Jouluevankeliumissa on vahva yhteiskunnallinen sanoma
Vietin perheeni kanssa joulukuun alussa pidennetyn viikonlopun Lontoossa. Matkan viimeisen päivän ohjelmassa oli British Library.
Satunnainen kävijä ohjautuu kuin luonnostaan portaita ylös toisen kerroksen näyttelyyn, jossa esitellään kirjaston aarteita.
Aarteiksi lasketaan muun muassa kirjailija Jane Austenin kirjoitusalusta, Beatlesien hittien käsikirjoitukset ja maan ensimmäinen perustuslaki Magna Charta vuodelta 1215.
Kiertelin aikani, kunnes tulin pyhiä tekstejä esittelevien pöytien ääreen. Ja siinä se oli, Codex Sinaiticus!
Pitää varmaan vähän selittää niille, jotka eivät ole opiskelleet teologiaa.
Codex Sinaiticus on vanhin tunnettu Raamatun versio yhdessä Vatikaanissa säilytettävän Codex Vaticanuksen rinnalla. Se sisältää suuren osan Vanhasta Testamentista ja Uuden Testamentin kokonaisuudessaan.
Tutkimus on ajoittanut nämä käsinkirjoitetut pergamentit neljännen vuosisadan puoliväliin. Teksti on koineen kreikkaa eli muinaiskreikkaa.
Teologisessa tiedekunnassa opiskellaan Uutta Testamenttia alkukielellä Novum testamentum Graece -kirjasta, jonka tekstiä päivitetään säännöllisesti uusimman tutkimustiedon perusteella.
Tämän päivän opiskelijat käyttävät painosta, jonka järjestysluku on 28. Tekstin yhtenä pohjana on Codex Sinaiticus.
Olisihan minun pitänyt toki opintojen perusteella muistaa, missä tätä aarretta säilytetään. Nyt se tuli vastaan täytenä yllätyksenä.
Codex Sinaiticuksen vaiheet tunnetaan tarkemmin vasta viimeiseltä 250 vuodelta. Tästä ajasta voisi kirjoittaa poliittisen jännityskertomuksen.
Pergamenttien uudempi historia alkaa Pyhän Katariinan luostarista Siinain niemimaalla, kuten kokoelman nimestäkin voi päätellä. Ei ole tiedossa, kuinka kauan niitä oli tässä luostarissa säilytetty.
Ensimmäinen kirjallinen maininta pergamenteista on vuodelta 1761 eräässä lehtiartikkelissa, jonka kirjoitti luostarissa vieraillut italialainen luonnontutkija ja lääkäri Vitalio Donati.
Tutkimuskohteeksi nämä pergamentit pääsivät vasta 1840-luvulla, jolloin luostarin munkit esittelivät niitä saksalaiselle raamatuntutkijalle Konstantin von Tischendorfille.
Värikkäiden vaiheiden jälkeen pergamentit päätyivät Pietarin keisarilliseen kirjastoon. Venäjän tsaarin ulkoasiainhallinnon taitavalla diplomatialla oli siirrossa merkittävä rooli.
Bolshevikit ottivat vallan Venäjällä lokakuun vallankumouksessa 1917. Ortodoksikirkolle koittivat synkät ajat, mutta myös uudet vallanpitäjät ymmärsivät Codex Sinaiticuksen arvon.
Stalinin Neuvostoliitto tarvitsi 1930-luvun alussa ulkomaanvaluuttaa toisen viisivuotissuunnitelman toteuttamiseen. Kirjaa ryhdyttiin siinä tarkoituksessa kaupittelemaan lontoolaisen kirjakaupan kautta. Diili syntyi 100 000 punnalla vuonna 1933.
Ja niin kirja päätyi British Libraryn vitriiniin varttuneen suomalaisen teologian opiskelijan ihasteltavaksi 2016 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen.
Codex Sinaiticus sisältää myös Luukkaan evankeliumin, jonka toisen luvun jakeet 1–20 muodostavat meille tutun joulukertomuksen.
Luukkaan evankeliumin kirjoittajasta ja kirjoitusajankohdasta on esitetty erilaisia käsityksiä. ”Konservatiiviset” tutkijat pitävät kirjoittajana apostoli Paavalin työtoveria, lääkäri Luukasta. Tekstin synty on ajoitettu noin vuoteen 60 jälkeen Kristuksen syntymän.
Merkittävä osa tutkijoista ajoittaa tekstin selvästi myöhemmäksi, vuosien 80 ja 150 välille.
Codex Sinaiticuksen pergamentit kirjoitettiin siis 200–300 vuotta myöhemmin. Voidaan vain arvuutella, kuinka moneen kertaan teksti oli kopioitu siihen mennessä.
Mitä jouluevankeliumi kertoo tämän vuosituhannen ihmiselle?
Lähes 2 000 vuotta vanha teksti luetaan tänäkin jouluna miljoonissa kirkoissa ja kodeissa ympäri maailmaa. Mitä se kertoo tämän vuosituhannen ihmiselle?
Tekstin alku sitoo tapahtumat historiaan, aikaan ja paikkaan. Rooman valtakuntaa hallitsi keisari Augustus, ja Syyrian käskynhaltijana oli Quirinius. Tiedot voidaan todentaa muista lähteistä.
Augustus päätti evankeliumin mukaan verollepanosta. Tutkijoiden mukaan kyse saattoi olla pikemminkin väestönlaskennasta.
Seuraavaksi selostetaan hallinnon toimia keisarin käskyn toteuttamiseksi. Esimerkkinä on päätöksen vaikutus yhden nuoren pariskunnan, Joosefin ja hänen kihlattunsa Marian elämään.
Sitten tullaankin evankeliumin uskonnolliseen ytimeen. Maria synnyttää lapsen, jota paimenet tulevat katsomaan enkelien kehotuksesta: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”
Jouluevankeliumi avautuu eräänlaisessa kaksoisvalaistuksessa. Sen voi lukea ensinnäkin kuvauksena yleisen ja yksityisen kohtaamisesta.
Keisarin käsky pakottaa yhden perheen tekemään vaivalloisen 130 kilometrin matkan Nasaretista Betlehemiin. Kertomus on sidottu tiukasti aikaan ja paikkaan.
Toisaalta joulukertomuksen voi lukea kuvauksena inhimillisen ja jumalallisen todellisuuden leikkauspisteenä. Tietyllä historian hetkellä Jumala syntyy ihmiseksi.
Kaksoisvalaistus paljastaa kummastakin näkökulmasta Luukkaan kertomuksen voimakkaan sosiaalisen painotuksen. Jeesus-lapsi syntyy tallin seimeen aivan tavallisille ihmisille, ei kenenkään mahtimiehen linnaan.
Syntymän ihmettä todistamaan kutsutaan ensimmäisenä lampaita vartioivat paimenet, kovan ruumiillisen työn tekijät.
Tätäkin kertomusta kopioitiin käsin lähes 1 500 vuotta ennen kirjapainon keksimistä. Codex Sinaiticuksesta on tunnistettu ainakin kolmen, mahdollisesti neljän ihmisen kirjallinen tyyli.
Jouluevankeliumin kuvasto on syöpynyt vuosisatojen varrella syvälle kristikunnan yhteiseen tajuntaan.
Joosef, Maria, seimi, Jeesus-lapsi, enkelit, paimenet ja lampaat on ikuistettu miljooniin maalauksiin, veistoksiin, rakennuksiin, lauluihin ja näytelmiin, kaikissa kulttuurin muodoissa.
Luukkaan kertomus inspiroi jatkuvasti uusia kuvauksia inhimillisen ja jumalallisen kohtaamisesta ajassa ja paikassa. Vexi Salmen kaunis kertosäe on tästä hyvä esimerkki:
”Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”