Analyysi: Miksi joku liittyisi some-aikakaudella puolueeseen? – Keskustan toiminta elää paikoin menneessä

Yritykset saavat asiakkaat palaamaan yhä uudestaan, jos ne suunnittelevat tuotteensa ja palvelunsa asiakkaidensa tarpeita herkällä korvalla kuunnellen.

Puolueilla olisi tässä opittavaa yrityksiltä. Puolueilla on yhä vähemmän jäseniä ja aktiivitoimijoita.

Puolueen toiminta voidaan kokea kankeaksi ja hitaaksi ajassa, jossa jokainen pystyy heittämään kysymyksensä kansanedustajalle suoraan twitterissä. Osuva päivitys sosiaalisessa mediassa voi saada satoja jakoja.

Periaatteessa kuka tahansa voi laittamaan pystyyn kampanjan, joka johtaa lainsäädännön muuttumiseen.

Tulevaisuuden kannalta huolestuttavinta on, että politiikka ei puhuttele suurinta osaa nuorista.

Nuorisobarometrin mukaan nuorilla on vahva luottamus poliittiseen järjestelmään, mutta puolet suomalaisista nuorista ei koe mitään puoluetta omakseen.

Ajatuspaja e2:n johtaja Karina Jutila tutki väitöskirjassaan keskustan sisäistä päätöksentekoa.

Jutila havaitsi, että puolue on jakautunut kahteen osaan.

Paikallinen toiminta pyörii pitkälti aktiivijäsenten varassa. Valtakunnallinen toiminta ja päätöksenteko ovat kasaantuneet ammattipoliitikoille ja erityisesti puheenjohtajan ympärille.

Nopeatahtisessa ajassa päätöksenteon keskittyminen pienelle porukalle helpottaa käytännön toimintaa, mutta toisaalta ydinryhmän etäisyys jäsenistöön kasvaa.

Väitöskirja on vuodelta 2003, mutta moni havainto pitää edelleen paikkaansa.

Kaikki eivät halua sitoutua esimerkiksi johtokuntatyöskentelyyn.

Monet yhteiskunnalliset muutokset ovat vieneet tehoa nykyisenkaltaiselta puolueorganisaatioilta.

Miten toiminta sitten voisi olla aidosti jäsenlähtöistä?

Liikkeelle pääsee kysymällä paljon miksi-kysymyksiä, kuten miksi joku liittyy puolueen jäseneksi.

Syitä on yhtä monta kuin ihmisiäkin, mutta harva haluaa heti tulla valituksi aktiivien puutteesta kärsivän osaston varapuheenjohtajaksi pystymetsästä ja ilman perehdytystä.

Kaikki eivät halua myöhemminkään sitoutua esimerkiksi johtokuntatyöskentelyyn. Siksi on kyettävä tunnistamaan ja tarjoamaan monipuolisia osallistumisen mahdollisuuksia.

Ihmiset haluavat edelleen osallistua ja vaikuttaa, mutta nykyisellään keskustan toiminta vastaa huutoon vajavaisesti.

Ensinnäkin jäseneksi liittymisen tulisi olla yksinkertaista.

Moni jäseneksi haluava on hämmentynyt, kun hänen olisi osattava liittyä johonkin lähes 3000 osastosta.

Varsinkaan ruuhkavuosiaan elävillä aikuisilla ei ole aikaa hukattavaksi toimintaan, joka ei tunnu mielekkäältä ja vaikuttavalta.

Paikallislehden ilmoitus kymmenestä samaan aikaan samassa paikassa järjestettävästä paikallisyhdistyksen vuosikokouksesta ei useimmista kuulostaa kovinkaan houkuttelevalta

Hallinnollisen työn tehokkaampi keskittäminen antaisi paikallistasolle paremmat mahdollisuudet keskittyä poliittiseen toimintaan.

Tavoitteena tulisi olla, että keskustan järjestämät tilaisuudet ovat niin mielenkiintoisia, että ne houkuttelevat mukaan muitakin kuin uskollisia ydinaktiiveja.

Tämä edellyttää sitä, että politiikkaa uskalletaan puhua avoimesti. Keskusta voisi olla se puolue, joka järjestää tilaisuuden keskustella rakentavasti kuntalaisia eniten kuohuttavista kysymyksistä.

Moni liittyy puolueeseen saadakseen oman mielipiteensä kuuluviin.

Verrattuna muihin järjestöihin, puolue voi tarjota suoran mahdollisuuden verkostoitua kansanedustajien ja muiden päättäjien kanssa.

Uusien jäsenten asiantuntemus ja osaaminen pitää myös saada mahdollisimman hyvin puolueen käyttöön. Monen jäsenen ammattitaidolla olisi varmasti käyttöä puoluejohtoa myöten.

Avoimet haut ohjelmatyöryhmiin ovat hyvä alku.

Hallinnollisen työn tehokkaampi keskittäminen antaisi paikallistasolle paremmat mahdollisuudet keskittyä poliittiseen toimintaan.

Puolueessa kokeillaan syksyllä puoluetoiminnan rekisterin ylläpidon siirtämistä puoluetoimistolle ja varaudutaan myös jäsenmaksujen perinnän siirtämiseen puolueelle.

Tällöin piirien toiminnanjohtajien työssä korostuu entistä enemmän osallistaminen, innostaminen ja viestintäosaaminen.

Tulevaisuudessa jäsenmäärä ei välttämättä ole enää keskeinen menestyksen mittari, vaan se kuinka moni osallistuu puolueessa käytävään keskusteluun, toimintaan ja tapahtumiin.

Vain vaikuttavaan toimintaan kiinnostaa osallistua uudestaankin.