Ehdokkaat tentissä – Valitaanko keskustan puoluevaltuustoa johtamaan "oikeistodemari" vai "kokoomuksen ja vihreiden välimaastoon" kuuluva?

Puoluevaltuusto

Viikonvaihteessa kokoontuva keskustan puoluevaltuusto valitsee keskuudestaan uuden puheenjohtajan ja kaksi varapuheenjohtajaa seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.

Puheenjohtajakisaan ovat etukäteen ilmoittautuneet Liina Tiusanen ja Mirja Vehkaperä.

Suomenmaa esittelee seuraavassa puheenjohtajaehdokkaat ja avaa samalla heidän ajatusmaailmaansa muutamalla kysymyksellä.

1. Miksi olisit hyvä valinta puoluevaltuuston johtoon?

Tiusanen: Panostaisin puoluevaltuuston vaikutusvallan vahvistamiseen ja työskentelytapojen uudistamiseen. Minulla on rohkeutta kyseenalaistaa totuttuja toimintatapoja ja kokeilla uutta. 

Minulla on tarkka ja ajantasainen kuva puoluevaltuuston työskentelystä. Pystyn heti tarttumaan työn kehittämiseen yhdessä puoluevaltuutettujen ja puoluejohdon kanssa. Koulutukseni kautta olen perehtynyt erityisesti viestintään ja demokratian kehittämisen kysymyksiin. 

Olen kuunteleva ja osallistava johtaja. Haluan ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin ja pyrin ennen kaikkea vahvistamaan jokaisen puoluevaltuuston jäsenen ääntä puolueessa.

Vehkaperä: Olen innostunut tehtävästä. Koen, että meillä jokaisella keskustalaisella on nyt tarve tehdä töitä puolueemme eteen.

Olen sopivasti kokenut, nähnyt maailmaa ja ollut monessa tehtävässä mukana. Tunnen keskustan ja sen toimijat läpikotaisin.

2. Kahdesti vuodessa kokoontuva puoluevaltuusto käyttää keskustassa ylintä päätösvaltaa puoluekokousten välillä. Valtaa siis on, näkyykö se mielestäsi riittävästi myös käytännössä?

Tiusanen: Ei riittävästi. Puoluevaltuusto on valtavan suuri potentiaali: 135 sitoutunutta, eri alojen ja elämäntilanteiden asiantuntijaa. Mitä monimutkaisemmiksi maailma ja politiikan ilmiöt menevät, sitä enemmän päätöksentekoon tarvitaan erilaisia näkemyksiä.

Puoluejohdon ja puoluehallituksen kanssa yhdessä on päätettävä, että lähdemme luomaan uudenlaisia toimintatapoja puoluevaltuuston roolin vahvistamiseksi. Etäyhteydet mahdollistavat aktiivisemman roolin myös kokousten välillä. 

Puoluevaltuusto on otettava myös sääntömääräisten asioiden valmisteluun mukaan riittävän ajoissa. Kaikki toiminta on linkitettävä yhteen puolueen, eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän toiminnan kanssa. Näennäisvaikuttamiselle ehdoton ei! 

Viime vuosilta on jäänyt mieleen erityisesti puoluehallituksen sosiaaliturvalinjaus, joka ei kunnioittanut puoluevaltuuston perustulolle myönteistä kantaa. Tällaiset tilanteet nakertavat puoluedemokratian merkitystä. 

Vehkaperä: Voisi näkyä paremminkin. Puoluevaltuuston roolia on syytä nostaa ja tehdä selväksi, että valtuutetut pääsevät linjaamaan keskustan tärkeistä asioista niin kokouksissa kuin kokousten välilläkin.

Puolueen ohjelmatyö sopii hyvin valtuutettujen vedettäväksi. 

3. Mitkä ovat keskustan vahvuudet ja heikkoudet?

Tiusanen: Keskustan vahvuus on ymmärrys koko Suomen asioista. Tiedämme ja tunnemme arjen olosuhteet kaiken kokoisilla paikkakunnilla. Pyrimme kehittämään koko maata tasapuolisesti. Monet meille tärkeät teemat, kuten monipaikkaisuus, hajautetun tuotannon ja päätöksenteon merkitys ja huoltovarmuus ovat nyt nousseet laajasti keskusteluun.

Politiikan ilmiöiden monimutkaisuus haastaa keskustaa. Vastuulliselle, maltilliselle ja ratkaisuhakuiselle puolueelle on vaikeaa erottua identiteettipolitiikan nostaessa päätään. Meillä on kiusaus lähteä poukkoilemaan galluppien perässä, vaikka emme voi koskaan pärjätä populisteille politiikan huutokaupassa. 

Vehkaperä: Keskustan vahvuus on meidän aate, historia ja juuremme. Meitä ei pieni puhuri tai laineet heilauta. Arvomme sopivat niin maalla asuvan kuin cityihmisen pirtaan. Arvostan pitkän linjan järjestötyötä tehneitä.

Heikkoudeksi voidaan sanoa meidän vaatimattomuus. Kannamme niin paikallisesta kuin valtakunnankin politiikasta vastuuta, mutta tuuletukset onnistumisista ovat jääneet varsin laihoiksi. Tarvitsemme itseluottamusta ja iloa tekemiseemme. 

4. Missä poliittisessa asetelmassa mennään kohti kevään kuntavaaleja? Kerro viidellä lauseella.

Tiusanen: Demarit lähtevät vahvan valtakunnallisen suosion siivittämänä kohti kuntavaaleja. Perussuomalaiset haastavat voimakkaasti keskustaa. Kokoomuksen kärki on tylsä. Monissa kaupungeissa pormestarikisat imevät huomion. Keskustaopiskelijoita lainaten: etsitään keskushyökkääjiä – vasemmat ja oikeat laidat älkää vaivautuko! 

Vehkaperä: Lähdemme hieman takamatkalta tavoittelemaan suurinta kuntapuolueen asemaa. Meidät haastetaan niin vasemmalta kuin oikealtakin. Valtakunnan poliittiset aiheet pyörivät talouden, koronan ja työllisyyskasvun ympärillä. Eniten ehdokkaita hankkiva puolue on vahvoilla itse vaalituloksessa.

5. Minkä epäkohdan korjaisit Suomessa ensimmäisenä, jos saisit toteuttaa yhden toiveen?

Tiusanen: Haluaisin katkaista huono-osaisuuden ja syrjäytymisen ylisukupolviset ketjut. Jokaisella lapsella ja nuorella pitää olla merkityksellisyyden kokemuksia ja näköaloja tulevaan. 

Vehkaperä: Yksinäisyyden. Haluan tehdä töitä sen eteen, että kukan ei tahtomattaan koe elämää ja itseään yksinäiseksi. Vietämme välittämisen viikkoa, jolloin erityisesti voi soittaa ikäihmisille, sukulaisille tai lapsuuden kavereille. Usein välittäminen ei edes maksa mitään. Riittää, että huolehtii itsensä lisäksi myös muista.

6. Jos keskustaa ei olisi, mihin puolueeseen liittyisit ja miksi?

Tiusanen: Jos olisi pakko valita, olisin varmaankin oikeistodemari. Haluan pitää Suomen hyvinvointiyhteiskuntana, jossa panostetaan esimerkiksi terveyden edistämiseen ja  yhdenvertaiseen mahdollisuuteen kouluttautua.

Vehkaperä: En ole harkinnut ikinä muuhun puolueeseen liittymistä. Jos keskustaa ei kuitenkaan olisi, valintani löytyisi kokoomuksen ja vihreiden välimaastosta. Kokoomuksessa houkuttelee yrittäjyyden asenteen korostaminen ja vihreissä luontoarvot – jotka tällä hetkellä tosin epärealistiset.

7. Kuka on poliittinen esikuvasi, ja miksi juuri hän?

Tiusanen: Barack Obaman valinta presidentiksi on yksi voimakkaimmin mieleen jääneitä poliittisia tapahtumia. Olin silloin lukiossa. Mutta enemmän olen aina ihaillut Michelle Obamaa. Amerikkalainen kulttuuri poikkeaa monessa suomalaisesta, mutta tavassa jolla Michelle puhuu yhteisöllisyyden merkityksestä, on jotain hyvin keskustalaista. 

Vehkaperä: Kaikki aikaisemmat naispoliitikot, jotka ovat omalla urallaan rikkoneet lasikattoja. Meillä myöhemmin politiikassa työskentelevillä naisilla on ollut paljon helpompaa edetä eteenpäin.