Mark Carney ei kumartele Washingtoniin – Kanadan pragmaattinen pääministeri rakentaa uusia liittolaisuuksia

Kanada

Kun Kanadan pääministeri Justin Trudeau ilmoitti luopuvansa tehtävästään tammikuussa 2025, hänen suosionsa oli luisussa ja liberaalipuolueessa etsittiin uutta suuntaa.

Vallan vuodet olivat kuluttaneet parhaina vuosinaan poliittista rocktähteä muistuttanutta toisen polven pääministeriä, ja kannatus oli painunut alas myös omien tukijoiden keskuudessa.

Konservatiiveilla oli pitkään vahva asema mielipidemittauksissa, mutta toisin kävi. Donald Trumpin palattua naapurissa valtaan Kanadan parlamenttivaaleista tuli talous- ja sisäpolitiikan ohella myös mittaus siitä, miten maa suhtautuisi nopeasti muuttuneeseen suhteeseen Yhdysvaltoihin.

Liberaalit vaaleihin johtaneella Mark Carneylla oli takanaan pitkä ura keskuspankkiirina ja kansainvälisessä finanssimaailmassa, mutta ei lainkaan aiempaa kokemusta vaaleilla valittuna poliitikkona.

Pohjoisen territorion Fort Smithissä 1965 syntynyt ja Edmontonissa kasvanut Carney loi tulevalle uralleen poikkeuksellisen akateemisen ja ammatillisen pohjan.

Carney opiskeli taloustiedettä Harvardin yliopistossa ja suoritti maisterin- ja tohtorintutkinnot Oxfordin yliopistossa. Harvardissa hän pelasi myös yliopiston jääkiekkojoukkueessa maalivahtina.

Ennen julkiselle sektorille siirtymistään Carney työskenteli 13 vuotta investointipankki Goldman Sachsilla muun muassa valtionvelan ja -riskien parissa. Hän siirtyi Kanadan valtiovarainministeriöön ja toimi myöhemmin apulaisministerinä sekä Kanadan G7- ja G20-edustajana.

Vuonna 2008 Carney nimitettiin Kanadan keskuspankin pääjohtajaksi. Finanssikriisin aikana ohjauskorkoa laskettiin nopeasti, ja keväällä 2009 pankki sitoutui poikkeuksellisesti pitämään koron 0,25 prosentissa vuoden 2010 toisen neljänneksen loppuun asti, jos inflaationäkymä sen sallisi.

Kanada selvisi kriisistä monia muita G7-maita paremmin, mihin vaikuttivat rahapolitiikan lisäksi maan pankkijärjestelmä, sääntely ja julkisen talouden lähtötilanne.

Vuonna 2013 Carney siirtyi Britannian keskuspankin pääjohtajaksi. Hän oli tehtävässä ensimmäinen kanadalainen ja johti pankkia Brexitin aiheuttaman epävarmuuden sekä koronapandemian alkuvaiheen läpi.

Myöhemmin Carney toimi epävirallisena talouspoliittisena neuvonantajana Justin Trudeaulle. Syyskuussa 2024 Carney nousi liberaalipuolueen talouskasvutyöryhmän johtoon ja tammikuussa 2025 hän ilmoitti pyrkivänsä puolueen johtajaksi.

Carney voitti liberaalipuolueen johtajavaalin maaliskuussa 2025. Hän sai 85,9 prosentin kannatuksen ja enemmistön kaikissa puolueen 343 vaalipiirissä.

Vain päiviä myöhemmin, 14. maaliskuuta 2025, Carney vannoi virkavalansa. Hän oli ensimmäinen Kanadan pääministeri, jolla ei ollut aikaisempaa vaaleilla saatua poliittista tehtävää.

Varsinainen vaalitesti seurasi huhtikuussa. Parlamenttivaaleissa 28. huhtikuuta liberaalit saivat 169 paikkaa ja konservatiivit 144. Liberaalit muodostivat Carneyn johdolla vähemmistöhallituksen.

Pääministerinä Carney on muuttanut nopeasti Kanadan talous- ja turvallisuuspolitiikan painotuksia.

Hallitus poisti huhtikuussa 2025 kuluttajien polttoainemaksun eli liittovaltion kuluttajiin kohdistuneen hiilen hinnoittelun, mutta teollisuuden päästöihin kohdistuva hiilen hinnoittelu jäi voimaan.

Kesäkuussa hyväksytty One Canadian Economy Act helpottaa tavaroiden, palvelujen ja työvoiman liikkumista provinssien välillä sekä nopeuttaa kansallisesti merkittävien infrastruktuurihankkeiden käsittelyä.

Puolustusmenoja on kasvatettu nopeasti, ja Kanada saavutti Naton kahden prosentin tavoitteen tilivuonna 2025–26. Myös maahanmuuttopolitiikkaa on kiristetty vähentämällä erityisesti tilapäisesti maassa oleskelevien, kuten ulkomaisten työntekijöiden ja opiskelijoiden, määrää.

Kansainvälisessä politiikassa Carneyn pääministerikauden keskeiseksi kysymykseksi on noussut suhde Yhdysvaltoihin.

Donald Trumpin hallinnon tullit ja kauppaneuvottelujen vaikeutuminen ovat ajaneet Kanadaa etsimään uusia markkinoita ja vahvistamaan suhteita Eurooppaan ja muihin kumppaneihin.

Yhdysvallat on edelleen Kanadan ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani, mutta Carney on pyrkinyt vähentämään maan riippuvuutta yhdestä suurvallasta.

Tammikuussa Davosissa Maailman talousfoorumissa pitämässään puheessa Carney kuvasi maailmanjärjestyksen olevan parhaillaan ”repeämässä”. Hänen mukaansa sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys on heikentynyt ja keskisuurten valtioiden on rakennettava yhteistyötä ja uusia järjestelyjä omien etujensa turvaamiseksi.

Euroopasta onkin tullut Carneyn hallitukselle entistä tärkeämpi kumppani. Tällä viikolla hän puhui Euroopan parlamentissa Kanadan ja EU strategisen yhteistyön syventämisen puolesta ja nosti esiin muun muassa kriittiset mineraalit, tekoälyn, puolustuksen, energian ja digitaalisen kaupan.

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on ehdottanut Kanadalle unionin ”liitännäisjäsenyyttä”. Tällaiselle asemalle ei ole olemassa vakiintunutta oikeudellista mallia, mutta Carney on suhtautunut avaukseen myönteisesti ja puhunut Kanadan ja Euroopan välisestä ”ainutlaatuisesta liittolaisuudesta”.

Samalla Kanada on pyrkinyt tiivistämään eurooppalaista puolustusyhteistyötä. Maa on ilmoittanut hakevansa mukaan Britannian johtamaan Joint Expeditionary Force -yhteistyöhön (JEF).

Carneyn politiikka on herättänyt myös voimakasta kritiikkiä kotimaassa. Hänen sijoituksistaan ja taloudellisista sidoksistaan on keskusteltu, vaikka hän siirsi omat sijoituksensa järjestelyyn, jossa niiden hoidosta vastaavat ulkopuoliset.

Myös ympäristöpolitiikassa on syntynyt ristiriitoja. Kuluttajien hiilen hinnoittelun poistaminen on saanut kritiikkiä ympäristöjärjestöiltä, kun taas hallitus on korostanut teollisuuden päästöhinnoittelun ja muiden ilmastotoimien jatkuvan.

Luonnonvarojen, energiainfrastruktuurin ja suurten kansallisten hankkeiden vauhdittaminen on niin ikään herättänyt vastustusta. Kriitikot ovat pelänneet nopeutettujen lupamenettelyjen heikentävän ympäristönsuojelua ja alkuperäiskansojen vaikutusmahdollisuuksia.

Mark Carney on kulkenut poikkeuksellisen matkan Fort Smithin ja Edmontonin maisemista Goldman Sachsin pankkiiriksi, Kanadan ja Britannian keskuspankkien johtajaksi ja lopulta Kanadan pääministeriksi.

Hänen ensimmäiset vuotensa politiikassa ovat samalla osoittaneet, kuinka nopeasti Kanadan asema suhteessa Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan voi muuttua.

Seuraava kysymys on, pystyykö Carney vähentämään Kanadan riippuvuutta Yhdysvalloista vaarantamatta samalla sitä taloudellista suhdetta, jota maa ei käytännössä voi nopeasti korvata.

Kanada rakentaa nyt aiempaa laajempaa verkostoa Yhdysvaltojen rinnalle. Mihin Carneyn ajama uusi kumppanuuspolitiikka lopulta johtaa, on vielä avoin kysymys.