Analyysi: Ilmastopersuilu vei hapen muiden loppukiriltä

Kun viimeisetkin gallupit on nähty ja tv-väittelyt viimeistä Ylen keskustelua vaille paketissa, vaalien käsikirjoitus alkaa olla selvillä.

Perussuomalaiset näyttävät kuittaavan jälleen kovan tuloksen, sillä Ylen torstaina julkistamassa Taloustutkimuksen mittauksessa puolueelle löytyi kannatusta jo 16,2 prosenttia.

Puolue on saanut loppusuoralla tuulta alle, ja kakkossija on Jussi Halla-ahon joukkojen otettavissa. Viime eduskuntavaaleissa perussuomalaiset ylsi äänissä kolmossijalle, mutta oli vaalipäivän äänissä ykkönen.

Näyttää siltä, että perussuomalaiset onnistuivat rakentamaan ilmastovastarinnasta tehokkaan vaaliaseen maahanmuuton rinnalle. Puolue haistoi, että kansan syvissä riveissä on protestihenkistä porukkaa, jonka saa helposti huolestumaan enemmän omasta suomalaisesta elämänmuodostaan kuin luonnosta, ympäristöstä, sivilisaatiosta tai planeetasta.

Samalla perussuomalaiset veivät ilmeisesti loppukirin eväät kokoomukselta ja keskustalta, jotka molemmat ovat juuttuneet gallupeissa asemasotaan 15 prosentin rajan molemmin puolin.

Karusta kannatuskadosta kärsivälle keskustalle toivoa antaa vaalipäivän lähestyessä se, että kaikki viime aikojen mittaukset ovat näyttäneet sentään hienoista nousua.

Keskustan peruskannattajat on vaalikampanjassa puhuteltu ja kova ydin näyttää löytyneen. Syöksy tai laskusuhdanne aivan vaalien kynnyksellä olisi huomattavasti kannatusjumia ikävämpi juttu.

Nyt motivaatiota jää viimeisten päivien kampanjatyöhön, varsinkin kun kilpailijoillakin on ongelmia ja keskisuurten nippu hyvin tiivis.

Ylen mittauksessa kaikki muutokset mahtuivat virhemarginaalin sisään. Ykköspaikkansa pitäneen SDP:n alamäki jatkui kuitenkin jälleen yli prosenttiyksiköllä tasan 19 prosenttiin.

Menneen vaalikauden suurimmalle oppositiopuolueelle vaatimaton alle 20 prosentin tulos riittänee tässä tilanteessa ykkössijaan, mutta jättäisi melko huonot lähtökohdat hallituksen kokoamiseen.

Näin hengetöntä kokoomusta ei ole nähty sitten kevään 2003.

Vaalikamppailun viimeinen viikko ei ole tuonut keskusteluun enää mitään erityistä uutta.

SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen kompurointi on tosin jatkunut muun muassa Kiinaa myöten luetulla Nato-lausunnolla, jossa Rinne arvioi, ettei Suomea nykytilanteessa ehkä edes hyväksyttäisi Naton jäseneksi.

Harkitsematonta puhetta pääministeriehdokkaalta. Lisäksi MTV:n viimeisessä vaalitentissä Rinne puolustautui asiassa jokseenkin poskettomalla tavalla arvostelemalla kokoomusta siitä, ettei niin sanottua Nato-optiota kirjattu Jyrki Kataisen kokoomusvetoisen hallituksen ohjelmaan kesällä 2011.

Näin tapahtui, mutta asiasta vastuussa ovat aivan muut: presidentti Tarja Halonen, ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja ja SDP.

Myös sote nousi vielä keskusteluun Helsingin Sanomien julkaistua otteita valtioneuvoston kanslian tilaamasta sote-selvityksestä, jossa hallituspuolueita arvosteltiin muun muassa hankkeen liian pitkälle menevästä poliittisesta ohjauksesta ja epärealistisista aikatauluista.

Selvityksessä esiin nostetut ongelmat ovat kuitenkin olleet ennestään yleisessä tiedossa. Lisäksi MTV:n tentissä Sipilää tuurannut ministeri Annika Saarikko kampitti paperilla nerokkaasti kokoomuksen ja Petteri Orpon leimaamalla puolueen yksityisen terveysbisneksen attasheaksi.

Saarikon veto oli koko vaalien loppusuoran terävin isku, joka varmasti muistetaan vielä vaalipäivänä ja sen jälkeenkin.

Vaalikamppailun isoja yllätyksiä on ollut kokoomuksen vaisu ja apaattinen ilme. Näin hengetöntä kokoomusta ei ole nähty sitten kevään 2003, kun puolue jäi Ville Itälän johdolla täydeksi statistiksi.

Syystäkin on kyselty, missä ovat perinteinen kokoomuslainen vaalipöhinä ja kaikkia puhuttavat mielikuvakampanjat. Luisu alkoi sydäntalven vanhuspalvelukeskustelusta, eikä Orpo ole saanut siitä missään vaiheessa otetta. Väsynyt käsien pystyyn nostaminen sotessa ei sekään vahvistanut kuvaa dynaamisesta uudistuspuolueesta.

Porvaripuolueille vaaleista ei ylipäätään näytä tulevan mitään riemumarssia, kelpo tulokseen matkalla olevia perussuomalaisia lukuun ottamatta.

Sekä valtakunnalliset että vaalipiirikohtaiset kannatuskyselyt viittaavat siihen, että kolmen porvaripuolueen hallituksen jäljiltä maa on siirtymässä pykälän tai pari vasempaan. Viimeisimpien mittausten perusteella vihreiden vaalivoitto on jäämässä tosin pienemmäksi kuin vielä hetki sitten odotettiin.

Sama pätee vasemmistoliittoon, jolle ennustetaan silti ensimmäistä vaalivoittoa 24 vuoteen ja eduskuntaryhmän kasvua ainakin parilla kansanedustajalla.

Jos näin tapahtuu, vasemmistoliitto vahvistaa omia ja punavihreän blokin asemia myös hallituspelissä.

Enemmistöhallitukseen tarvitaan mukaan joko kokoomus tai keskusta.

Halla-ahon perussuomalaisille ei löydy hallituskumppaneita mistään, ja tuskinpa puolue on itsekään tunkemassa hallitukseen laskemaan kannatustaan.

Kun puoluekartalle näyttää syntyvän vaaleissa useamman keskisuuren puolueen suma, vaihtoehtoja enemmistöhallitukseen on kuitenkin runsaasti ilman perussuomalaisiakin – teoriassa.

Rinne on pohtinut julkisesti hallituksen muodostamista SDP:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja joko kokoomuksen tai keskustan varaan, mikäli saa hallitustunnustelijan tehtävän.

Enemmistöhallitukseen tarvitaan mukaan joko kokoomus tai keskusta, mutta se voi olla helpommin sanottu kuin tehty ja hinta voi olla kova. Kovin punavihreää ja demarien löysillä vaalilupauksilla täytettyä hallitusohjelmaa on turha yrittää tarjota.

Pohjan laventaminen johtaa taas helposti Kataisen sixpackin kaltaiseen heikkoon hallitukseen. Jos sellainen halutaan välttää, vähemmistöhallituskin – punavihreä tai joku muu – voi tulla vielä harkintaan viimeisenä vaihtoehtona.

Varsinaiset hallitusneuvottelut alkavat nyt 6. toukokuuta, eivätkä toukokuun lopulla käytävät EU-vaalit ainakaan jouduta prosessia.

Lähihistorian vaikeimmat hallitusneuvottelut nähtiin keväällä 2011, kun Kataisen hallituksen kokoonpanosta ja ohjelmasta väännettiin melkein juhannukseen asti.

Uutta hallitusta tuskin kannattaa maahan odotella ainakaan ennen kuin kouluissa on ehditty suvivirteen asti.