Politiikan tutkija Jenni Karimäki: Keskustalla on vaikeuksia vastata keskiluokan statusahdistukseen – "He ovat vakauden tae ja muutoksen voima"
Ajan hengessä on nyt lukuisia asioita, jotka ovat aina olleet keskustan leipälajeja. Miksi se ei näy keskustan kannatuksessa?
Politiikan tutkija Jenni Karimäki sanoo, että keskustan laaja-alainen tausta on kyllä mahdollisuus, mutta nykypäivän poliittisessa tilanteessa ja toimintaympäristössä se on myös uhka.
Keskusta ei enää pääse entiseen tapaan osapuoleksi julkista keskustelua hallitsevissa teemoissa.
– Keskustalle leimallisiin asioihin löytyy nykyisin helposti myös joku toinen puolue, joka mielletään selkeämmäksi asianomistajaksi, Karimäki sanoi Ajatuspaja Alkion järjestämässä tilaisuudessa, jossa pohdittiin keskustan paikkaa ja tehtävää.
Pienen ihmisen puolustajana keskustan kilpailija on vasemmisto. Yrittäjien puolueena keskusta menettää kannatustaan kokoomukselle ja nykyään yhä enemmän myös perussuomalaisille.
Keskustalaisuuden ydintä on olla maaseudun ja reuna-alueiden puolue, mutta perussuomalaiset kohdistavat hyökkäyksensä sinne.
Talouspolitiikassa keskustan tontille tulevat vihreät, kun he puhuvat oikeistolaisuuden ja sosialismin väliin sijoittuvasta kolmannen tien talouspolitiikasta.
Ympäristöpolitiikassa keskusta on ollut vihreiden vastavoima realistisella vihreydellään. Nyt perussuomalaisilta kuulee samaa sanomaa, kun he kyseenalaistavat sitä, kuinka paljon suomalaisten tulee hillitä ilmastonmuutosta globaalissa mittakaavassa.
– Perussuomalaiset ovat ottaneet vihreiden vastapoolin paikkaa, kun aiemmin se oli selkeämmin keskustan heiniä, Karimäki summaa.
Karimäki muistuttaa, että keskustan nykyisen hallitustaipaleen eli viimeisen kahden vuoden on puhuttu puolueen linjattomuudesta. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että viime kaudella keskusta oli pääministeripuolueena hyvin erilaisessa hallituksessa.
– Jos siirrytään hyvin erityyppisestä ajattelusta toiseen, tai ainakin jos se siltä ulospäin näyttää, syytökset linjattomuudesta ovat lähes väistämättömiä, hän toteaa.
Politiikan agendalla on nykyisin asioita, jotka eivät asetu perinteiselle oikeisto-vasemmisto -jakolinjalle.
Sellaisia ovat muun muassa ympäristöpolitiikkaan ja vähemmistöjen oikeuksiin liittyvät kysymykset.
– Ne haastavat perinteisiä puolueita sisältä. Puolueessa on hyvin erilaisia näkemyksiä niistä, ja se tuo omat vaikeutensa toimintaan, Karimäki sanoo.
Poliittisesti monimuotoinen keskiluokka on Karimäen mukaan nyt avainasemassa.
– He ovat vakauden tae ja muutoksen voima. Se, miten keskiluokka kokee tilanteensa ja mihin suuntaan se liikkuu, sillä on huomattavia merkityksiä poliittisten voimasuhteiden kannalta.
– Politiikan tutkimuksessa puhutaan keskiluokan statusahdistuksesta eli siitä, että pelätään oman ja lasten tulevaisuuden puolesta. Eikö tulevaisuus olekaan automaattisesti parempi?
Karimäki sanoo, että perinteiset puolueet ovat heikoilla statusahdistukseen vastaamisessa.
– Heihin kohdistetaan se kritiikki, ja Suomessa protesti kanavoituu pääasiassa uudempien tulijoiden eli vihreiden ja nyt suuressa määrin perussuomalaisten kautta.
Karimäki toteaa, että keskustapuolueiden toimintaedellytykset liikkuvat tällä hetkellä eri suuntiin Suomessa ja Ruotsissa.
Ruotsissa ollaan ottamassa askeleita pois blokkipolitiikasta ja keskustapuolue on vahvistanut asemaansa.
Suomessa on puolestaan menty blokkipolitiikan suuntaan viimeisten hallitusten aikana. Edellinen hallitus oli porvarihallitus, nyt puhutaan vasemmistojohtoisesta hallituksesta ja porvarioppositiosta.
– Blokkiutumista on havaittavissa, ja silloin keskustassa oleminen muuttuu vaikeammaksi.
Yleispuolueiksi muuttuneiden vanhojen agraaripuolueiden identiteettikriisi ei ole uusi asia, mutta menestystä ei voi muuttuneessa yhteiskunnassa hakea menneisyydestäkään.
– Jos keskusta olisi jatkanut maatalousväestön eturyhmäpuolueena, voidaan tietysti kysyä, mikä puolueen tilanne olisi tänä päivänä, kun otetaan huomioon elinkeinorakenteen muutos, Karimäki sanoo.
Hän toteaa, että liberaalipuolueet ovat olleet ongelmissa muuallakin läntisessä Euroopassa.
– Keskusta on lähtenyt yleispuoluekehityksen tielle ja onnistunut siinä pitkään. Se avaa kuitenkin seinustat sille, että muiden helpompi haastaa, kun ytimekkäästi määriteltävää yksittäistä kannattajakuntaa ja tehtävää ei enää ole.
Karimäen mielestä keskustan tulisi määritellä nyt oma visionsa siitä, mihin suuntaan se on menossa.
– Mikäli se ei ole sille itselleen kirkas, ei se kyllä voi olla kenellekään muullekaan.