ei pidä asiaa kovinkaan tärkeänä.
– Kustannusten tasauksen perustana säilynee nähtävissä siintävässä tulevaisuudessakin valtionosuusjärjestelmä, hän kirjoittaa.
Vihreän professorin suurin huolenaihe on etätyön epätasainen jakautuminen. Etänä työskentelyyn on yleensä mahdollisuus vain korkeasti koulutetuilla tieto- ja asiantuntijatyöläisillä.
– Yksipuolinen etätyö- ja monipaikkahurmos johtaa uuden yhteiskunnallisen luokkajaon vaaraan, Sauri varoittaa.
Jäävätkö poikkeustilan aikaiset työelämän muutokset pysyviksi vai palataanko epidemian jälkeen takaisin toimistolle? Kuisma ja Sauri uskovat, että todennäköisesti sekä että.
Osa koronarajoitusten vuoksi etätyöhön siirtyneistä palannee takaisin lähityöhön, kun taas osa jää pysyvästi paikkariippumattomiksi työntekijöiksi.
– Etätyö on päässyt vapaaksi kuin pullon henki, eikä sitä enää pystytä minkäänlaisilla toimilla pakottamaan takaisin työelämän takanurkkaan, Kuisma ja Sauri kuvaavat.
Juha Kuisma ja Pekka Sauri: Etätyö ja monipaikkaisuus Suomessa. KAKS, 120 s.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä tammikuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.