Mistä apua keskustan kannatuskatoon? Ex-puoluesihteerit peräävät uskottavia teesejä ja taistelutahtoa – torjuvat populismin ja poppakonstit
Keskustan niskaan on ennenaikaista sirotella tuhkaa, vaikka vaalikevään gallupit ovat olleet apilaväelle tylyä luettavaa, puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen ja joukko hänen edeltäjiään arvioi.
Heidän mielestään keskusta kaipaa kipeästi taistelutahdon kohottamista, moniäänistä keskustelua ja huolella suunniteltuja politiikkatavoitteita.
Keskusta jäi Helsingin Sanomien torstaina julkaisemassa mittauksessa 14,7 prosentin kannatukseen.
Tulos kirvoitti tuskaisia puheenvuoroja niin kenttäväen kuin ministerienkin keskuudessa, sillä eduskuntavaalit pidetään jo huhtikuun 14. päivä.
Esimerkiksi perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) toivoi tunteikkaassa Facebook-julkaisussaan kansalaisilta neuvoja luottamuksen palauttamiseksi.
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen (kesk.) mukaan gallup oli herätyskello koko puolueelle.
On aika paljon sellaista ajattelua, että ”joku muu tekee”.
Riikka Pirkkalainen
Puoluesihteeri Riikka Pirkkalaisen mukaan keskustan kannatus on yksiselitteisen huonolla tasolla.
Hän tiedostaa, että menetetyn luottamuksen voittaminen takaisin on kovan työn takana.
– Eduskuntavaaliehdokkaiden tukeminen ja rohkaiseminen on nyt ensiarvoisen tärkeää. Mieliala kentällä tuntuu olevan luottavainen, sillä ehdokkaat tekevät vaalityötä laatimiensa suunnitelmien mukaisesti.
Pirkkalainen kuitenkin muistuttaa, että kannatuksen kampeaminen nousuun edellyttää kaikkien työpanosta.
– Haluan sanoa suoraan, että tässä puolueessa on aika paljon sellaista ajattelua, että ”joku muu tekee”. Keskusta ei ole mitään muuta kuin me kaikki toimijat yhdessä.
Puoluesihteeri kannustaakin keskustalaisia haastamaan kilpakumppaneita ja tuomaan väkevästi esille puolueen ajankohtaisia kärkiteemoja.
Ex-puoluesihteeri Erja Tikka uskoo, että keskustan kohtalo riippuu paljon vaalikampanjan onnistumisesta.
– Toivon kovasti, että gallupluvut eivät lannista keskustalaisia. Nyt tarvitaan entistä kovempaa työtä, vuosina 1990–1994 keskustan järjestökonetta johtanut Tikka pohtii.
Tikka tähdentää, että kannatus ei nouse päälle liimatulla temppuilulla, vaan asialinjalla.
Hänen mukaansa vaalikentille olisikin mukavampi suunnata valmis sote-uudistus kainalossa.
Keskustan osakkeita heikentävät Tikan mielestä monet hallituskauden aikana syntyneet imagotappiot.
– Esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) ehdokkuudesta ruotsalaispankki SEB:n hallitukseen tehtiin paljon kielteisiä juttuja. Hallituspolitiikan tuloksien luulisi silti puhuvan puolestaan.
Vuosina 1994–1997 puoluesihteerinä toimineen Pekka Perttulan mukaan keskustan puolueidentiteetti on kadoksissa.
– Puolueen kannatus on laskenut 2000-luvulla melkein vaali vaalilta – poikkeuksena viime eduskuntavaalit. Sadan vuoden perspektiivillä nykytilanne on puolueelle hyvin haastava.
Perttulan mukaan vision puute johtuu keskustaan pesiytyneestä keskustelemattomuuden kulttuurista.
– Keskustelu, keskustelu, keskustelu – näiden kolmen asian pitää olla puolueessa kunnossa. Keskusta ei kuole keskusteluun, mutta se voi kuolla keskustelemattomuuteen, Perttula varoittaa.
Nykyisin Maaseudun Sivistysliittoa johtava Perttula huomauttaa, että suuri puolue ei voi olla täysin yhtenäinen.
Hänestä keskustassa on valloillaan ”ihmeellinen retoriikka”, jonka mukaan valtion asioiden hoitaminen pakottaa puolueen kehittämisen taka-alalle.
– Tämä kansa haluaa urputtaa, valittaa, neuvoa ja olla jälkiviisas. Siihen pitää tarjota mahdollisuus.
Perttulasta keskustan on kaivettava esiin sen kansakuntaa kokoava ja maltillinen perusluonne.
Hän näkee eduskuntavaalit yhtenä mittarina tehdystä työstä.
– Kaikki pelleily ja pikkunäppäryys pitää hylätä. Keskustan pitää olla sellainen puolue, että sen puolesta haluaa taistella. Nyt pitää aloittaa vuosikymmenien mittainen rakentamistyö.
Vuosina 1997–2006 puoluesihteerinä töitä paiskinut Eero Lankia suhtautuu varauksella hallituksessa harjoitettuun kokoomusyhteistyöhön.
Hänen mukaansa mielikuvassa keskustan oikeistolaisesta linjasta on perää. Lankian mielestä tästä leimasta on pyristeltävä eroon.
– Passiivisuus on meille paha kilpailija. Keskustalaiset eivät juuri vaihda leiriä, mutta saattavat jäädä pankolle makaamaan. He eivät ole tykänneet kaikesta, mitä viime vuosina on tapahtunut.
Lankia arvelee, että puolueen henkinen tila on hieman apea. Hänestä keskusta kaipaisikin kipeästi uskottavia ja aatteellisesti linjakkaita tavoitteita.
– Vanhan järjestökonkarin viesti on, että pelkkä peukuttaminen somessa ei johda mihinkään. Ihmiset pitää tavata kasvokkain kokouksissa, toreilla ja tupailloissa – puolueen pitää nähdä vaivaa ja harjoittaa kovaa jalkautumista.
Lisäksi Lankia uskoo, että luottamusta keskustaan voi palauttaa selittämällä hallituksen suuria uudistuksia ja hankkeita.
Hän huomauttaa, ettei edes maakuntauudistus ole keskustalaiselle yleisölle aivan selvä asia, vaikka kyse on puolueen pitkäaikaisesta tavoitteesta.