Ruo­ka Ruo­kaan suh­tau­dut­tiin en­nen ar­vos­ta­vam­min kuin ny­ky­ään. Tä­hän tu­lok­seen tu­li­vat Jy­väs­ky­län yli­o­pis­ton kaup­pa­kor­ke­a­kou­lun tut­ki­jat tar­kas­tel­les­saan, kuin­ka suo­ma­lai­set sa­no­ma­leh­det kä­sit­te­li­vät ruo­ka­hä­vik­kiä ar­tik­ke­leis­saan kah­del­la eri ajan­jak­sol­la.

Yli sa­dan vuo­den ta­kai­set leh­ti­ar­tik­ke­lit ke­rät­tiin vuo­sil­ta 1885–1917, tuo­re ai­neis­to koos­tui Hel­sin­gin Sa­no­mien ju­tuis­ta vuo­sil­ta 2008–2017.

Ruo­ka­hä­vi­kis­tä on kir­joi­tet­tu suo­ma­lai­ses­sa leh­dis­tös­sä jo 1800-lu­vun lo­pul­ta saak­ka. Ver­tai­le­mal­la ai­hees­ta yli sata vuot­ta sit­ten kir­joi­tet­tu­ja ar­tik­ke­le­ja tuo­rei­siin me­di­a­teks­tei­hin tut­ki­jat sai­vat sel­vil­le, mil­lai­sia hy­vei­tä ruo­as­ta pu­hu­mi­seen kul­loin­kin lii­tet­tiin.

Tut­ki­muk­ses­sa sel­vi­si, et­tä ruo­kaa ei ny­ky­ään näh­dä enää yh­tä ar­vok­kaa­na re­surs­si­na kuin en­nen. Maa­ta­lou­syh­teis­kun­ta on muut­tu­nut mas­sa­ku­lu­tuk­sen yh­teis­kun­nak­si.

Sääs­tä­väi­syys, joka toi­mi kai­ken toi­min­nan taus­tal­la maa­ta­lou­syh­teis­kun­nas­sa, ei tänä päi­vä­nä ole yh­tä tär­ke­ää.

– 1900-lu­vul­le tul­ta­es­sa ei ter­miä ”ruo­ka­hä­vik­ki” ol­lut käy­tän­nös­sä ole­mas­sa­kaan. Pu­hut­tiin ruo­an­täh­teis­tä. Ruo­ka näh­tiin ai­na ar­vok­kaa­na re­surs­si­na, jota ei mis­sään ni­mes­sä sai­si heit­tää me­ne­mään. Mah­dol­li­set yli­jää­mät kan­nus­tet­tiin an­ta­maan hei­kom­pi­o­sai­sil­le, mark­ki­noin­nin pro­fes­so­ri Ou­ti Uu­si­ta­lo ker­too.

Van­has­ta ai­neis­tos­ta pal­jas­tui myös sän­til­li­nen suh­tau­tu­mi­nen ruo­kaan ja sen val­mis­tuk­seen sekä erit­täin voi­mak­kaat so­si­aa­li­set hie­rar­ki­at liit­ty­en esi­mer­kik­si ruo­an­täh­tei­den ja­ka­mi­seen.

Sa­maa luok­ka­ta­soa löy­tyy myös ny­ky­ai­neis­tos­ta, jos­sa ruo­ka­hä­vik­ki voi­daan näh­dä rat­kai­su­na so­si­aa­li­siin on­gel­miin vaik­ka­pa yli­mää­räi­sen ruo­an lei­pä­jo­noon tar­jo­a­mi­sen muo­dos­sa.

Va­lis­tus täh­tei­den pa­rem­paan käyt­töön oli näh­tä­vis­sä myös mo­der­neis­sa ar­tik­ke­leis­sa.

Ny­ky­päi­vä­nä ruo­ka­hä­vi­kis­tä on tul­lut myös voi­mak­kaas­ti glo­baa­li il­miö, joka yh­dis­tyy mui­hin yh­teis­kun­nal­li­siin on­gel­miin.

Sa­mal­la sii­tä on kui­ten­kin tul­lut myös osal­le ih­mi­sis­tä in­no­vaa­ti­oi­den läh­de tai tren­di­käs osa elä­män­ta­paa esi­mer­kik­si hä­vik­ki­ruo­kaa hyö­dyn­tä­vien ra­vin­to­loi­den muo­dos­sa.

Tut­ki­mus kes­kit­tyi löy­tä­mään ai­neis­tois­ta ruo­ka­hä­vik­kiin liit­ty­viä tee­mo­ja ja hy­vei­tä. Tut­ki­joi­den mu­kaan men­nees­sä ajas­sa on pal­jon, jos­ta ny­kyih­mi­nen voi ot­taa op­pia.

– Ruo­kaa tuli kun­ni­oit­taa ny­kyis­tä enem­män. Sa­ma­ten ar­ki­set ja yk­sin­ker­tai­set hy­veet ku­ten sääs­tä­väi­syys tu­li­si pa­laut­taa en­tis­tä suu­rem­paan ar­voon. Re­hel­li­syy­den ja lä­pi­nä­ky­vyy­den hy­veet kan­nus­tai­si­vat kier­rä­tyk­seen, Uu­si­ta­lo ker­too.

– Li­säk­si ar­jes­sam­me on run­saas­ti ruo­ka­paik­ko­ja, jois­sa ku­lut­ta­ja ei it­se kä­sit­te­le ruo­kaa. Myös työ­paik­ka­ruo­ka­loi­den kal­tais­ten ins­ti­tuu­ti­oi­den tu­li­si omak­sua näi­tä hy­vei­tä.