Turha puhua säästä, kun voi puhua EU:sta
Ensi kesän keskusteluteemat tiivistyvät helleuutisten sijaan raskaan sarjan politiikkaan: Mitä tekee Britannia, ja mikä on Suomen rooli EU:ssa? Britannian kesäkuisen EU-kansanäänestyksen tulos räjäyttää unionin tulevaisuuskeskustelun.
EU-skeptikot väittävät, että EU:n kahleista vapautuminen tekisi Britanniasta vauraamman, vähentäisi maahanmuuttoa, vapauttaisi veronmaksajille miljardeja ja hillitsisi säätelyä.
Kannattajat korostavat, että ero johtaisi taloudelliseen epävarmuuteen ja veisi yrityksiä ja satojatuhansia työpaikkoja konkurssiin. Saarivaltion asema maailmassa ilman Euroopan tukea pelottaa.
Britannian EU-valinta herättää ketjureaktion. Jää nähtäväksi, johtaako se unionin pienentymiseen ja tiiviimpään liittoon vai nykyisen kokoisen unionin yhteenkuuluvuuden vahvistumiseen ja rajojen määrittelyyn.
EU-valtiot joutuvat määrittelemään unionin roolin nelikentässä, jonka jakolinjat ovat globaali vaikuttavuus – sisäänpäin kääntynyt blokkiutuminen sekä liittovaltiosuuntaus – kansallisen päätöksenteon vahvistaminen. On aika muistaa EU:n vanha filosofia: ”ei koskaan enää sotaa”.
Jo aikoinaan kipeä EU-keskustelu räjähtää myös Suomessa. Eduskuntaan edennyt kansalaisaloite EU-kansanäänestyksestä kerää kannatusta, sillä työttömyysluvut pelottavat ja EU-pakotteet syövät Suomen maataloutta hengiltä.
Britannian EU-valinta herättää ketjureaktion.
Haukoin henkeäni perehtyessäni komission sosiaaliturvan harmonisointitavoitteisiin. On selvää, että sosiaaliturvan tulee säilyä kansallisen päätöksenteon piirissä.
Vaihtoehtomme ei kuitenkaan ole syrjään vetäytyminen vaan sillanrakentajana toimiminen. Keskustanuoret oli ensimmäinen keskustaperheen linjanvetäjä EU:n puolesta puolueen jakautuessa 1991–1992. Nuorikeskusta-lehdessä kirjoitettiin puolueen puheenjohtajalle helmikuussa -94 osuvasti: ”Eliitin on jo aika luottaa kansaan EU-äänestyksessä”.
Asiantuntijat kuvaavat Britannian kansanäänestystä riskialttiiksi pelaamiseksi, joka voi tulla kalliiksi. Britannian kansalla on oikeus valita, mutta ei koko Euroopan puolesta.
Kirjoittaja on keskustanuorten puheenjohtaja.