Venäjälle läheinen Kazakstan pyrkii vahvistamaan riippumattomuuttaan – "Kazakstanin on mahdoton hyväksyä, että Venäjä miehittää naapurimaidensa alueita"
Keski-Aasiassa Kazakstan on viime aikoina osoittanut kapinoinnin merkkejä suhteessa sen läheiseen liittolaiseen Venäjään.
Kazakstan on lähettänyt Ukrainaan humanitaarista apua, sallinut Venäjän hyökkäystä vastustavan mielenosoituksen ja kieltäytynyt tunnustamasta Donbasin niin sanottujen kansantasavaltojen itsenäisyyttä.
Keski-Aasiaan perehtynyt tutkijatohtori Kristiina Silvan Ulkopoliittisesta instituutista sanoo STT:lle, että vaikka Kazakstanin ja Venäjän välit ovat perinteisesti nähty lämpiminä, Kazakstan on pyrkinyt jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa vahvistamaan riippumattomuuttaan Venäjästä, vaikkakin rajallisin tuloksin.
– Nyt tämä prosessi on vahvistunut. Kyse ei ole kuitenkaan täysimittaisesta Venäjä-suhteiden katkaisusta, vaikka riippuvuus Venäjästä huolettaakin.
Venäjän päätös liittää Krim osakseen vuonna 2014 oli järkytys Kazakstanin hallinnolle. Yhteinen raja Venäjän kanssa ja rajan tuntumaan keskittynyt venäläisvähemmistö ovat lisänneet huolia. Krimin valtauksen myötä Kazakstan alkoi suhtautua kansallisen identiteetin vahvistamiseen entistä vakavammin.
– Kazakstanin on omasta näkökulmastaan mahdotonta hyväksyä, että Venäjä vain miehittää naapurimaidensa alueita ja liittää niitä itseensä, Silvan kuvaa.
– En sanoisi, että maiden suhde on kriisissä, mutta se on todella jännittynyt.
Kazakstanilla onkin ollut mahdollisuuksia monisuhteisen ulkopolitiikan luomiseen. Luonnonvarojensa ansiosta se pystyy käymään kauppaa muun muassa lännen kanssa.
Ylipäätään Kazakstanin keskustelu Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan on ollut kriittisempää kuin muissa Keski-Aasian tasavalloissa.
– Kazakstanissa yhteiskunnallinen liikehdintä on lisääntynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Siellä käydään alueen maista eniten julkista keskustelua sodan syistä ja sen kulusta, Silvan sanoo.
Muissa alueen maissa tilanne on eri johtuen muun muassa venäjänkielisen median vahvasta vaikutusvallasta. Näissä maissa on pikemminkin myötäilty Venäjän narratiivia Ukrainasta sodan ”syypäänä”.
Kazakstanin ulkopolitiikan linja on säilynyt monisuhteisena, vaikka vuoden 2021 tapahtumien arvioitiinkin aluksi ajavan maata kiitollisuudenvelkaan Venäjälle.
Vuoden 2021 tammikuussa Länsi-Kazakstanin öljyntuottajakaupungeissa alettiin järjestää hallinnon vastaisia mielenosoituksia, jotka alkoivat bensan hinnan noususta. Ne levisivät nopeasti miljoonakaupunki Almatyyn, jossa ne yltyivät mellakoiksi.
Kazakstanin presidentti Kasym-Zhomart Tokajev pyysi apuun Venäjän luotsaaman kollektiivisen turvallisuusjärjestön KTSJ:n joukkoja.
Protestit tukahdutettiin maan hallinnon toimesta väkivaltaisesti, ja yli 200 ihmistä kuoli. Vieläkin on epäselvää, mistä protesteissa oli kyse, Silvan sanoo. Yleisesti arvioidaan, että ruohonjuuritason kuohunnan lisäksi kyseessä on ollut eliitin sisäinen valtakamppailu.
– On myös selvää, että järjestäytyneellä rikollisuudella oli oma roolinsa tapahtumissa. On nykyjohdon intressi, että tapahtumista ei tässä vaiheessa kerrota enempää, koska asia on mitä ilmeisimmin saatu suljettujen ovien takana sovittua, hän sanoo.
Venäjän lisäksi myös Kiina haluaa vahvistaa asemaansa Keski-Aasiassa. Kiinan presidentti Xi Jinping totesi aiemmin syksyllä, että maa tukee Kazakstania sen itsenäisyyden säilyttämisessä. Lausunto annettiin juuri ennen tapaamista Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa, joten se tulkittiin viestiksi Venäjälle.
Silvan ei lukisi lausuntoon kuitenkaan liikaa.
– Onhan Kiinan viesti myös Ukrainan suhteen ollut, että Kiina kunnioittaa sen itsemääräämisoikeutta, Silvan sanoo.
Käytännössä Kiina on kuitenkin pysytellyt sodan ulkopuolella, eikä tukenut Ukrainaa avoimesti.
– Jos Kiinan pitäisi valita Kazakstanin ja Venäjän välillä, niin en usko, että Kiina olisi valmis puolustamaan Kazakstania sotilaallisin keinoin, Silvan sanoo.
Myös EU on lämmitellyt suhteitaan Kazakstaniin. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel vieraili maassa torstaina ja totesi EU:n ja Kazakstanin suhteiden lähentyvän jatkuvasti.
Michel tapasi vierailullaan lisäksi muiden Keski-Aasian maiden johtajia.
– Tämä on voimakas merkki lisääntyvästä yhteistyöstä, hän sanoo.
Yleisesti Keski-Aasiassa Venäjä on nähty jonkinlaisena vakauden takeena.
– Kiinan vaikutusvallan kasvuun liittyy paljon huolia, mutta Venäjä on nähty kansan parissa pääosin tuttuna ja turvallisena kumppanina. Mitä tulee eliittiin, niin Kazakstan on ainoa Keski-Aasian maista, jonka suhde Venäjään on läheisyydestä huolimatta varauksellinen, Silvan sanoo.
Esimerkiksi sekä Tadzhikistanissa että Kirgisiassa toimii Venäjän sotilaskohtia, ja molemmat maat ovat riippuvaisia Venäjän taloudesta vierastyöläisten ja erilaisten tukiaisten kautta.
Myös Uzbekistan on lämmitellyt Venäjä-suhteitaan viimeisen viiden vuoden aikana esimerkiksi kauppasuhteiden myötä. Turkmenistan on taas erittäin autoritaarinen maa, joka on ollut pitkälti sisäänpäin kääntynyt. Sen suhteet Moskovaan ovat kuitenkin olleet tiiviit esimerkiksi kaasukaupan myötä.
– Nykyisin kaasua tosin myydään pääosin Kiinaan.
Ja vaikka Kazakstan vahvistaakin omaa itsenäistä politiikkaansa, ei sen toiveissa ole välien katkaisu Moskovaan kokonaan.
– Kazakistanissa uskotaan laajasti, että hyvä Venäjä-suhde on onnistuneen ulkopolitiikan kulmakivi. Ajatus on ollut, että koska naapuriaan ei voi valita, on tärkeää pysyä väleissä naapurin kanssa.