Haavisto jäi vihreiden viimeiseksi valttikortiksi
Vihreiden puoluevaltuuskunta valitsi lauantaina odotetusti kansanedustaja Pekka Haaviston puolueen väliaikaiseksi puheenjohtajaksi ensi kesän puoluekokoukseen saakka. Haavisto jäi lopulta vihreiden viimeiseksi valttikortiksi poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa.
Vihreät joutuivat etsimään itselleen uuden puheenjohtajan vain runsaan viikon varoitusajalla sen jälkeen kun Touko Aalto ilmoitti eroavansa tehtävästä masennuksen ja uupumuksen vuoksi.
Aallon luopumisilmoituksen jälkeen vihreiden eturivin vaikuttajat ilmoittivat yksi toisensa perään, että eivät pyri puheenjohtajaksi.
Julkisuudessa on hämmästelty sitä, miksi tarjolla ollut valta ei kiinnostanut esimerkiksi vihreiden nuoremman polven naispoliitikkoja kuten varapuheenjohtaja Maria Ohisaloa tai kansanedustaja Emma Karia.
Suosituin selitys näyttää olevan se, että nuoremman polven poliitikot eivät halunneet ottaa epäonnistumisen riskiä ensi kevään vaaleissa. Se kun olisi saattanut sulkea ovet johtopaikoille vaalien jälkeen.
Toinen selitys on paljon inhimillisempi mutta yhtä mahdollinen. Nuoren polven poliitikkoja saattoi pelottaa Aallon kohtalo. Hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi 33-vuotiaana ensimmäisen kauden kansanedustajana.
Aalto ei nykypäivän politiikan paineita kestänyt vaan sairastui. Ehkä tästäkin syystä niin suuri osa eturivin vihreistä halusi johtoon kokeneemman ja samalla parkkiintuneemman poliitikon.
Pekka Haavisto (60) on tästä näkökulmasta mitä luonnollisin valinta. Hän on monikertaisena ministerinä ja kaksinkertaisena presidenttiehdokkaana vihreiden tunnetuin poliitikko.
Haavisto vie vihreät vain eduskunta- ja eurovaaleihin ja hallitusneuvotteluihin. Puoluekokous pääsee näin valitsemaan ensi kesänä puolueelle puheenjohtajan puhtaalta pöydältä. Silloin tehtävään on tarjolla varmasti useampia ehdokkaita kuin nyt.
Haavisto sopii pätkäpuheenjohtajaksi monestakin syystä. Hän kykenee kokemuksellaan parhaiten rauhoittamaan vihreiden tilanteen. Matkan varrella on kertynyt myös osaamista niin paljon, että Haavisto pärjää varmasti ensi kevään vaalitenteissä.
Haavistolla on ikänsä puolesta myös vähiten hävittävää ja toisaalta eniten voitettavaa. Kävi vaaleissa miten tahansa, hänen osaamiselleen ja kokemukselleen on varmasti käyttöä vaalien jälkeenkin. Toisaalta hyvä vaalitulos voi poikia Haavistolle raskaan ministerisalkun seuraavassa hallituksessa.
Vihreiden kannatuksen kehitys vaikuttaa jopa ratkaisevasti eduskuntavaalien tulokseen.
Vihreät toivovat tietenkin, että Haavisto kääntäisi puolueen kannatuksen nousuun vuoden alamäen jälkeen. Haavisto laittoi kiitospuheessaan riman aika korkealle vetoamalla Saksan tämän syksyn osavaltiovaalien tuloksiin. Vihreät ylsivät Baijerissa ja Hessenissä 20 prosentin kannatukseen.
”Perässä tullaan”, Haavisto uhosi. Tiedotustilaisuudessa hän asetti tavoitteeksi nousun kolmen suurimman puolueen joukkoon.
Vihreiden kannatuksen kehitys vaikuttaa jopa ratkaisevasti eduskuntavaalien tulokseen.
Varsin monet äänestäjät arpovat esimerkiksi vihreiden ja SDP:n välillä. Vielä vuosi sitten he kannattivat gallupeissa vihreitä mutta ovat sittemmin palanneet sosiaalidemokraattien kannattajaksi.
Jos liikkuvien äänestäjien suunta kääntyy nyt vasemmalta vihreisiin, se olisi kova isku Antti Rinteen pääministeritoiveille.
Suurissa kaupungeissa vihreät kilpailevat puolestaan kokoomuksen kanssa.
Sen sijaan keskustan ja vihreiden välillä ei ole mainittavaa liikennettä gallupeissa.
Vihreiden nousu johtaisi joka tapauksessa entistä tiukempaan kisaan suurimman puolueen asemasta eduskuntavaaleissa.