Hiipuuko Venäjä vai meneekö kaikki Putinin pelikirjan mukaan? Raportissa hahmoteltiin neljä skenaariota
Suomen ja Euroopan on varauduttava samanaikaisesti useisiin mahdollisiin Venäjän tulevaisuuksiin. Lisäksi tietyt toimet ovat välttämättömiä riippumatta siitä, millaiseksi Venäjä 20 vuodessa kehittyy.
Tämä on keskeinen johtopäätös tiistaina julkistetussa puolustus-, sisä- ja ulkoministeriön Venäjän tulevaisuudet -ennakointihankkeessa.
Raportissa hahmotetaan Venäjästä vuoteen 2045 mennessä neljä vaihtoehtoista skenaariota, joista vain yhtä voi kutsua lännen kannalta valtaosin myönteiseksi ja loppuja eri tavoin kielteisiksi.
Kenties skenaarioita mielenkiintoisempi on kuitenkin raportin osuus, jossa kirjataan Suomelle ja Euroopalle toimenpiteitä, joihin ryhtyminen on välttämätöntä riippumatta siitä, millaiseksi Venäjä parin vuosikymmenen aikana muotoutuu. Kyse on taisteluista, jotka on voitettava.
Raportin mukaan Venäjän aggressiota on kaikissa tilanteissa padottava ja Ukrainan tukemista jatkettava. Lisäksi EU:n ja Naton sisäistä yhtenäisyyttä on vahvistettava ja varmistettava Euroopan toimiva suhde Yhdysvaltoihin.
Myös Suomen vahvaa puolustuskykyä on kaikissa oloissa kehitettävä osana Naton pelotetta ja puolustusta.
Tutkijoiden mukaan myönteisessäkin kehityksessä on estettävä sellaisten uusien tai vanhojen Venäjän-riippuvuuksien syntyminen, jotka rajoittaisivat Suomen ja Euroopan toimintavapautta ja altistaisivat ne laaja-alaiselle vaikuttamiselle. Mahdollista rauhanosinkoa ei pidä lunastaa sinisilmäisesti.
– Mikään määrä yhteistyötä tai kauppaa ei eliminoi tarvetta varautua kielteiseen kehitykseen Venäjällä, muistutti eräs raportin tekijöistä julkistustilaisuudessa Säätytalolla.
Tiistain tilaisuudessa kannettiin erityistä huolta myös Venäjä-osaamisen ja venäjän kielen osaamisen laskusuhdanteesta Suomessa. Molemmat olisivat tärkeitä, jotta kehitystä voidaan mahdollisimman hyvin seurata ja harjoittaa faktapohjaista ja johdonmukaista Venäjä-politiikkaa.
Ennakointihankkeen neljä skenaariota on nimetty uudistuvaksi, hiipuvaksi, imperialistiseksi ja sekasortoiseksi Venäjäksi.
Lännen kannalta myönteisimmässä vaihtoehdossa uusiutuvalla Venäjällä olisi vuonna 2045 noussut Vladimir Putinin jälkeen valtaan uusi, yhteistyöhaluisempi sukupolvi. Sota Ukrainassa olisi päättynyt molempien osapuolten kannalta siedettävään lopputulokseen ja Venäjä olisi ainakin toistaiseksi luopunut tavoitteestaan rakentaa etupiirejä. Sotilaallisen voiman sijaan Venäjä hakisi vaikutusvaltaa kilpailun ja yhteistyön kautta.
Hiipuva Venäjä puolestaan olisi heikkenevä alueellinen valta, joka olisi yhä uhmakas, mutta menettänyt vaikutusvaltaansa. Länsi olisi onnistunut patoamaan Venäjän imperialismin Ukrainassa, mistä Venäjälle olisi jäänyt kaunoja. Turvallisuuskoneisto ja asevoimien asema olisi yhä vahva, mutta suorituskyky aiempaa heikompi. Tuki hallinnolle olisi heikko ja yhteiskunnassa olisi kaipausta Putinin ajan ”kultaisiin vuosiin”.
Imperialistisen Venäjän skenaariossa kaikki taas vaikuttaisi menneen Putinin pelikirjan mukaan. Venäjä olisi päässyt tavoitteisiinsa Ukrainassa samalla, kun Yhdysvallat olisi vetäytynyt Euroopasta, jossa valtaan olisi noussut Venäjä-mielisiä puolueita. Sotilaallisesti Venäjä olisi voimiensa tunnossa ja uhkailisi ydinaseen käytöllä. Konfliktin mahdollisuus yksittäisten Euroopan maiden kanssa olisi kohonnut.
Paljon paremmalta ei vaikuta näkymä sekasortoisesta Venäjästä. Toimintaedellytyksensä menettänyt maa olisi yhä laajentumishaluinen ja ottaisi valtavia riskejä. Vallanvaihto Putinin jälkeen olisi epäonnistunut ja seurauksena olisi ratkaisematon valtataistelu. Raportin julkaisutilaisuudessa tätä vaihtoehtoa kuvattiin ”kontrolloimattomaksi ja huomattavasti pahemmaksi versioksi” Venäjän 1990-luvun kaaoksesta.
Raportissa korostetaan, että ennakointi on epävarmuuden haltuunottoa ja että eri skenaarioiden todennäköisyyttä ei haluta ennustaa. Ennakointityöhön osallistunut Ulkopoliittisen instituutin (Upi) vanhempi tutkija Jussi Lassila arvioi pyydettäessä henkilökohtaisena mielipiteenään, että hiipuva Venäjä vaikuttaisi ehkä todennäköisimmältä tulevaisuudenkuvalta.
– Se voisi olla tällainen kehitys, jossa yhteiskunnasta ei löydy vastavoimia nykyisen vanhenevan hallinnon haastamiselle. Vallanvaihto tapahtuu ehkä siten, että valta pysyy turvallisuuspiirien käsissä, mutta niiden energia menee oman vallan säilyttämiseen, joka on jo rapautumassa, Lassila kuvaili STT:lle.
Vaikka vaihtoehto ei ole Suomen kannalta paras mahdollinen, tämänkin skenaarion kanssa voitaisiin Lassilan mukaan elää.
Ennakointihankkeen kokonaiskoordinoinnista vastasi puolustusministeriö ja siihen osallistui reilun parin vuoden aikana kymmeniä asiantuntijoita, tutkijoita ja virkamiehiä. Hankkeen toivotaan virittävän keskustelua Venäjän mahdollisista tulevaisuuksista ja niiden vaikutuksista Suomeen sekä tukevan viranomaisten työtä.
Juttu päivitetty kauttaaltaan klo. 15.49.