Lukijalta: Miten passiivinen varallisuus saadaan pyörittämään yhteiskuntaa?
Kun puhumme sijoittamisesta, kuvittelemme usein mielessämme yhteiskunnan rattaita pyörittävän voiman: tehdaslinjastot, uudet teknologiat ja työpaikat.
Tämä mielikuva pitää kuitenkin paikkansa vain silloin, kun kyseessä on tuottava pääoma. Sijoitusmaailmasta löytyy nimittäin valtava rinnakkainen todellisuus, jota kutsutaan epätuottavaksi varallisuudeksi.
Nämä kaksi muotoa vaikuttavat yhteiskuntaamme täysin eri tavoilla: toinen laittaa rahan töihin, kun taas toinen jättää sen makaamaan passiivisena talouden ulkopuolelle.
Nykyisessä taloustilanteessa meillä ei ole varaa pitää miljardeja tuottamattomassa käytössä – passiivinen varallisuus on ohjattava yhteiseen hyvään, aivan kuten verotuksella kansalaisia ohjataan terveellisempiin valintoihin.
Tuottava pääoma osallistuu aktiivisesti uuden arvon luomiseen. Kun sijoittaja rahoittaa yrityksiä osakkeiden, joukkovelkakirjojen tai pääomasijoitusten kautta, yritykset saavat käyttöönsä resursseja, joilla ne voivat investoida, palkata työntekijöitä ja kehittää uusia tuotteita, joilla on kysyntää.
Näin syntyy työpaikkoja, vientiä ja verotuloja, joilla rahoitetaan yhteiskunnan palveluita. Myös pankkitileillä oleva raha on tuottavaa varallisuutta, vaikka suurimman tuoton siitä kerää pankki.
Toisen ääripään muodostaa passiivinen varallisuus. Siihen kuuluvat esimerkiksi kryptovaluutat, kulta, keräilyesineet, spekulatiivisesti omistetut maa-alueet sekä käteisen rahan pitkäaikainen hamstraaminen.
Näiden omistaminen voi olla yksittäisen sijoittajan näkökulmasta perusteltua riskien hajauttamista tai inflaatiosuojaa. Yhteiskunnan kannalta niiden ongelma on kuitenkin se, että ne eivät juuri lisää tuotantoa, työllisyyttä tai taloudellista aktiivisuutta.
Tämän miljardiluokan varallisuuden valjastamiseen tehokkain työkalu on verojärjestelmän remontti. Nykyisin verotus kohtelee passiivista ja tuottavaa sijoittamista samanarvoisesti, mikä ei kannusta riskinottoon tai reaaliaikaiseen arvonluontiin.
Käytännössä nykyinen verojärjestelmä itse asiassa suosii passiivista sijoittamista, koska varallisuuden jäädyttämisestä ei synny kuluja tai veroja. Siksi verotusta tulee kehittää kahteen suuntaan.
Ensinnäkin passiivisen varallisuuden makuuttamisesta tulisi tehdä nykyistä vähemmän houkuttelevaa. Esimerkiksi kryptovaluuttoihin ja arvometallikauppaan voitaisiin kohdistaa tuntuvia transaktiomaksuja, mikäli ne ovat vain passiivisia sijoituskohteita ilman kytköstä reaalitalouteen.
Samoin tyhjille tonttimaille voitaisiin määrätä, korotettu kiinteistövero, joka pakottaisi omistajat joko rakentamaan tai myymään maan eteenpäin asuntotuotantoon.
Toiseksi verotuksen porkkanat tulisi suunnata sinne, missä syntyy työtä. Jos sijoittaja siirtää varojaan turvasatamista suoraan kotimaisten kasvuyritysten osakkeisiin tai pitkäaikaisiin infrarahastoihin, näiden sijoitusten pääomatuloverotusta tulisi keventää merkittävästi.
Tämä loisi voimakkaan kannustimen siirtää varoja markkinoille, joilla pääoma pääsee luomaan uusia työpaikkoja ja tuotteita.
Moderni yhteiskunta sietää tietyn määrän passiivisia turvasatamia, mutta painopisteen on pysyttävä tuottavassa pääomassa. Jos kaikki varallisuus lukittaisiin digitaalisiin valuuttoihin ja fyysisiin holveihin, talous pysähtyisi ja innovaatiot loppuisivat.
Verotuksen tehtävä ei ole rangaista vaurastumisesta eikä takavarikoida omaisuutta. Sen tehtävä on luoda kannusteita, jotka ohjaavat pääomia tuottavaan käyttöön. Kun yhteiskunta palkitsee investoinnit, yrittäjyyden ja uuden arvon luomisen, raha ei jää lepäämään holveihin tai digitaalisiin lompakoihin, vaan tekee työtä yhteisen hyvinvoinnin hyväksi.
Antti Roine
Ulvila
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/