Koulujen häirintätapauksia ympäröinyt hiljaisuus yllätti ylimmät virkamiehet – Opetushallitus puuttuu asiaan uudella oppaalla
Laki antaa kouluille vahvat mahdollisuudet seksuaalisen häirinnän torjumiseen, mutta osa kunnista on jättänyt ohjeistukset puolitiehen. Nyt Opetushallitus yrittää saada seksuaalisen häirinnän kitkettyä kouluille suunnatun uuden oppaan avulla.
Miksi vasta nyt, voisi kysyä. Kouluterveyskyselythän ovat jo pitkään osoittaneet, että seksuaalinen häirintä on osa suomalaisten lasten ja nuorten elämää ja arkea.
– Metoo-kampanja on purkanut hiljaisuuden kulttuuria. Koko se ilmiö on osaltaan johtamassa kulttuurin muutokseen. On huolehdittava, että oppilaitoksilla on riittävä tuki toteuttaa lainsäädäntöä, sanoo opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.), joka tilasi oppaan marraskuussa.
Ministerin havahduttivat mediassa laajasti uutisoidut koulujen häirintätapaukset, joista osa on saanut jatkua uhrien mukaan vuosikymmeniä.
Häirintään on kyllä puututtu lainsäädännöllä, sanoo puolestaan kansliapäällikkö Anita Lehikoinen opetusministeriöstä.
– Sitä olemme kaikki joutuneet ihmettelemään, että kuinka ihmiset eivät ole kertoneet ja kuinka on voinut tapahtua niin, ettei siihen (häirintään) ole puututtu.
Häirintää nuoret kuitenkin kokevat. Siitä ei läheskään aina kerrota aikuisille, ja jos kerrotaan, apua ei aina saa.
Viime vuoden kouluterveyskyselyssä 7 prosenttia 4.- ja 5. -luokkalaisista kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää. Heistä vain vähän yli kolmannes oli kertonut asiasta jollekin aikuiselle.
Kun nuoret kasvavat, häirinnän kokemukset lisääntyvät ja sukupuolittuvat. 8.- ja 9. -luokkalaisista tytöistä häirintää oli kokenut 30 prosenttia. Samoilla luokilla häirinnästä aikuisille kertoneista 11 prosenttia sanoi, ettei apua tilanteeseen tullut. Kyselyyn vastannaista yläkouluikäisistä viitisen prosenttia oli kokenut viimeisen vuoden aikana häirintää myös koulussa.
Rehtoreita, opettajia ja muuta koulun henkilökuntaa neuvotaan ennaltaehkäisyssä ja puuttumisessa. Lapsia opetetaan omien taitojen vahvistamiseen.
– Kasvatetaan sellaisella itsetunnolla ja omanarvontunnolla varustettuja lapsia ja nuoria, että he ymmärtävät oikeutensa pistää rajat häirinnälle. He voivat itse turvata omaa koskemattomuuttaan, Lehikoinen painottaa.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset.
Laki asettaa koulutuksen järjestäjälle vastuun oppimisympäristön turvallisuudesta. Kaikki kunnat eivät kuitenkaan ole luoneet kouluille käytäntöjä häirinnän tunnistamiseksi ja kitkemiseksi.
Opetushallituksen viimevuotisen selvityksen mukaan viidennes lukiosta ja ammatillisista oppilaitoksista ilmoitti, ettei niillä ole häirinnän käsittelyyn mitään yhteisesti sovittua toimintatapaa.
– Meillä on isoja kaupunkeja, joissa seksuaalisen häirinnän vastainen suunnitelma saattaa olla pelkkä käsitteen määritelmä, kertoo opetusneuvos Kristiina Laitinen.
Laitisen mukaan Opetushallitus ei nimeä puutteellisesti toimineita kuntia.
Häirinnän kitkeminen vaatii ennen kaikkea asennemuutosta, sanoo johtaja Matti Lahtinen Opetushallituksesta.
– Mitkään koulun mainetekijät eivät saa olla syynä siihen, että asiat hoidetaan hiljaisuudessa, Lahtinen sanoo.
Oppaassa rehtorit ja opettajat saavat yksityiskohtaisia ohjeistuksia. Kouluissa oppaaseen suhtaudutaan myötämielisesti, arvioi Suomen rehtoreiden puheenjohtaja Antti Ikonen.
– Koko viime vuosi on ollut hyvällä tavalla pysäyttävä, ja seksuaalisen häirinnän torjumiseen on havahduttu ala kerrallaan. Nollatoleranssi on oltava.