Pyöreitä täyttävä PS inspiroitui MAGA-liikkeestä – Ex-sisäpiiriläinen: “Ei muuta yhteistä kuin nimi"
Pienestä suureksi, ideologinen käännös, yhtenäiskulttuurin ajasta somesotien aikaan.
Perussuomalaiset rp. täyttää huomenna maanantaina tasan 30 vuotta. Ainakin jos merkkipäivä lasketaan siitä päivämäärästä, jona puolue pääsi puoluerekisteriin. Perustava kokous Saarijärvellä oli ollut jo aiemmin.
Lokakuun 13. päivän 1995 jälkeen on tapahtunut paljon. Perussuomalaiset perustettiin konkurssin tehneen Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) raunioille. Aluksi sitä johti tuolloisen eduskuntakauden ainoa oma kansanedustaja Raimo Vistbacka, sitten vuodesta 1997 peräti kahdenkymmenen vuoden ajan Vistbackan kauden puoluesihteeri Timo Soini.
Molemmat vaihtoivat vuoden 2017 puoluehajaannuksen myötä lyhytikäiseksi jääneeseen Siniseen tulevaisuuteen. Nyt Soini on sitoutumaton, mutta vihjaillut voivansa lähteä keskustaan, Vistbacka on viimeksi vaikuttanut kokoomuksessa.
Vuonna 2011 pitkään pienenä pinnistellyt puolue otti valtavan vaalivoiton, ”jytkyn”, ja on siitä lähtien ottanut jokaisissa vaaleissa vähintään 38 eduskuntapaikkaa. Hallitukseen puolue on lähtenyt vuosina 2015 ja 2023.
Soinin ajan jälkeen perussuomalaisissa ovat olleet vallassa uudenlaiset voimat, joiden kanssa aiemmat SMP:sta ammentaneet toimijat eivät halua olla tekemisissä.
Perussuomalaisten tarina on poikkeuksellinen, ehkä hämmentäväkin suomalaisessa ympäristössä. Puolue on onnistunut uusiutumaan totaalisesti, mutta se on myös menettänyt paljon suomalaisuudesta ammentaneesta perinnöstään. Ideologista muutosta voi nähdä keskustan ja maltillisen vasemmiston suuntaan katsoneesta populismista hyvinkin oikelle menneeseen suuntaan ja kovaan nationalismiin.
Vai onko näin? Suomenmaa kysyi näkemyksiä sekä perussuomalaiset jättäneiltä entisiltä kansanedustajilta että nykyiseltä, jo SMP:n toimintaa nähneeltä PS-kansanedustajalta.
Perussuomalaisten näkyvimpiä niin sanottuja soinilaisia on siirtynyt sekä keskustaan, kokoomukseen että sosiaalidemokraatteihin. Eduskunnan entinen perussuomalainen puhemies valitsi Liike Nytin.
Simon Elo toimi Perussuomalaiset Nuoret ry:n puheenjohtajana vuosina 2011–2014 ja puolueen kansanedustajana kaudella 2015–2019. Puoluehajaannuksessa 2017 hän lähti eduskuntaryhmän enemmistön mukana Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmään, jonka pohjalle siniset perustettiin. Nykyään hän on kokoomuksen jäsen, kaupunginvaltuutettu Espoossa ja aluevaltuutettu Länsi-Uudellamaalla.
Hän arvioi, ettei perussuomalaisten oleellista muutosta tunnuta ymmärrettävän kunnolla vieläkään.
– Nykyinen perussuomalaiset ei pohjaudu niinkään suomalaisiin vaan yleiseurooppalaisiin ideologisiin virtauksiin. Osa kutsuisi sitä laita- tai äärioikeistolaisuudeksi, osa radikalismiksi. Paljon on otettu Yhdysvalloista, etenkin Donald Trumpin MAGA-liikkeestä, jota he seuraavat netin kautta.
– Tällainen ylikansallinen liikehdintä on mielestäni erityisen huolestuttavaa, sillä se uhkaa viime kädessä liberaalia demokratiaa, jota me konservatiivitkin kannatamme, Elo toteaa.
Elo näki nuorisojärjestön johdossa ollessaan myös perussuomalaisen nuorisopolitiikan muutoksen. Kuitenkin hänen kaudellaan enemmistön muodosti se linja tai joukko, joka äänesti hänet kahdesti järjestön johtoon.
Sittemmin tapahtui jotain, mikä Elosta on hyvin kuvaavaa.
– Yhdistyksen olemassaolo päättyi puolueenkin myötävaikutuksella siksi, että sen henkilöiden katsottiin antaneen rasistisia lausuntoja, ja se koettiin kiusalliseksi.
Kimmo Kivelä toimi kansanedustajana vuosina 2011–2019. Hän näki myös SMP:n vaiheet 1970-luvulta vuoden 1995 konkurssiin asti monilta paalupaikoilta.
Puoluehajaannuksessa Jyväskylän puoluekokouksen 2017 jälkeen hän valitsi siniset. Sittemmin Kivelä on ollut politiikan suhteen katsomon puolella ja työskennellyt jo vuosien ajan Kiuruveden kirkkoherrana.
Nykyisillä ja vanhoilla perussuomalaisilla ei ole muuta yhteistä kuin nimi, Kivelä täräyttää. SMP:n perintö puolueessa on ”henkitoreissaan”.
– Puolue-elimissäkään ei vanhoille smp:läisille ole tilaa.
Hän muistaa hyvin, kuinka ennen ratkaisevaa puoluekokousta ja sitä ennen uusi porukka puhui halveksuvaan sävyyn vanhoista SMP-toimijoista, ”sämpyistä”, ja kuinka vaikkapa t-paidassakin joku julisti, että SMP riittää jo.
Ideologisen jaon voi tiivistää SMP-linjan vennamolaisiin ja soinilaisiin toisella puolella, nuiviin tai halla-aholaisiin toisella puolella. Veikko Vennamon (1913–1997) SMP:n pohjalta ponnistanut ryhmä korosti ainakin puheissaan yleispuolueena ja pienen ihmisen puolella toimimista. Timo Soini toi politiikkaan myös vahvan EU-kritiikin.
Jussi Halla-ahoon henkilöitynyt suuntaus pitää puolueessa valtaa tänä päivänä, ja siinä näkyvintä on maahanmuuttokriittisyys tai -vastaisuus. Politiikka alkoi hahmottua internetin keskustelufoorumeilla ja kiteytyi 2010 niin kutsuttuun nuivaan manifestiin.
Halla-ahon valinta puheenjohtajaksi 2017 oli aiheuttaa myös hallituskriisin. Hallituskumppanit keskusta ja kokoomus katsoivat ettei perussuomalaisten nuivan, jopa ihmisvihamielisen linjan kanssa voinut tehdä yhteistyötä. Puheenjohtaja Halla-aholla oli myös taustallaan tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Hallitus kuitenkin jatkoi Soinin leirin perustaessa uuden ryhmän, johon tulivat myös kaikki perussuomalaisten ministerit.
Kivelä kertoo, että nuivia päätettiin sietää ja myös maltillistaa pitämällä heidät mukana. Tämä idealistinen ajatus ei osoittautunut lopulta toimivaksi, hän myöntää.
– Ehkä ajatus oli, että jos he pysyvät perussuomalaisissa, he eivät sitten lähde muualle tekemään äärioikeistolaista politiikkaa.
– Taitavalla hivutustaktiikalla he kuitenkin tulivat yhä enemmän esille. Silloin ajateltiin, että nämä menevät joukon jatkona ja heidät pidetään aisoissa, ettei räikeitä irtiottoja tule.
Nykyiset perussuomalaiset ovat pitkälti tuoneet politiikkaan amerikkalaistyyliset huonot tavat, ex-edustaja arvelee. Politiikkaa hän seuraa tavallaan surullisella mielellä, sillä yhteisen hyvän hakemisen henki tuntuu kadonneen. Perussuomalaiset on tästä päävastuullinen porukka, mutta muutkin ovat tyylin omaksuneet enemmän tai vähemmän.
– Räksyttämisen ja pakkomielteisen poliittisten irtopisteiden hakemisen henki on tullut tilalle, yhteistä hyvää ei etsitä rakentavassa hengessä. Jopa henkilökohtaisuuksiin menevä sormella osoittaminen on tullut politiikkaan, Kivelä katsoo.
– Perussuomalaiset ovat avanneet uusia ovia, jotka eivät sitten enää helposti mene kiinni.
Ovi-retoriikkaa käyttää myös puolueen nykyinen kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa.
– Olen ollut omassa poliittisessa linjassani aina sitä mieltä, että aina jonkinnäköinen sovittelu on parempi, tietty diplomatia. Koskaan ei kannata paiskoa ovia niin, että niitä ei saa enää auki.
Elo ja Kivelä näkevät SMP:n pienen ihmisen asiaan nojanneen perinnön kadonneen perussuomalaisista. Elomaa lienee nykyisistä PS-edustajista parhaimpia vastaamaan tähän väitteeseen, sillä hän näki SMP:n toimintaa läheltä jo 1960-luvulta alkaen, kun hänen isänsä oli mukana puolueessa. Arvo Sainio (1921–1984) aloitti jo 1959 perustetussa Suomen Pientalonpoikien Puolueessa, josta 1966 tuli SMP. Kansanedustajana Sainio oli 1972–1975.
Elomaa painottaa Suomenmaalle, että pieni ihminen on pysynyt matkassa koko ajan.
– Emme palvo suurta rahaa, vaikka niin on sanottu, kun olemme kokoomuksen kanssa hallituksessa. Hallituksessa yritämme saada maata jaloilleen. Pieni ihminen on pakko huomata. Pitää muistaa, että yrityksistä ovat kiinni työpaikat ja sitä kautta pitkälti hyvinvointi.
– Olen lähtenyt itse ja isä jo lähti siitä puoluepolitiikassa, että suomalaisten asiaa pitää puoltaa oikeudenmukaisesti. Isä oli oikein kuuluisa siitä, että hän toimi puhtain sydämin ja auttoi ihmisiä. Sen olen perinyt isältä, että jokaista ihmistä pitää kuunnella. Pidän puhelimen auki yötä päivää ja sähköposteihin vastaan aina itse.
Politiikka ei saa laitostua liikaa, Elomaa varoittaa. Niin voi helposti käydä. Pitää kuunnella kansalaisia ja olla heidän keskuudessaan.
– Me jalkaudumme ja olemme teltoilla. Sitä ei saa koskaan häivyttää, että kontakti kansalaiseen pysyy. Jos ollaan vain liian paljon somessa eikä jalkauduta ollenkaan, siitä ei hyvä seuraa, ja siinä vieraantuu. Olen iloinen, että kohtaamisen henki on pysynyt meillä, Elomaa toteaa.
Simon Elo ei 1986 syntyneenä ole kokenut SMP-aikaa omakohtaisesti, mutta hän näki selvästi sen vaikutuksen Soinin aikana.
– Se oli elimellinen osa puoluetta, ja SMP-perintöä pidettiin myös aktiivisesti esillä ja sitä kunnioitettiin eri tavoilla.
Elolla on koulutus poliittisen historian alalta. Hän katsoo, että mitään muuta kestävää pohjaa ei puolueelle ja kansanliikkeelle voi olla kuin se, että ponnistetaan yhteisestä historiasta.
Hän arvioi nykyisen perussuomalaisten johdon historiasta ammentamisen olevan lyhyissä kantimissa.
– Näkisin, että merkityksellistä heille on, miten maahanmuuttovastainen liikehdintä on kehittynyt Hommaforumista ynnä muista. He kunnioittavat ja pitävät esillä sitä, ei niinkään sitä historiaa, mikä puolueella todellisuudessa on.
– Varmasti on aktiiveja, jotka ymmärtävät SMP:n arvon ja pitävät sitä esillä, mutta se on aika pieni joukko, Elo arvioi.
Hän kokee SMP:n perinnön niin, että siinä ymmärretään hyvin suomalainen kansanluonne ja olot, joista on lähdetty.
– Oli sitten kaupunkilainen kuten minä tai mikä tausta tahansa, jokainen on jollain tavalla lähtenyt maaseudulta, sen ajan Suomesta, ja se näkyy meissä jollain tavalla edelleen. Esimerkiksi Vennamon elämäntyöhön liittyy karjalaisten asuttaminen, joka on osoitus siitä, että isojakin ratkaisuja voidaan tehdä ja ne saavat lopulta ihmisten hyväksynnän, ja kaikkia pystytään kohtelemaan oikeudenmukaisesti ja ihmisarvoisesti.
– Keskeinen osa perintöä, mitä silloinen puoluejohto puhui, ja mitä ei nykyään mielestäni ole millään tavalla näkyvissä perussuomalaisten johdossa, on jakamaton ihmisarvon ajatus. Se liittyy jo kristillisiin hyveisiin ja etiikkaan. Taustasta riippumatta kaikilla on sama ihmisarvo, siitä ei pitäisi olla kahta sanaa. Nykyään nähdään muualtakin maailmasta, että tällainen ajatus haastetaan aika vahvasti, Elo pohtii.
Elo ja Kivelä uskovat, että puoluehajaannus oli vääjäämätön.
Elo pitää maahanmuuton ykkösasiana nähnyttä siipeä tavallaan lahkona, sillä he eivät antaneet sijaa kompromisseille. Orpon hallituksessa näkyy hänen mielestään tällä hetkellä juuri se, että kaikki muut asiat ovat perussuomalaisten silmissä maahanmuutolle alisteisia. Toisen linjan kanssa ei ehdottomuuden takia ollut tietä eteenpäin.
Kivelä toteaa, että nuivilla oli taitavia organisoijia etenkin somemaailmassa.
– Heidän viestinsä upposi. Eduskuntavaaleissa 2015 nuivan porukan osuus eduskuntaryhmässä kasvoi.
– Sitten kuntavaaleissa 2017, joissa tuli tappio, uskallan sanoa nuivan porukan organisoineen sitä, että he tekivät vaalityötä tarkoituksellisen passiivisesti ja arvostelivat puoluejohtoa, jotta puoluekokouksen tullessa olisi aineksia osoittaa, että nykymenolla mennään päin honkia, Kivelä paljastaa.
Sinisiä Kimmo Kivelä arvioi ”jälkiviisaudella” niin, ettei puolueelle ollut paikkaa politiikan kartalla.
– Mutta sille ei ollut vaihtoehtoa, mitä silloin teimme. Nuivan porukan johtamassa puolueessa ei olisi ollut tilaa.
– Rohkenen myös epäillä, että jos Jyväskylän puoluekokouksessa (soinilaisten) Sampo Terho olisi valittu puheenjohtajaksi, hajoaminen olisi tapahtunut silloinkin. Silloin nuiva porukka olisi perustanut jonkun oman puolueensa.
Elomaa näkee puoluehajaannuksen valitettavana asiana.
– Mielestäni olisi vielä ollut aineksia kerätä porukat yhteen ja saada aikaiseksi jonkinlainen sopu. Mutta ei sitä enää kannata surkutella. Paljon hyviä tyyppejä siinä meni ja poliittinen ura loppui siihen. Olisi ollut potentiaalista porukkaa. Mutta näin voi käydä, nyt jatketaan tällä porukalla.
Elomaa oli itsekin Uudessa vaihtoehdossa viikon verran. Kaikki tapahtui todella äkkiä, hän lähti vanhojen kavereiden mukana, ja ajatteli katsoa, mitä tapahtuu.
Elomaa näkee hajaannuksen syiden olleen paljolti johtamistavassa. Hän vertaa vuoden 2017 erkanemista vuoden 1972 tapahtumiin. Silloin SMP:n eduskuntaryhmään jäivät Veikko Vennamon kannattajat ja oppositio perusti Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen (SKYP).
Molemmilla kerroilla eduskuntaryhmän jätti sen enemmistö. 1972 lähtijöissä oli myös Elomaan isä.
– Vennamo ei kuunnellut ollenkaan, antoi vain määräyksiä. Hän oli loistava muuten, mutta vanhemmiten häneen tuli tämmöistä. Meidän isäkin oli kiltti mies, ja yritti kaikin voimin, että menisi toisin, mutta tilanne oli vaikea.
– Ydin oli se, että eduskuntaryhmää ei kuultu. Soininkin kohdalla se meni niin, että asiat vain tuotiin eduskuntaryhmälle, kun oltiin hallituksessa. Ei keskusteltu.
Nykyään Elomaa pitää perussuomalaisten eduskuntaryhmää keskustelevana. Hän antaa auliit kehut sekä edelliselle puheenjohtajalle Jussi Halla-aholle että nykyiselle valtiovarainministeri-puheenjohtaja Riikka Purralle.
Kun perussuomalaiset Timo Soinin johdolla lähti Sipilän hallitukseen 2015, vain yksi kansanedustaja, Vesa-Matti Saarakkala, vastusti tätä, Simon Elo kertoo.
Hallitusohjelman tunsivat kaikki, ja sitä kannattivat myös he, jotka myöhemmin sanoivat, että oli virhe lähteä hallitukseen, Elo korostaa. Suomen taloustilanne ymmärrettiin, ja työhön tilanteen parantamiseksi haluttiin sitoutua.
– Mutta neljän vuoden aikana, kuten tyypillistä on, joidenkin mieli saattaa eri syistä muuttua. Ennen kuin ryhmä lopulta hajosi, alkoi olla jonkin verran sitä porukkaa, jonka mielestä hallituksessa keskityttiin vääriin asioihin, ja olisi pitänyt keskittyä lähinnä maahanmuuttopolitiikkaan.
– Enemmistö oli sitä mieltä, että on muitakin tärkeitä osa-alueita.
Elo on nykyään tyytyväinen, kun saa tehdä politiikkaa kokoomuksessa, jossa hän voi ”hengittää vapaasti” ja ajaa tasapainoisesti kaikkia politiikan osa-alueita.
– Tämä pätisi toki yhtä lailla vaikka SDP:ssä, keskustassa tai monessa muussakin puolueessa. Mutta perussuomalaisten katson olevan leimallisesti maahanmuuttoon keskittyvä puolue.
Elo on omien sanojensa mukaan ollut useammassa puolueessa kuin yhden ihmisen pitäisi, mutta hänellä on aina ollut tietyt perusarvot, jotka eivät ole muuttuneet puolueen mukana, vaikka ajattelussa on tapahtunut myös muutosta. Kun hän lähti perussuomalaisiin, pinnalla olivat eurokriisi ja vaalirahoituskohu.
– Tämän tyyppisissä kysymyksissä perussuomalaiset vaikutti selkeästi erilaiselta, tuoreeltakin toimijalta. Ja kun olen tällainen maltillinen konservatiivi, tuntui perussuomalaiset istuvan siihenkin.
Kristillinen arvomaailma hänellä on kulkenut mukana koko ajan. Hän pitää sen tärkeänä osa-alueena ihmisarvon kunnioitusta.
Politiikassa ratkaisut ja myös puoluevalinnat on pitänyt tehdä ajassa, eikä aina ole voinut nähdä, mihin kukin ratkaisu johtaa.
Siinä missä Kivelä ja Elo näkevät nyky-perussuomalaiset yhden asian puolueena, Kike Elomaa korostaa puolueen politiikan olevan kokonaisvaltaista.
Hänkin myöntää, että maahanmuutto korostuu monessa suhteessa.
– Mutta monet asiat nivoutuvat maahanmuuttoon. Kun taloudella menee huonosti, täytyy selittää se, miksei porukkaa voi kauheasti ottaa tänne saamaan sosiaaliapua, kun omillakin menee huonosti.
– Ei ole mahdollista antaa sosiaaliapua massoille, jos tulee paljon ihmisiä.
Elomaa korostaa myös, että perussuomalaiset eivät ole vastustaneet maahanmuuttoa itsessään.
Erityisen tärkeänä johtotähtenä hän nostaa esiin perussuomalaisten ajatuksen kokonaisturvallisuudesta. Se on puolustusta ja huoltovarmuutta.
Tällä hetkellä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana toimiva Elomaa kertoo ottaneensa ilolla vastaan sen, kuinka maa- ja metsätalousasiat ovat palaamassa puolueen agendalle. SPP ja SMP olivat selkeästi maatalous-Suomesta ponnistaneita voimia, joten paluuta vanhaan voi tässä nähdä.
– Maa- ja metsätalous ei ole ollut niin framilla perussuomalaisissa sinä aikana, kun minä olen ollut mukana. Olen iloinen, että etsikkoaika siinä on ohi, se oli vähän karussa välillä.
Elomaalla on ollut elämänsä aikana monta ammattia. Hän nousi julkisuuteen kehonrakentajana, ja on toiminut myös artistina ja röntgenhoitajana. Hän on tavannut näiden myötä hyvin paljon hyvin erilaisia ihmisiä. Sitä kautta tuli kuultua myös monenlaista tarinaa.
Myös isän perintö vaikutti taustalla, kun hän vuonna 2006 lähti mukaan politiikkaan ja perussuomalaisiin. 2007 eduskunnan ovet eivät vielä avautuneet, mutta vuodesta 2011 alkaen Elomaa on ollut eduskunnassa Varsinais-Suomen vaalipiirin kansanedustajana.
Hän kertoo myös muutaman asian, missä eroaa itse perussuomalaisten valtavirrasta ja mitä perussuomalaisten moninaisuudesta ei ehkä näy.
– Kun olen itse nähnyt kulttuurihomman, tiedän, että sen merkitys on suuri. Siinäkin on valtavasti ihmisiä töissä.
– Eläinten hyvinvointi ei ole vain vasemmistolaisten ja viherkäisten asia. Kyllä se on paljon meilläkin.
Kimmo Kivelä lähti mukaan SMP:n toimintaan jo 16-vuotiaana 1970-luvulla. Hän kertoo, että Veikko Vennamo näyttäytyi hänelle käänteentekevänä hahmona.
– Elettiin Kekkosen ajan vallan keskittymisen murheellisinta aikaa. Presidentti oli kansan äänioikeutta halventaen valittu poikkeuslailla jatkokaudelle. Näin Vennamon sitä vasten politiikan uskonpuhdistajana, politiikan Martti Lutherina.
Vennamo tuli hyvinkin tutuksi, kun Kivelä työskenteli sivutoimisena Helsingin kunnallisjärjestön toiminnanjohtajana. Tuolloin Vennamo muodosti yhden hengen ryhmän kaupunginvaltuustossa.
Aikaa kului, ja perussuomalaiset perustettiin. Kivelä toteaa arvopohjan olleen sama kuin SMP:lla, mutta nyt oli uusi aika.
– Puolue perustettiin ajamaan pieni- ja keskituloisten asiaa, ja kun Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unioniin, pyrimme siihen, että maaseudun ja kaupungin tai työväen ja viljelijäväestön vastakkainasettelua vältettäisiin. Halusimme olla sillanrakentaja EU-Suomessa.
Kivelä ei ollut mukana perustavassa kokouksessa, mutta hän teki kirjauksia pääosin Rolf Sormon kirjoittamaan ensimmäiseen periaateohjelmaan. Kivelä oli lähinnä taustalla työ- ja lapsiperhesyistä ensimmäisinä vuosina.
Alussa oli vaikeaa, mutta uskollisuus SMP:n aatteelle piti alkuaikojen perussuomalaiset työssä kiinni. Kivelän mukaan SMP-veteraanit olivat tottuneet vaikeisiin aikoihin, olihan Vennamo pudonnut eduskunnasta 1962 ja puolue hajonnut 1972, mutta silti oli päästy eteenpäin.
Merkit uudesta noususta alkoivat näkyä pikkuhiljaa.
– 2003 Timo Soini pääsi eduskuntaan, ja eritoten suuri hyppy jytkyä kohti olivat presidentinvaalit 2006, joissa Soini pärjäsi hyvin. Se nähtiin vaalivoittona, ja vihreiden Heidi Hautalaan oli äärimmäisen pieni ero. Perussuomalaiset alkoi kiinnostaa kansalaisia enemmän silloin. Sitten 2008 kuntavaalit olivat jo melkoinen menestys.
– Monessa kunnassa ja isossa kaupungissa oli jopa huonompi menestys viime vaaleissa (2025) kuin 2008, Kivelä näpäyttää.