Lukijalta: Suomi ei nouse ilman lapsia
Lapsilisien uudistamisesta käydään jälleen keskustelua. Tavoite siinä on oikea: syntyvyyden tukeminen. Esillä oleva malli kuulostaa ensi kuulemalta yksinkertaiselta ja tasapuoliselta. Jokaisesta lapsesta sama summa 18-vuotiaaksi asti.
Mutta juuri nyt Suomen ongelma ei ole lapsilisäjärjestelmän tekninen rakenne. Suomen ongelma on syntyvyyden romahtaminen. Siksi suunta on väärä.
Sanon tämän heti alkuun selvästi. Jokainen lapsi on arvokas, ja jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Ketään ei pidä syyllistää eikä erilaisia perheitä asettaa vastakkain.
Mutta yhteiskunnan on pystyttävä katsomaan kokonaisuutta rehellisesti.
Suomessa syntyy nyt historiallisen vähän lapsia. Samalla väestö vanhenee nopeasti ja yhä pienemmät sukupolvet joutuvat kantamaan tulevaisuudessa vastuun suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta.
Tästä puhutaan paljon. Silti politiikan viesti lapsiperheille on liian usein ristiriitainen.
Toisessa lauseessa puhutaan huoltosuhteesta, työvoimapulasta ja talouskasvun tarpeesta. Seuraavassa valmistellaan ratkaisuja, jotka lisäävät epävarmuutta juuri niiden ihmisten elämässä, joiden pitäisi uskaltaa rakentaa tulevaisuutensa Suomeen.
Totuus on lopulta hyvin yksinkertainen. Syntyvyyttä ei korjata yhdellä tukimuodolla.
Ihmiset eivät tee päätöstä lapsista yhden etuuden perusteella. Päätös tehdään paljon syvemmästä tunteesta: onko elämä riittävän vakaa lapsille?
Riittääkö palkka tavalliseen arkeen? Voiko joskus ostaa kodin? Onko työelämä jatkuvaa epävarmuutta? Jääkö aikaa perheelle? Uskaltaako tulevaisuuteen luottaa?
Nämä ratkaisevat enemmän kuin yksittäinen tukirivi. Siksi syntyvyyden vahvistaminen tarvitsee paljon enemmän kuin yksittäisiä etuusmuutoksia.
Tarvitsemme työn verotuksen keventämistä erityisesti keskituloisille. Tavallisella palkalla pitää pystyä rakentamaan tavallista elämää ilman jatkuvaa taloudellista painetta.
Tarvitsemme vakaampaa työelämää ja aidosti perhemyönteisemmän yhteiskunnan.
Tarvitsemme asumisen kustannusten hillintää erityisesti kasvukeskuksissa, joissa moni nuori aikuinen lykkää perheen perustamista yksinkertaisesti siksi, ettei elämä tunnu taloudellisesti mahdolliselta.
Tarvitsemme myös kulttuurin muutosta. Perhe ja vanhemmuus eivät ole yhteiskunnan ongelma. Ne ovat suomalaisen yhteiskunnan tärkein perusta.
Yksi asia, josta puhutaan aivan liian vähän, on perheellistymiseen kasvaminen.
Aikaisemmin mallioppiminen tapahtui luonnollisesti suurissa perheissä, suvuissa ja tiiviissä yhteisöissä. Nyt yhteisöt ovat pienentyneet, yksinäisyys lisääntynyt ja moni nuori kasvaa ilman turvallista mallia siitä, mitä pitkä parisuhde, vanhemmuus ja perhearki käytännössä ovat.
Ei ole ihme, jos perheellistyminen alkaa tuntua epävarmalta tai kaukaiselta.
Siksi meidän pitäisi uskaltaa puhua myös siitä, miten yhteiskunta voisi paremmin tukea nuoria kasvamaan vanhemmuuteen ja perhe-elämään. Kouluissa puhutaan paljon työelämästä, taloudesta ja yksilön oikeuksista, mutta hyvin vähän siitä, mitä perheen rakentaminen, parisuhteen ylläpitäminen ja lasten kasvattaminen oikeasti tarkoittavat.
Olisi korkea aika keskustella myös siitä, pitäisikö kouluissa opettaa enemmän perhe-elämän taidoista ja velvoittaa verorahoitteinen Yle tekemään enemmän sisältöä, joka tukee nuoria aikuisia vanhemmuuteen, parisuhteisiin ja perhearkeen liittyvissä kysymyksissä.
Meidän pitää rakentaa yhteiskuntaa niin, etteivät rakenteet ainakaan hidasta lapsitoiveiden toteutumista.
Äideille ja isille pitää taata kotirauha. Lapsille ja nuorille kasvurauha.
Suomi ei nouse ilman lapsia. Se on asia, jota meidän ei pitäisi enää pelätä sanoa ääneen.
Matti Korkiakoski
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/