Osana ja osallisena
Keskustan perinteinen vahvuus on kyky keskustella, kritisoida ja hakea yhteistä näkemystä yhteiskunnan kehittämiseen. Keskustelu on ollut usein reipasta ja moniäänistä.
Nyt tuo ääni tuntuu olevan kovin hiljainen tai ainakin käheä. Moni aktiivi ei osallistu keskusteluun lainkaan, kansanedustajista moni ei julkisuudessa juuri profiloidu eikä keskustan viesti ole selkeä. Niistäkin asioista joissa keskusta on ollut aloitteellinen, vievät muut ryhmät pisteet ainakin periaatteella ”oma lasi on puoliksi täysi”. On kysyttävä, miksi keskustan malli Suomelle ei nostata enempää puhetta omissa joukoissa eikä ole selkeä maali vastustajillekaan.
Miksi kukaan olisi mukana poliittisessa toiminnassa? Joillekin on selvänä oma toive urapolusta, joillekin tärkeintä on yksittäisen asian puolustaminen. Suurimmalle osalle, erityisesti sille hiljaiselle enemmistölle on kuitenkin tärkeintä osallisuuden kokemus.
Tuo kokemus syntyy yleistä väestöä paremmasta tiedonsaannista, oman äänen kuulumisesta poliittisen liikkeen puitteissa ja yhdessä olemisesta. Jos siis epäonnistumme näissä kolmessa tärkeimmässä jäsenen palvelussa, ei meillä ole jatkossa puoluetta. Jokaisen keskustalaisen, tuoreesta paikallisyhdistyksen jäsenestä aina puheenjohtajaan tulee saada kokea olevansa samassa porukassa, yhteisen tehtävän äärellä.
Osallisuus määrittyy osallistumismahdollisuuksien mukaan. Vastaako puolueen rakenne ja sisäinen kulttuuri suomalaisten enemmistön tarpeita ja tapaa keskustella? Muu Suomi ja maailma on ympärillä muuttunut suuresti.
Olemmeko valmiita katsomaan toimintaamme täysin avoimesta lähtökohdasta: on keskustalaiset tavoitteet ja toisaalta tietty määrä rahaa ja ihmisiä saavuttamaan tavoitteet. Miten järjestämme toimintamme parhaalla mahdollisella tavalla? Miten osallistamme niin jäsenet kuin muutkin suomalaiset?
Olen useassa kohdin puhunut keskustan toimintatapojen muuttamista nykypäivään. Minusta olisi yksinkertaisinta, jos puolueen rakenne olisi sama kuin Suomen. Kuntaa vastaisi kunnallisjärjestö, johon perusjäsen liittyy. Maakuntaa vastaisi piiri ja valtiota puolue. Paikallisyhdistykset voisivat olla kunnallisjärjestön yhdistysjäseniä tai jaoksia.
Puoluekokouksen äänivaltaisia osallistujia olisi yhtä paljon kuin nykyäänkin, äänivaltaisten määrittely on matematiikkaa. Kaikki työntekijät olisivat puolueen työntekijöitä erottelematta piirien, suurimpien kaupunkien ja toimiston väkeä; työkierto olisi tapa kehittää toimintaa. Viestin kulku alhaalta ylös ja ylhäältä viimeiseenkin jäseneen saakka pitäisi olla suoraa ja välitöntä.
Sotkamossa päätetään keskustan suunnasta kohti maakunta-, eduskunta- ja EU-vaaleja. Kaksien alle tavoitteen menneiden vaalien jälkeen ei kolmatta kertaa saa kompastella.
Sääntömuutoksiakin tehdään, enkä odota, että esittämäni menisi Sotkamossa tuollaisenaan läpi. Meidän on kuitenkin käytävä laajaa keskustelua siitä, miten saamme keskustan elävämpään tilaan niin, että puolueessakin kaikki pysyvät mukana. Osallisuudesta on kysymys, se sanelee myös menestyksen.
Kirjoittaja on keskustan puoluevaltuuston puheenjohtaja.