Mikä on hallituksen metsäpoliittinen linja?
Kohta kaksi vuotta eduskunnassa olleena on saanut ihmetellä monia asioita. Yksi hämmennyksen aihe on ollut, että harvalla politiikan osa-alueella näyttäisi olevan pitkäjänteistä poliittista linjaa.
Toki syy voi olla ihan minussa, kun en niitä löydä. Uskallan kuitenkin väittää, että esimerkiksi metsäpolitiikassa hallituksen linjan perään on syytä kysellä.
Olen aiemminkin nostanut esille, monien muiden tavoin, hallituksen harhailun metsänomistajien asemaan liittyen murheellisen raakkutapauksen myötä. Edelleenkään ei tiedetä, mikä hallituksen kanta metsänomistajan oikeusturvaan on.
Samaan aikaan puun ostajat varmuuden vuoksi välttävät hakkuita alueilla, joissa ehkä voi vaikka huonolla tuurilla mahdollisesti olla jotakin, mikä saattaa pahimmassa tapauksessa altistua jollekin. Ja pari sataa metriä vielä tähänkin päälle varoaluetta.
Metsien hiilinielujen osalta on sama tilanne. Se on tiedetty jo pitkään, että EU-maissa ei ole mitään yhtenäistä tapaa, millä mitataan, lasketaan, arvioidaan, arvellaan tai pahimmillaan vähät välitetään, millä tavoin metsät ja maaperä käyttäytyvät hiilen sidonnasta puhuttaessa.
Ja Suomessakin metsien hiilensidonnasta, hiilivarastoista, hiilinieluista ja kaikesta muustakin osataan olla saman päivän aikana kaikkea mahdollista mieltä. Vaikka kyse ei pitäisi sen enempää meillä kuin EU:ssa olla mielipiteestä, vaan yhdessä sovitusta eksaktista tiedosta. Jopa tieteeksi sitä joku voisi uskaltautua kutsumaan.
Paneeleitakin meillä on vähän joka oksalle, mutta yhtä mieltä ne eivät näytä osaavan olla juuri mistään.
Kun hallitukselta puuttuu ilmiselvästi ote metsäpolitiikasta ja ylipäätään rooli metsäkeskustelussa, näkyy se kaoottisena yhteiskunnallisena kakofoniana, jossa toistensa kanssa eri mieltä oleva pöyristyjät pörhistelevät tappelukukkojen tavoin taisteluareenallaan.
Samaan aikaan metsänomistajat ja metsästä toimeentulonsa saavat suomalaiset istuvat äänieristetyssä katsomossa seuraamassa tätä surullista näytelmää. He ovat sen näytelmän maksumiehiä, mutta eivät sen enempää osallisena keskustelussa kuin varsinkaan saa tolkkua, mikä on totuus metsäasioissa.
Suomalaisella metsänomistajalla ja metsätaloudella on oikeus parempaan. Meillä on oikeus saada selkokielinen selvitys, miksi Suomessa metsää kohdellaan eri tavoin ilmastoasioissa kuin muualla Euroopassa.
Meillä on oikeus tietää, mitä Suomen hallitus tekee sen eteen, että jokaisessa jäsenmaassa metsää kohdellaan ilmastokeskustelussa samalla tavoin. Meillä on oikeus pitkäjänteiseen Suomea puolustavaan metsäpolitiikkaan, olipa hallitus sitten minkä värinen tahansa.
Omistajuus on politiikassa tärkeä elementti. Nyt hallituksen on maa- ja metsätalousministerin ja ympäristöministerin johdolla osoitettava omistajuutta metsäpolitiikassa.
Sen nimittäin tekee kohta joku muu, jos se ei hallitukselta onnistu. Ja sitä joku muuta ei todennäköisesti kiinnosta metsiemme merkitys koko Suomen tulevaisuudelle.