Lounaaksi mifu-punajuuripastaa – ja se on keskustan vika

Tämmöistä ruokaa ei voi olla kyllä muualla kuin maassa, jossa on keskusta vallassa, kanssani samaan lounasseurueeseen kuulunut henkilö parahti ja muut nauroivat.

Lause voisi olla kehu, mutta sitä se ei ollut. Pikemminkin päinvastoin. Sanoista kuulsi syvä halveksunta.

Ruokana tarjoiltiin mifu-punajuuripastaa. Mifu on Valion suomalaisesta maidosta valmistama proteiinipitoinen ruokarae, jota voidaan käyttää lihan korvikkeena laktovegetaarisessa ruokavaliossa.

Sanojan logiikka kulki jotenkin näin: koska mifu on tehty maidosta, se ei ole tarpeeksi hyvä lihankorvike. Ja koska tuote sattuu olevan Valion, se on maidontuottajien eli oikeastaan keskustan puolueena markkinoille määräämä valmiste tai kenties jopa salajuoni.

Tapaus jäi kummittelemaan mieleeni monestakin syystä.

Ensinnäkin lause paljastaa syvää keskustavihaa, jonka jäljille on hankala päästä, koska en tunne sanojaa sen tarkemmin. Olen kuitenkin huomannut, että noin ajattelevia on muitakin. Henkilöitä, joiden mielestä keskusta edustaa mennyttä maailmaa ja ajaa pienen eturyhmän asiaa.

Keväällä tehdyn imagovertailun mukaan vain kymmenen prosenttia suomalaisista arvioi, että keskusta kertoo rehellisesti, mitä se tavoittelee. Keskustaan voimakkaimmin liitettäviä ominaisuuksia olivat johtajien taitamattomuus, ylimielisyys ja toiminta kansalaisten etujen vastaisesti.

Mutta takaisin lounaspöytään. Lauseen sisältöä enemmän minua jäi askarruttamaan sanojan henkilöllisyys. Hän oli valtakunnallisessa tiedotusvälineessä työskentelevä toimittaja. Siis henkilö, joka työkseen välittää tietoa objektiivisesti.

Jos puhetyyli on vapaalla jyrkkä, mitenhän töissä onnistuu jättämään asenteet tuulikaappiin?

Toimittajien oletetut puoluetaustat nousevat välillä keskusteluihin. Vihreän Langan lakkauttamispäätöksen jälkeen osa irvailijoista naljaili, etteivät vihreät tarvitse omaa pää-äänenkannattajaa – heillä on jo Helsingin Sanomat.

Perussuomalaisten lempivirsi on valittaa Yleisradion puolueellisuudesta, ja keskustalaiseen traditioon kuuluu viitata etelän mediaan.

Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreen kyselyn (2.11.2019) mukaan suomalaiset uskovat toimittajista löytyvän eniten SDP:n kannattajia. Toiseksi yleisimpänä toimittajapuolueena pidetään kokoomusta, sen jälkeen tulevat vihreät ja keskusta.

Toimittajat ovat ajattelevia yksilöitä, joilla on poliittisia mielipiteitä. Tässä mielessä on onni työskennellä poliittisesti sitoutuneessa lehdessä: lukijat oletettavasti tietävät ne aatteet ja arvot, joiden pohjalta kirjoitan.

Täydellinen objektiivisuus on nimittäin harhaa, vaikka toimittaja tekisi työnsä kuinka täydellisesti journalistin ohjeiden mukaan. Arvot ja asenteet näkyvät lopputuloksessa, ne ilmenevät jo siinä, mistä aiheista juttuja tehdään ja mistä vaietaan.

Tästä näkökulmasta lounasporukan jäsenen kommentti tuntui vaaralliselta. En ole varma, kuinka hyvin suurissa mediataloissa kyetään aina tunnistamaan toimittajien omat agendat.

Ja se mifu-punajuuripasta. Se oli muuten maukasta. Suosittelen kaikille poliittisesta väristä riippumatta.