Uhkaavatko uudet ravintosuositukset valinnanvapautta? – Näin filosofi kommentoi kiihkeää keskustelua
Voiko kukaan pakottaa jättämään leikkeleitä pois leivän päältä? Eikö se ole jokaisen oma asia, vaikka söisi epäterveellisesti?
Toteutuuko yksilön valinnanvapaus, jos lounasravintolassa ei voi valita lihapullan ja kasvispullan väliltä, kun tarjolla on vain jälkimmäistä?
Sellaisia kysymyksiä Suomi on pohtinut viime aikoina, kun uusimmat ravintosuositukset herättivät kiivasta keskustelua. Ruokaviraston tuoreissa suosituksissa kehotetaan vähentämään lihan kulutusta ja lisäämään rutkasti lautaselle kasviksia.
Se tulee vaikuttamaan keskeisesti myös kouluruokailuihin ja lounasravintoloihin. Tarjolla on jatkossa entistä useammin kasvisruokaa, vaikka suuri yleisö saattaisi edelleen valita syötäväksi mieluummin lihaa.
Kansa pohtii, mitä se tarkoittaa yksilön vapauksille. Teema on suorastaan filosofinen, joten sitä myös täytyy kysyä filosofian asiantuntijalta.
– Kysymys on mielenkiintoinen, vastaa käytännöllisen filosofian yliopistonlehtori Simo Kyllönen Helsingin yliopistosta.
Hän huomauttaa heti kärkeen, että kovin moni muu asia ei olisi herättänyt vastaavaa äläkkää kuin ruoka. Jos viranomaiset olisivat tehneet uusia suosituksia vaikkapa liikenneturvallisuuteen liittyen, olisi ne nielty pääosin mukisematta.
– Mutta kun tehdään ruokaan liittyviä suosituksia, ei siis edes määräyksiä, se ehkä osuu jonnekin ihmisten henkilökohtaisen elämän tasolle. Ruokaan liittyy myös eettisiä, filosofisia ja identiteettipoliittisia ulottuvuuksia, Kyllönen pohtii.
Yksilön vapaus on filosofiassa keskeinen arvo, Kyllönen myöntää.
Perinteinen ajatus on, että yksilöllä on hyvin vahva itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus päättää omaa elämää koskevista valinnoista, kunhan se ei rajoita kenenkään toisen vastaavaa oikeutta tai aiheuta haittaa muille.
Siitä näkökulmasta on jokaisen oma asia, mitä suuhunsa laittaa. Saahan yksilö päättää vapaasti siitäkin, käykö koskaan lenkillä tai kuntosalilla, vaikka liikkumattomuus onkin merkittävä terveydellinen riskitekijä.
Kyllösen mukaan on kuitenkin olennaista ymmärtää, että käsite vapaus on eri asia kuin käsite oikeus.
Vaikka jokaisella olisi vapaus valita, se ei tarkoita sitä, että yksilöillä olisi oikeus muiden tarjoamaan valinnan mahdollisuuteen. Toisin sanoen, muiden velvollisuus ei ole tarjota erilaisia vaihtoehtoja, joiden joukosta yksilöt voivat valintansa tehdä.
– Vapaus ei anna meille esimerkiksi oikeutta vaatia, että saisimme joka ravintolassa liha-annoksen lautasellemme. Se ei riko oikeuksiamme, jos lihavaihtoehtoa ei ole, Kyllönen summaa.
Eivätkä suositukset muutenkaan rajoita valinnan vapautta. Kyllönen huomauttaa, että suositukset eivät pakota yhtäkään ravintolaa tai kauppaa vetämään tuotteita valikoimastaan pois.
Jos suosikkiravintolan kasvispullapäivä ei kiinnosta, ainakin suurissa kaupungeissa voi valita sinä päivänä paikan, jossa lihaa on tarjolla.
Vapaus ei myöskään tarkoita vaihtoehtojen runsautta.
Kyllönen kertoo esimerkin suomalaisesta ruokakaupasta, jossa pelkästään jogurttipurkkeja on saatavilla lukemattomia määriä mansikanmausta kahvinmakuun sun muuhun.
– Olenko minä siinä tavarahyllyjen edessä jotenkin erityisen vapaa, vaikka minulla ei todellisuudessa ole mitään kykyä tehdä perusteltua valintaa sen ylenpalttisen tarjonnan seasta, Kyllönen kysyy.
Usein ihmiset päätyvät valitsemaan tuotteen, joka on tuttu esimerkiksi mainoksista tai asetettu houkuttelevimmin tarjolle.
– Mitä vapautta se on? Meidän vapausideaalimme on rakentunut kummallisesti niin, että heräämme yleensä puolustamaan sitä silloin, kun kyse on jostain aivan muusta kuin vapaudesta, esimerkiksi henkilökohtaisista arvoista, perinteistä tai identiteetistä.
Vapauteen liittyy aina myös vastuu, Kyllönen tähdentää. Se on moraalis–eettisen ajattelun yksi peruskulmakivistä.
Jokaisesta tekemästämme valinnasta voi koitua seurauksia, jotka olisimme voineet välttää, jos olisimme valinneet toisin. Vapaus valita tuo siis vastuun valituista seurauksista.
– Jos me emme olisi vapaita, niin emme voisi kantaa vastuutakaan. Vapauden kääntöpuoli on, että olen valinnastani ja sen seurauksista myös vastuussa, Kyllönen sanoo.
Ruokavalinnoissa vastuu liittyy suurilta osin terveys- ja ympäristökysymyksiin. Aiemmin ruokavalinnat liittyivät enemmän henkilökohtaisen elämän piiriin, mutta nykyisin ne ovat entistä enemmän julkisia asioita.
– Vastuuseen liittyy aina sitten se, että meidän pitää kyetä perustelemaan valintamme ja meitä saatetaan myös arvostella valinnoistamme.
Vastuuseen liittyy olennaisesti se, mitä valintamme aiheuttavat muille.
Kyllönen viittaa 1800-luvulla eläneeseen englantilaiseen liberalismin tärkeään filosofiin ja taloustieteilijään John Stuart Milliin, jonka mukaan valtio saa puuttua yksilöiden toimintaan ainoastaan silloin, jos toiminta aiheuttaa vahinkoa muille.
Ruokavalinnoissa haitat muille liittyvät ympäristöön ja ilmastonmuutokseen. Kyllösen mukaan emme voi ajatella, että ruokavalintamme olisivat pelkästään yksilön oma asia, jos tutkimusten mukaan ne kiihdyttävät ilmaston lämpenemistä, joka taas vaikuttaa heikentävästi miljoonien ihmisten elämään.
– Suomalaisen hiilijalanjäljestä noin neljäsosa syntyy ruokavalinnoista.
Ruokavalintojen ja ilmastonmuutoksen yhteys herättää kuitenkin poliittisia erimielisyyksiä. Siksi muille aiheutettu haitta ei mene ruokakeskustelussa välttämättä niin hyvin läpi, vaikka sille olisi tutkimuksissa osoitetut faktaperusteet.
Laajempi yksimielisyys vallitsee sen sijaan ruokavalintojen terveysvaikutuksista. Moni uskoo sen, että punaisen lihan runsas syöminen lisää esimerkiksi suolistosyöpien riskiä.
Siksi ravintosuositusten perusteleminen terveysvaikutuksilla voi olla tehokkaampaa.
Jos ihminen kannattaa kaikille tarjottavaa julkista terveydenhuoltoa, hän ei voi ajatella, että oman terveyden riskeeraaminen olisi vain oma asia. Terveydenhuollon kuormittaminen ja kansantalous ovat kaikkien yhteisiä asioita.
– Suositusten tehtävä on kuitenkin ennen kaikkea antaa meille perusteita tehdä moraalisesti valveutuneita ratkaisuja. Meille jää edelleen mahdollisuus valita, mutta suurin osa suomalaisista antaa jonkin painoarvon sille, mitä suositukset ruoasta sanovat, Kyllönen summaa.