Joustaako työelämä? Joustavatko asenteemme?
Viime keväänä Vesaiset teki eduskuntavaaleja varten teesit, joista yksi kuului näin: työelämän asenteiden ja käytäntöjen tuettava paremmin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.
Olen miettinyt tätä aihetta keväästä lähtien hyvin paljon. Tiesin, että haluan esikoiseni synnyttyä tehdä perhevapaalla osa-aikaisesti töitä, jos kaikki vain sujuu hyvin.
Uskon, että lapselle tärkeintä ovat rakastavat ja turvalliset vanhemmat tai vanhempi, oli hän sitten mitä sukupuolta tahansa. Meille mieheni kanssa tasa-arvoinen huolenpito 50/50 on ollut itsestäänselvyys.
Alusta asti sain kuitenkin ihmettelyjä, että miten pystyn tekemään töitä.
Vastasin aina ensin, että huolehdimme kummatkin lapsesta yhtä lailla. Yleensä aina sain ihmettelevän katseen tähän vastaukseen.
Usein lisäsin, että mieheni ei tällä hetkellä ole töissä. Vasta tämän täsmennyksen jälkeen vastapuoli ymmärsi, miksi äiti pystyy olemaan perhevapaalla töissä. Tarvitaan kotona kokoaikaisesti oleva mies.
Mietin monesti, että miksi selitykseksi ei riittänyt se, että mies hoitaa lasta yhtä lailla, olkoot sitten töissä tai ei.
Minun ratkaisuni teki järkeväksi työtön kotona oleva mies. Isiltä tätä kysymystä tuskin koskaan kysytään tai työntekoa kyseenalaistetaan.
Väitän, että minä ja ihan koko perheeni on voinut paremmin sen vuoksi, että olen saanut pysyä työn syrjässä kiinni.
Jokainen vanhempi ja perhe tehkööt heille sopivimmat ratkaisut, ja niitä ei kenenkään ulkopuolisen pidä arvostella. Lapsen etu edellä.
Olen kuitenkin miettinyt, että toimivatko työelämä, perhevapaajärjestelmä ja asenteet sellaisten naisten kahlitsijoina, jotka toivovatkin toisenlaista perhevapaata, haluavat olla osittain kotona ja osittain töissä?
Perhevapaajärjestelmä on taisteltu etu ja erittäin hyvä niin, mutta sen pitäisi mahdollistaa myös joustavuus toiseen suuntaan.
Olen monesti myös kuullut näiden kuukausien aikana toisilta äideiltä, että onpa hienoa, voi kun minullakin olisi ollut mahdollisuus.
Teoriassa mahdollista, käytännössä edelleen harvinaista. Tähän lopputulemaan olen näiden muutamien kuukausien aikana asiasta tullut.
On ilo ollut huomata, että Vesaiset on järjestö, jossa työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on toiminut ihanteellisesti.
Kirjoittaja on Vesaisten Keskusliiton liittosihteeri