Itäeurooppalaiset hiertävät Britannian EU-suhdetta
Sen piti olla välivuosi.
Barbara Drozdowicz lähti Puolasta Lontooseen katsomaan, löytyisikö Britanniasta töitä.
Yli seitsemän vuotta myöhemmin hän on yhä sillä tiellään.
Työpaikka kansalaisjärjestössä on pysynyt samana, mutta sen ulkopuolella käy kova puhuri.
Itäeurooppalaiset maahanmuuttajat ovat joutuneet tikunnokkaan kamppailussa, jossa britit hakevat paikkaansa Euroopassa.
Taistelu huipentuu näillä näkymin kesäkuun lopulla, kun britit äänestävät EU-jäsenyytensä jatkosta.
Drozdowicz ymmärtää, miksi itäeurooppalaiset ovat silmätikkuina.
Vuoden 2004 ison EU-laajentumisen jälkeen he pääsivät liikkumaan vapaasti, ja moni päätyi Britanniaan paremman elämän toivossa.
– Luulen ihmisten säikähtäneen sitä, että maahan tuli yhtäkkiä niin paljon väkeä. Se aiheutti jännitteitä, sanoo Drozdowicz STT:lle toimistollaan Lontoossa.
Toisin kuin valtaosa EU-maista, Britannia ei tuolloin asettanut rajoitteita maahantulolle, sillä maahan kaivattiin uutta työvoimaa.
Nyt tuuli on kääntynyt. Pääministeri David Cameron yrittää rajoittaa EU-työntekijöiden määrää karsimalla heidän oikeuttaan sosiaalitukiin.
Aikeet herättävät vahvaa vastarintaa Itä-Euroopassa.
– Euroopalle ei ole terveellistä antaa Britannialle erivapauksia. Se luo vaarallisen ennakkotapauksen. Se on syrjintää, Drozdowicz sanoo.
EU-eroa kannattava Jack Montgomery sanoo ymmärtävänsä huolia syrjinnästä.
– Tunnen itse asiassa sympatiaa heitä kohtaan, jos kyse on työperäisestä sosiaalituesta, Montgomery sanoo kahvilassa Lontoon-toimistonsa alakerrassa.
Leave.EU-nimisessä kampanjassa toimivalla Montgomeryllä on puolalainen tyttöystävä, joka opiskelee ja tekee tarjoilijan töitä Edinburghissa.
Montgomeryn mukaan EU-maahanmuutto on kansanäänestyksessä iso teema, koska se luo paineita julkisiin palveluihin ja palkkoihin.
Sosiaalituista puhuminen ei kuitenkaan ole oleellista: Montgomery ei usko niillä olevan merkitystä tulijamääriin.
Oleellisinta EU-eroa ajaville on kysymys itsemääräämisoikeudesta ja EU:ta jäytävästä demokratiavajeesta.
– Meidän pitäisi saada itse päättää. Meillä ei pitäisi olla ministerejä, jotka sanovat, että emme voi tehdä mitään.
Montgomery tiivistää tyytymättömyyden, joka on pakkautunut vuosia monien brittien mielissä.
Cameronin hallitus ja sen edeltäjä ovat epäonnistuneet pahasti lupauksissaan painaa maahanmuuttoa alas.
Britanniaan tulee vuodessa 300 000 ihmistä enemmän kuin maasta lähtee muualle.
EU-eroa ajavien mukaan määrän saisi laskuun sillä, että Britannia jättäisi unionin ja voisi asettaa katon EU-maahanmuutolle. Valtaosa tulijoista tosin saapuu unionin ulkopuolelta.
Barbara Drozdowiczin kokemuksen mukaan itäeurooppalaisilla ei ole selviä suunnitelmia siitä, miten kauan he aikovat Britanniassa asua.
Hän ei edes puhuisi maahanmuutosta EU-kansalaisten kohdalla.
– Sitä vain vaihtaa asuinpaikkaa. Poznanista (Länsi-Puolasta) pääsee yhtä nopeasti Berliiniin kuin Varsovaan.
Moni lähtee paremman elintason perässä, mutta sosiaaliedut eivät ole Drozdowiczin mukaan vetotekijä.
Drozdowicz toivoisi Britannian pysyvän EU:ssa.
Sitä hän ei tiedä, kuinka pitkään aikoo itse pysyä Britanniassa. Pitkäksi venynyt välivuosi alkaa painaa. Vanhemmat Puolassa ikääntyvät.
Brittipolitiikan pieni maailma ei lähtöpohdintoihin vaikuta.
– Olemme kuulleet kymmenen vuotta, miten valtava taakka olemme julkisille palveluille. Olemme tottuneet tähän.