Raportti: Suomi selvisi koronakriisin alkuvaiheesta hyvin, mutta myöhemmin alkoivat ongelmat

Suomi selvisi koronakriisin äkillisestä vaiheesta hyvin. Suomen hallinto säilyi toimintakykyisenä, ja talousvaikutuksia onnistuttiin hillitsemään tukitoimin.

Näin todetaan laajassa koronapandemian hallintaa käsittelevässä valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan raportissa, joka julkaistiin perjantaina.

Raportin keskeisenä viestinä on, että kriisinkestävä yhteiskunta edellyttää vahvaa tietopohjaa, avoimuutta viestinnässä, toimivaa koordinaatiota ja kykyä tehdä joustavia mutta läpinäkyviä päätöksiä epävarmuuden keskellä. Samalla tarvitaan selkeitä taloudellisia ja oikeudellisia pelisääntöjä.

Kun koronakriisi pitkittyi, tuli ongelmia muun muassa päätöksenteon koordinoinnissa ja viestinnässä.

Raportin perusteella korostuu myös, että kriisiaikojen päätöksillä on pitkät taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset, jotka tulisi ottaa huomioon ajoissa.

Suomen ensimmäinen koronatapaus varmistui heti alkuvuodesta 2020 Kiinasta saapuneella matkailijalla.

Pandemian haittojen vaikutukset kohdistuivat erityisesti jo valmiiksi haavoittuviin ryhmiin, kuten lapsiin ja nuoriin. Tutkimuksen mukaan pandemian aikana monet eriarvoisuuden muodot kasaantuivat ja syvenivät. Raportti ehdottaa, että sosiaalisen kestävyyden näkökulma tulisi ottaa nykyistä vahvemmin osaksi kriisivarautumista.

– Olemassa oleva järjestelmä tunnistaa huonosti ongelmien kasaantumista ja risteävää syrjintää, raportissa sanotaan.

Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että pandemia toi ongelmat selvästi esille ja myös syvensi niitä.

Pandemian aikana erilaiset rajoitukset kohdistettiin toisinaan samankaltaisiin toimintoihin eri tavoin, mikä saattoi johtaa epäoikeudenmukaisiksi koettuihin tilanteisiin.

– Lähtökohtana on, että samanlaisiin toimintoihin ei tule kohdistaa erilaisia rajoituksia. Yleisen yhdenvertaisuuslähtökohdan ohella on otettava huomioon toimijoiden oikeusturva, raportissa huomautetaan.

Tutkijoiden mukaan lainvalmistelussa tulisikin kiinnittää huomiota, millä sääntelytekniikalla rajoituksia asetetaan, jotta oikeusturva olisi mahdollisimman yhdenvertainen.

Raportti nostaa esiin myös pandemioiden pitkäaikaiset terveysvaikutukset. Kansainvälinen tutkimuksen perusteella esimerkiksi koronavirusinfektiolla voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia, mutta Suomessa niiden seuranta on hajanaista eikä selkeää vastuuta ole määritelty. Siksi raportti ehdottaa, että pitkäaikaishaittojen seurantaan ja tutkimukseen nimetään erillinen vastuutaho.

Koronakriisin aikana ongelmana ei ollut pelkästään tiedon puute, vaan myös tiedon ristiriitaisuus ja jatkuva muuttuminen. Raportin mukaan epävarmuutta ei aina tuotu riittävän avoimesti esiin. Se puolestaan lisäsi spekulaatioita ja saattoi heikentää päätösten hyväksyttävyyttä. Tulevissa kriiseissä päätösten yhteydessä tulisi selkeästi kertoa, mitä tiedetään, mitä ei tiedetä ja millaisia vaihtoehtoisia kehityskulkuja on mahdollista odottaa.

– Epävarmuuden sietäminen edellyttää avoimuutta ja avointa viestintää, raportissa huomautetaan.

Tieteeseen ja asiantuntijatietoon perustuva päätöksenteko nähdään raportissa keskeisenä tekijänä kansalaisten luottamuksen kannalta. Koronapandemian aikana rajoitukset ja rokotukset hyväksyttiin pitkälti siksi, että niiden taustalla oli tutkimustietoa ja asiantuntija-arvioita. Siksi raportti ehdottaa, että pandemian aikana perustetun tiedepaneelin kaltainen asiantuntijaelin tulisi vakiinnuttaa osaksi kriisivarautumista.

Lisäksi raportti muistuttaa, että kriisitilanteissa annettavan viranomaisohjeistuksen luonne on tehtävä selväksi. Jos ohjeistus ei ole sitova, se on tuotava selkeästi esiin ja kerrottava, että sen noudattamatta jättämisestä ei aiheudu seuraamuksia. Näin kansalaisille ei synny virheellistä käsitystä velvoitteista.

– Poikkeusoloissakin yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista tulee lähtökohtaisesti säätää lailla… On vältettävä ilmaisuja, joista voi välittyä kuva sitovasta viranomaismääräyksestä, raportissa sanotaan.

Raportti ottaa kantaa myös julkisen talouden sopeutussuunnitelmiin. Sen mukaan kriisiajan lisämenot ja tulonmenetykset on tasattava myöhemmin hyvinä talousvuosina.

– Akuuteimman kriisin hellitettyä on heti laadittava julkisen talouden sopeutussuunnitelmat kriisin jälkeisille vuosille, jotta menojen ja tulojen tasapainottaminen etenee hallitusti.

Suunnitelman tarkoituksena olisi ennakoida, millaisilla menoleikkauksilla tai tulonlisäyksillä kriisin aiheuttama talouden epätasapaino voitaisiin korjata hallitusti ilman äkillisiä muutoksia.

Pandemia paljasti hierarkiaan, sääntöihin ja suunnitelmiin nojaavan kriisijohtamisen ylikuormittumisen kriisin pitkittyessä. Raportissa ehdotetaan, että jatkossa aloitettaisiin säännölliset eri hallinnonalat kattavat kriisiharjoitukset, joissa jäljitellään esimerkiksi tiedonvaihdon toimivuutta. Koronapandemian aikana tietoa koottiin ja tulkittiin erillisinä osina ilman yhteistä kokonaiskuvaa.

Raportti ehdottaa niin ikään, että eri järjestöt ja paikalliset yhteisöt muodostaisivat yhdessä viranomaisten ja asiantuntijoiden kanssa verkostoja, jotta niin kutsuttu kokemusasiantuntijuus saataisiin käyttöön osaksi tilannekuvan luomista.