EU-jurnutus näyttää olevan katoava luonnonvara – suomalaistenkin suuri enemmistö näkee unionin tuoneen enemmän hyvää kuin huonoa
Uusin eurobarometri kertoo, että EU on suositumpi kuin koskaan. Suomalaisistakin jäsenyyttä pitää ”hyvänä asiana” 61 prosenttia ja ”huonona asiana” vain 12 prosenttia.
Koko unionissa 67 prosenttia ajattelee, että EU-jäsenyys on ollut hyödyksi heidän maalleen. Luku on suurempi kuin koskaan sitten vuoden 1983. Silloin unionissa oli vain kymmenen jäsenmaata.
Luvut tietysti vaihtelevat maakohtaisesti. Missään maassa ei kuitenkaan ajatella, että EU:sta olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä – ei edes Italiassa, missä unionin kannatus on nyt alhaisin.
Vielä erikoisempaa on, että briteistäkin 53 prosenttia ajattelee, että EU-jäsenyys on ollut hyödyksi heidän maalleen, vaikka maan eroprosessi on samaan aikaan vireillä.
Vain 28 prosenttia saarivaltakunnan väestä uskoo, että unionista ei ole ollut heidän maalleen hyötyä. 19 prosenttia ei osaa vastata kysymykseen.
Suomalaisten asenteet ovat kyselyn mukaan jäsenmaiden keskikastia. Meillä ei olla hurmiossa mutta ei vastarannan kiiskiäkään.
Mutta merkille pantavaa on, että keskikastikin ajattelee EU:sta myönteisesti. Niinpä 70 prosenttia suomalaisista uskoo Suomen hyötyvän unionin jäsenyydestä.
Barometrin tiedot ovat tavallista kiintoisampia, sillä seuraavat Euroopan parlamentin vaalit ovat vuoden kuluttua.
Jos barometrin viesteihin on uskominen, ei Suomessakaan kannata rakennella vaalikampanjoita enää EU-jurnutuksen varaan. Siitä on tullut katoava luonnonvara.
Suomen vähäeleinen ja käytännönläheisesti asioihin suhtautuva linja on tuonut unionille myös meillä lisää kannatusta.
Vielä vähemmän menestystä voi povata niille, jotka yrittävät vaalimenestystä vaatimalla eroa unionista. Britannian esimerkki on opettanut EU-kansalaisia kuin Siperia.
Tämänkin mielipidetiedustelun tulokset perustuvat tietysti mielikuviin. Tavallisen kansalaisen – jos kohta kenenkään – on vaikea punnita unionin tuomia ”hyötyjä” tai ”haittoja”.
Mutta mielikuviin perustuvat äänestämisetkin.
Nyt myönteisille mielikuville on antanut vauhtia hyvä talouskehitys lähes kaikissa jäsenmaissa. Unionin maailmanpoliittinen rooli ”yhtenä suurista” voi myös tyydyttää monia.
Euroopan lähialueiden turvallisuustilanne puhuu yhtenäisen Euroopan puolesta sekin. Siirtolaisuus ja ilmastonmuutos ymmärretään yhä enemmän asioiksi, jotka vaativat yhteisiä tekoja. Britannian erohankekin näyttää mieluummin tiivistävän jäljelle jäävää unionia kuin repivän sitä.
Barometrin rivien välistä voi myös lukea tukea Suomen hallituksen politiikalle. Suomalaisetkaan eivät kaipaa näyttäviä aatteellisia aloitteita ja suurta uhoa.
Sen sijaan hallituksen valitsema vähäeleinen ja käytännönläheisesti asioihin suhtautuva linja on tuonut unionille myös Suomessa lisää kannatusta.
Ja näyttääpä tämä linja sopivan oppositiollekin. Jos se joskus köhii vastaan, se tekee sen enemmänkin ikään kuin ”viran puolesta”.
Suomalaisten varovainen suhtautuminen näkyy siinä, että unionin pelätään olevan menossa huonompaan suuntaan. Jos poliitikot ymmärtävät tämän viestin, integraation syventämiseen ja uusiin ideoihin kannattaa suhtautua varovaisesti ja jopa varauksellisesti.