Lapset oireilevat, kun vanhemmilla ei ole heille aikaa
Olen seurannut läheltä monen perheen elämää ja todennut miten paljon se on vuosien saatossa muuttunut. Yhä monimutkaisemmaksi käyneessä maailmassamme vanhempien on hoidettava asioitaan sähköisesti, usein kotoa käsin. Samalla näiden vanhempien tulee tehdä myös töitä, osin etänä ja huolehtia jälkikasvustaan. Ennen asiat hoidettiin kivijalkakonttoreissa, ne pystyi hoitamaan alusta loppuun.
Lapsemme oireilevat kun vanhemmilla ei ole heille enää aikaa niinkuin ennen. Älypuhelin, tietokone ja televisio on tullut vanhempien ja lasten väliin. Mutta mitä tekee lastensuojelu auttaakseen näitä työstä ja monenlaisten asioiden hoitamisesta uupuneita vanhempia? Lastensuojelu on tuomassa lisää henkilökuntaa lastensuojelun piiriin, vieroittaen samanaikaisesti läheiset lapsen elämästä. Lastensuojelulaki kuitenkin velvoittaa yhteydenpitoa läheisiin. Tätä lainkohtaa ei lastensuojelulaki noudata.
Riittää kuitenkin, kun lapsella on yksikin läheinen, joka tukee lasta. Jos lasten elämään tulee useiden eri alojen asiantuntijoita, kuka loppujen lopuksi kuuntelee lasta? Yksikin lapsen lähellä oleva välittävä aikuinen riittää luomaan lapselle sitä perusturvaa, mitä lapsi tarvitsee. Lasten läheiset voivat saada paljon enemmän aikaiseksi, kun lasten elämässä pyörivät lukuisat tuntemattomat ihmiset. Lasta kun ei voi hoitaa vain osaa kerrallaan, lapsi on kokonaisvaltaisesti tunteva yksilö. Lapsi ei ole pelkästään neurokirjon lapsi tai vammainen lapsi.
Vanhemmat vaalikaa suhteita läheisiinne tai etsikää lapselle joku, jolla on lapselle aikaa ja välittää hänestä, kun omat voimavaranne vähenevät. Lapsi menee sekaisin jos hänen ympärillään hyörii liikaa ihmisiä!
Birgitta Wulf
Kerava