Wilmaa, vertaistukea ja syyllisyyden tunteita – uusi tutkimus avaa äitien suhdetta digiteknologiaan
Teknologian kehitys on helpottanut äitien arkea ja vahvistanut osallisuutta, mutta samalla nostanut ihanneäitiyden rimaa korkeammalle ja altistanut äidit laajemmalle arvostelulle, käy ilmi väitöstutkimuksesta.
FM Suvi-Sadetta Kaarakaisen Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöksessä kerrotaan, että internet on antanut äideille mahdollisuuden osallistua itse aiemmin ulkoapäin tulleeseen äitiyden määrittelyyn. Digitaalisissa ympäristöissä ”näkyviksi tulleet” äidit ovat kuitenkin joutuneet laajemman, myös keskinäisen arvostelun kohteiksi.
2010-luvun alussa äitien digiteknologian käyttö herätti myös asiantuntijoiden huolta, sillä sen pelättiin rikkovan äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta ja vievän lapselta läsnäolevan huomion.
Myös se, mitä äidit jakavat sosiaalisessa mediassa, vaikuttaa ihmisten arvioihin äidin kunnollisuudesta.
– Nykyään huoli tuntuu kuuluvan kaikille. Älylaitettaan leikkikentällä käyttävä äiti leimataan helposti välinpitämättömäksi. Ristiriitaista on, että samalla digitaaliset palvelut velvoittavat käyttämään teknologiaa yhä enemmän. Äidit pyrkivätkin osoittamaan heiltä odotettua läsnäolon hyvettä korostamalla hyötykäyttöä, tai tunnustamalla käytöstä syntyvän huonon omantunnon ja syyllisyyden, Kaarakainen toteaa.
Digiteknologian myönteisiksi puoliksi tutkimuksessa todettiin arkisten asioiden hoitamisen helpottuminen sekä vertaistuen, osallisuuden ja itseilmaisun mahdollisuuksien monipuolistuminen.
Etenkin vertaistuen ja omaehtoisen tiedonhankinnan merkitys äideille on kasvanut.
– Tietoa halutaan etsiä̈ ja arvioida itse omien tarpeiden lähtökohdista. Tämä on murtanut asiantuntijatiedon ja sukupolvien välisen tiedonsiirron asemaa, Kaarakainen kertoo.
digipalveluiden läsnäolo arjessa aiheuttaa tutkimuksen mukaan äideille kuitenkin myös kuormitusta.
– Äitien on arvioitava omaa ajankäyttöään digipalveluiden parissa, pohdittava lasten mediakasvatusta tai oltava jatkuvasti Wilman tai Nimenhuudon tavoitettavissa. Äitien arjesta on tullut entistä intensiivisempää. Perinteisen metatyön rinnalle on noussut digitaalista metatyötä, Kaarakainen avaa tutkimustaan.
Kaarakaisen mukaan äiteihin kohdistuvista ristiriitaisista odotuksista on hyvä olla tietoinen. Sillä, millainen suhde äideillä on yhä suuremmassa roolissa oleviin digipalveluihin, on vaikutusta arjen kokemukseen.
– Siksi ei ole samantekevää, miten esimerkiksi puhumme äideistä, äitiydestä tai mediateknologiasta. Puhetavat heijastuvat yksilöiden hyvinvointiin, Kaarakainen summaa.