Liikemies Pekka Viljakaisen mukaan Venäjästä tuli umpio, jossa ei synny uusia ideoita: "Tietämättömyys ruokkii valheita ja vihaa"
Näinä päivinä ei ole suosittua puhua Venäjä-yhteyksistä. Suomalaisista liikemiehistä suursijoittaja Pekka Viljakainen, 50, on ollut niin lähellä itänaapurin johtoa kuin ylipäätään mahdollista.
Hän oli vuosikaudet tuolloisen presidentti Dmitri Medvedevin aloitteesta perustetun keskusjohtoisen ”Venäjän Piilaakson” eli teknologiakehittäjä Skolkovon ja Venäjän postin hallituksen jäsen sekä Venäjän hallituksen neuvonantaja.
Sipoosta puhelimeen vastaava Viljakainen korostaa, että hän ei ole enää vuosiin toiminut Venäjän hallinnon kanssa. Skolkovo-keskuksen neuvonantajan roolista hän jättäytyi pois viime joulukuussa.
– Start up -yrityksiä, uusia ideoita ja kansainvälistä yhteistyötä ei synny suljetussa umpiossa, jossa kukaan ei pääse mihinkään ja kaikki on kiellettyä. Venäjän sisäpolitiikkaa ja sanktioita enemmän asiaan vaikuttivat kuitenkin pandemiarajoitukset, jotka lamaannuttivat pahimmillaan kaiken toimeliaisuuden, hän sanoo.
Viljakainen on tehnyt uransa ja omaisuutensa uusi teknologia edellä. Siitä ja kaikesta etä- ja digitalisaatiohypestä huolimatta on hänen mukaansa oleellista, että etenkin liiketoimintaa käynnistäessä tavataan ihmisiä kasvokkain, luodaan henkilökohtaisia suhteita ja ymmärretään eri maiden toiminta- ja muuta kulttuuria.
– Olen juuri lähdössä Kiinaan ja Japaniin, mutta periaate pätee joka paikassa. Mitään uutta tai kestävää ei voi syntyä, ellei ole suoria kontakteja.
Melkein kaikilla tuntemillani venäläisillä on sukulaisia Ukrainassa.
Venäjällä Viljakainen on käynyt Ukrainan sodan syttymisen jälkeen lähinnä sulkemassa pankkitilejä, tekemässä yritysjärjestelyjä ja tapaamassa työntekijöitä.
Valtaosa heistä on Viljakaisen mukaan nuorempaa koulutettua sukupolvea, joka ei seuraa valtiollista propagandaa, vastustaa sotaa tai pitää viisaimpana olla puhumatta koko aiheesta.
– He elävät tavallaan kuplassa, mutta he ovat myös tavallisia ihmisiä, jotka haluaisivat vain elää rauhassa, elättää itsensä työllä ja kasvattaa lapsiaan. Puhun nyt henkilökohtaisella tasolla, koska puhun ystävistäni, tutuistani ja heidän läheisistään. Melkein kaikilla tuntemillani venäläisillä on sukulaisia Ukrainassa. Senkin takia sota tuntuu niin hirvittävältä ja järjettömältä, Viljakainen kommentoi.
Kun Venäjän hyökkäyssota alkoi, Viljakaiset auttoivat tuttuja ukrainalaisia pääsemään Suomeen. Joroisten tilalla asuu kaksi perhettä ja yksi pariskunta.
Pekka Viljakaisen vaimolla, pianisti Anastasia Injushinalla on venäläiset juuret, mutta kahden lapsen perhe on asunut 30 vuotta Suomessa.
Kotikieli on suomi, mutta Viljakaisen mukaan Joroisten tilalla työskentelevät pakolaiset saavat osakseen pahoja katseita ja puheita, kun he käyvät esimerkiksi ruokaostoksilla Mikkelissä.
– Ja nämä ovat sotaa paenneita ukrainalaisia, jotka vain puhuvat venäjää. Ymmärrän ihmisten tunteet ja suuttumuksen, mutta asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia, Viljakainen sanoo.
Tietämättömyys ruokkii propagandaa, valheita ja vihaa.
EU:n ulkoministerit pääsivät keskiviikkona epäviralliseen sopuun venäläisten viisumihelpotussopimuksen jäädyttämisestä. Vuonna 2007 voimaantullen sopimuksen tarkoituksena oli helpottaa lyhytaikaisten viisumien saamista ja edistää EU-kansalaisten ja venäläisten vuorovaikutusta.
Jo ennen sotaa viisumeita on epäilty väärinkäytetyn taloudellisiin ja turvallisuuspoliittisiin tarkoituksiin, vakoiluun ja jopa salamurhiin.
Nyt tehty päätös tarkoittaa EU:n ulkopolitiikkaa johtavan Joseph Borrellin mukaan, että viisumia EU-alueelle tulee olemaan huomattavasti vaikeampi saada kuin nyt. Suomi teki jo aiemmin päätöksen rajoittaa turistiviisumien myöntäminen kymmenesosaan aiemmasta.
Pekka Viljakainen ei halua ottaa viisumiasiaan suoraan kantaan, vaan korostaa puhuvansa yleisellä tasolla. Viesti tulee silti selväksi:
– Kun katsotaan historiaa, yksikään kansakunta ei ole tullut muurin takaa ulos valistuneena ja paremmin käyttäytyvänä. Tietämättömyys ruokkii propagandaa, valheita ja vihaa. Mitä enemmän ihmiset pääsevät liikkumaan, oppimaan ja tutustumaan toisiinsa, sitä avoimemmin he suhtautuvat muihin ja maailmaan, hän muotoilee.
Reilu vuosi sitten eli heinäkuussa 2021 Viljakainen moitti Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa suomalaisia ”hysteerisestä suhtautumisesta Venäjään”.
Seisooko hän yhä sanojensa takana?
– Hysteria on sana, joka ärsyttää ihmisiä, mutta venäjää puhuvia ja venäläisiä ihmisiä asuu nytkin eri syistä ympäri Eurooppaa: Britanniassa, Sveitsissä, Ranskassa ja niin edelleen. Missään muualla en ole huomannut, että heihin suhtauduttaisiin lähtökohtaisesti yhtä vihamielisesti ja kaunaisesti kuin Suomessa.
– Jopa Viro, jolla on vielä paljon vaikeampi lähihistoria suhteessa itänaapuriin, pystyy elämään asiallisesti rinnan venäjänkielisten kanssa, Viljakainen lataa.
Pekka Viljakainen on selkeä kauppamies, jolle uudet innovaatiot ja bisnekset ovat olleet etusijalla siitä lähtien, kun hän perusti ensimmäisen yrityksensä navetan päädyssä 13-vuotiaana, kehitti maailmalle verkkopankin, vaurastui miljonääriksi ja jäi eläkkeelle 12 vuotta sitten – tosin vain kahdeksi viikoksi.
Viljakainen toimii omistajana 29 yhtiössä, joista tärkeimpiä sijoitusyhtiöitä ovat AII Corporation, Ahopelto Capital, kalankasvattamo Finnforel ja robotiikkayhtiö Zyfra. Hulppea kartano suvun vanhoilla mailla Joroisissa on paikallinen nähtävyys ja matkailukohde puutarhoineen, vaimolle rakennettuine ortodoksikirkkoineen ja viiden tähden huvila-alueineen.
Taloudelliset intressit ovat idänkaupan kultavuosista lähtien olleet asia, joka on turvallisuuspolitiikan ohella ohjannut myös Suomen Venäjä-suhteita. Itänaapurin ihmisoikeusrikkomuksista, demokratiavajeesta ja aggressioista sekä omia kansalaisia että muita maita kohtaan ei pahemmin piitattu.
Pidän Ukrainan sotaa yhtä hirvittävänä kuin kaikki muutkin.
Hyökkäys Ukrainaan muutti kaiken, eikä Venäjällä juuri enää ole suomalaista yritystoimintaa. Kulttuuri- ja urheiluyhteydet on katkaistu, ja viisumipolitiikan kiristäminen estää valtaosan matkailusta. Suurin osa kansainvälisistäkin yritysjäteistä on jättänyt Venäjän tai myynyt osuutensa paikallisille toimijoille.
Pekka Viljakaisen mukaan on silmiinpistävää, miten eri tavoin suurvaltojen toimiin suhtaudutaan.
– Mistä me tiedetään, mitä vaikkapa Kiina tekee seuraavaksi, eikä maa nytkään mikään demokratia ole. Katkaistaanko silloin kaikki yhteydet siihen – tai Yhdysvaltoihin, jos se sekaantuu sotilaallisesti toisen maan asioihin? hän kysyy.
– Ymmärrän edelleen reaktiot ja tiettyyn rajaan asti sanktiotkin, ja pidän Ukrainan sotaa yhtä hirvittävänä kuin kaikki muutkin. Mutta joskus tulee taas toinen aika, ja silloin joidenkin on oltava paikalla korjaamassa poliitikkojen tekemät virheet.