SDP, perussuomalaiset ja kokoomus eivät sovi yksikään toisilleen – tarkoittaako strateginen äänestäminen sittenkin keskustan äänestämistä?
Uusin kannatusmittaus (Helsingin Sanomat 21.3.) kertoo keskustan kannalta, jos ei hyvää, niin parempaa.
Keskusta oli gallupin suurin nousija 1,1 prosenttiyksiköllä. Tämä kielii siitä, että vaalien alla puolue on juuri oikeanlaisessa nousujohteessa. Nousu tapaa ruokkia itseään.
Äänestäjät ovat vaihtaneet asentonsa hallituspolitiikan seuraamisesta vaalien seuraamiseen. Keskustan ei tarvitse enää selittää hallituksen ”pyöristettyjä lopputuloksia”, kuten puheenjohtaja Annika Saarikko totesi Suomenmaan (3/23) henkilöhaastattelussa. Nyt keskusta saa kertoa, mitä se itse ja omista lähtökohdistaan on.
Keskusta saa kertoa, mitä juuri se tavoittelee. Saarikko kertoi itse nauttivansa tästä mahdollisuudesta hallitushankausten jälkeen, ja niin nauttii varmasti koko keskustaväki. Kenttä on nyt selvästi innostuneempi ja aktiivisempi kuin neljä vuotta sitten. Taistelutahtoa löytyy.
Historiallisen alhainen kannatus on silti tosiasia. Oppositiokausi antaisi puolueelle aikaa käydä puolueen elimelliset asiat läpi, mutta koko ajan näyttää todennäköisemmältä, että keskusta ei saa jäädä oppositioon.
Äänestäjät ovat vaaliajan myötä myös menettäneet uskoaan gallupien kärkikolmikkoon. Tästä kertoo se, että kokoomuksen, SDP:n ja perussuomalaisten yhteenlaskettu kannatus laski yhteensä 1,1 prosenttiyksikköä.
Kappas, saman verran kuin keskustan kannatus on noussut.
Kolmikon yhteisessä vaalitentissä tiistaina (Yle) kävi ilmi, että joukkio, josta kaavaillaan Suomeen seuraavan kauden vastuunkantajaa, on heikoissa kantimissa johtamaan maata.
Suomessa tarvitaan enemmistöhallitus, joka luonnollisesti rakennetaan kompromissien varaan. Jokainen saa jotakin, kukaan ei kaikkea.
Hallituksen rungoksi tarvitaan kaksi suurta puoluetta, joiden väliset kompromissit ovat hallituksen vahvin liima.
Nyt näyttää siltä, että yksikään kolmesta puolueesta ei voi tehdä kompromissia toisen kanssa. Kokoomuksen ja SDP:n talouslinjaukset eivät ole yhteensovitettavissa. Perussuomalaisten ja kokoomuksen välillä on ristiriitoja, joista ei päästä yli.
Selkein viesti on, että SDP on jo kieltäytynyt hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa.
Perussuomalaiset ja kokoomus ovat täysin eri linjoilla maahanmuutto- ja Eurooppa-politiikassa. Työperäinen maahanmuutto viimeistään on syy, johon näiden kahden puolueen yhteistyö tyssää. Kokoomus on varma työperäisen maahanmuuton tarpeesta, perussuomalaiset on tälläkin maahanmuuttopolitiikan sektorilla tiukka linjassaan.
Sinipuna on ollut spekulaatioissa todennäköinen hallituspohja. SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin on kuitenkin lytännyt kokoomuksen talouslinjan niin jyrkin sanoin, ettei ole nähtävissä järkevää kompromissia linjojen välillä.
Ylen tentissä puheenjohtajat puhuivat kynnyskysymyksistään ja talouslääkkeistään hyvin selvin sanoin. SDP ei leikkaisi, kokoomus ”sopeuttaisi”. Kasvun eväät ovat perustavanlaatuisesti erilaiset.
Ei siis sinipunaakaan. Sehän oli sitä paitsi mahdottomuus jo 2019, jolloin neuvotteluvaraa olisi ollut enemmän kuin nykyisessä tilanteessa, joka pakottaa voimakkaampiin taloustoimiin.
Ratkaisun voi tarjota vain keskusta.
Keskitien linja ei ole nyt muodissa, mutta osoittaa tarpeellisuutensa muiden riidellessä ympärillä.
Keskusta on ainoa puolue, joka on selvin sanoin ja ennen kaikkea teoin osoittanut, että demokratia ja kyky tehdä kompromisseja on sille kunnia-asia. Tähän antaa vahvaa selkänojaa myös yli satavuotinen historia sovinnon tekijänä.
Keskusta tosin tarvitsee kunnon tuloksen, jotta se voi harkita hallitusvastuuseen menoa.
Jos keskusta menettää edustajanpaikkoja, puheenjohtaja Saarikko saattaa ilmoittaa heti vaali-iltana saman, minkä eräs hänen edeltäjistään Mari Kiviniemi teki vuonna 2011 kun tappio oli selvä.
– Keskustan paikka on oppositiossa, Kiviniemi linjasi suorassa lähetyksessä.
2019 linjausta ei tappiosta huolimatta tehty. Oli ehkä selvää, että keskustaa tarvitaan vastuuseen aikana, jolloin SDP ja kokoomus eivät voineet löytää toisiaan.
Moni on puhunut vaalien alla strategisesta äänestämisestä. On äänestettävä joko demaria, kokkaria tai persua, ettei joku toinen näistä pääse pääministeripuolueeksi.
Tämä strategia ei ehkä johda mihinkään. Ehkä useamman äänestäjän järkeen alkaa käydä strateginen äänestäminen sen puolesta, että keskusta on yksi hallituspuolueista.
Tämä vaatii muutaman prosenttiyksikön noston nykytilanteesta. Jos keskusta pitää nykyiset 31 edustajaansa, se on haluttu ja torjuntavoiton takia halukas kumppani mihin tahansa hallituspohjaan.