Viikko aikaa vaaleihin – nämä kysymykset kaipaavat vielä vastausta presidenttiehdokkailta
Presidentinvaaleihin on alle viikko aikaa, mutta vaalikampanjat ovat tähän mennessä sujuneet varsin sopuisasti ja samanmielisesti arvioivat Suomenmaan haastattelemat ulkopolitiikan asiantuntijat.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen, Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen ja akatemiaprofessori Pertti Alasuutari Tampereen yliopistosta ja kertoivat Suomenmaalle, mistä näissä vaaleissa olisi vielä syytä keskustella.
Tiilikaisen mielestä vaalikampanjoiden aikana on puhuttu liian vähän Euroopan unionin suurista haasteista.
Vaikka presidentti ei ole eurooppapolitiikan johtaja, hallituksen ja presidentin yhteispeliin kuuluu Tiilikaisen mukaan, että presidentti vetää johtopäätöksiä myös Euroopan kehityksestä.
– Vaaleissa on kyllä puhuttu EU:n puolustusyhteistyöstä, Brexitistä ja Trumpin vaikutuksesta, mutta kaipaisin kokonaisvaltaisempia näkemyksiä Euroopan tulevaisuuden isoista kysymyksistä.
Tiilikainen muistuttaa, että presidentin kuusivuotinen virkakausi on sen verran pitkä aika, että sen aikana ehtii tapahtua paljon.
Hänen mielestään EU-keskusteluksi ei riitä, että todetaan, mihin maaryhmään Suomen pitäisi kuulua, jos käy niin, että unionia aletaan kehittää pienempien maaryhmien kesken.
– Kaipaisin analyysiä siitä, miten todennäköinen sellainen skenaario on, miten sitä voitaisiin estää, jos sitä pidetään hankalana, ja mitkä ovat kohtalokkaimmat päätökset sellaisessa kehityskulussa.
Lisäksi Tiilikaisen mielestä olisi mielenkiintoista kuulla ehdokkaiden näkemyksiä Venäjän ja Euroopan unionin suhteista.
– Mille pohjalle EU:n ja Venäjän suhde pitäisi rakentaa? Naapureina pitää elää, ja kilpailuasetelmaa pitäisi pystyä purkamaan auki, mutta mistä se lääke haetaan?
Teivaisen mielestä vaaleissa pitäisi keskustella enemmän globaaleista kysymyksistä, joissa presidentti Sauli Niinistö on hänen mukaansa hapuillut presidenttikaudellaan.
Esimerkkejä hapuilusta ovat Teivaisen mukaan presidentin puhe valtiopäivien avajaisissa, jossa presidentin tulkittiin kritisoivan kansainvälisiä pakolaissopimuksia. Niinistö korjasi myöhemmin puheitaan.
Lisäksi Teivainen hiillostaisi ehdokkaita akuuteista ulkopoliittisista kysymyksistä, kuten Suomen suhtautumisesta Kiinaan, alkuperäiskansojen oikeuksien ILO 169-sopimukseen sekä kansainväliseen ydinaseet kieltävään sopimukseen, jota ajava järjestö sai uusimman Nobelin rauhanpalkinnon.
Teivaisen mukaan Suomi on ollut yleensä linjakas ydinaseiden vastustaja, mutta tällä kertaa maa on asemoitunut aivan uudella tavalla Nato-maiden joukkoon, kun se ei osallistunut sopimusta koskeviin neuvotteluihin.
– Tätä ei ole kauhean paljon nostettu keskusteluissa esiin, hän toteaa.
Alasuutarin mielestä vaaleissa voisi keskustella enemmän siitä, miten presidenttiehdokkaat pyrkisivät vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
– Presidentin valtaoikeudet ovat hyvin pienet. Presidentti vaikuttaa sen kautta, miten kiinnittää huomiota asioihin tai hyödyntää sitä näkyvyyttä ja arvovaltaa, jota presidentillä on henkilönä ja instituutiona Alasuutari perustelee.
Alasuutarin mukaan presidentin osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun ei voi olla kaikenlaisista asioista lausumista, koska se voitaisiin tulkita helposti puuttumiseksi asioihin, jotka eivät kuulu presidentin tehtäviin.
Sen sijaan harkitulla presidentin arvovallan käytöllä on hänen mukaansa Suomessa pitkät perinteet.
Urho Kekkonen järjesti 70-luvulla vasemmistolaisille nuorisopoliitikoille tarkoitettuja ”lastenkutsuja”, Tarja Halonen teki yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa ja Niinistö on lanseerannut kaudellaan Kultaranta-keskustelut.
Presidenttiehdokkaista Matti Vanhanen (kesk.) on väläyttänyt, että hän avaisi presidentinlinnan ovet tutkijoille ja järjestöille tavoitteenaan Suomen tulevaisuuden kysymysten pohtiminen.
– Presidentin arvovalta lisääntyy sitä kautta, että sitä käytetään, Alasuutari huomauttaa.