Venäjän kielen osaajille on suuri tarve, mutta sota säikäytti opintoihin hakeutuvat nuoret – "Ei pitäisi synnyttää informaatiomuuria"
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on näkynyt tänä vuonna venäjän kielen opintoihin hakeneissa niin Tampereen, Helsingin kuin Itä-Suomenkin yliopistoissa. Kaikki hakijat eivät menneet valintakokeisiin, ja muutama jätti saadun paikan vastaanottamatta.
Venäjän taitajille on kuitenkin tarvetta.
– Venäjän kielen, kulttuurin ja yhteiskunnan osaajat ovat tärkeä turvallisuuspoliittinen voimavara, kun mietimme esimerkiksi informaatiovaikuttamista tai mahdollista välineellistä maahanmuuttoa, kertoo venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttunen Helsingin yliopistosta.
Huttusen mukaan tärkeää on opiskelijoiden ymmärrys muun muassa Venäjän yhteiskunnallisesta kehyksestä, aatehistoriallisesta kehityslinjasta sekä venäläisten tiedotusvälineiden toiminnasta.
– Ei pitäisi synnyttää sellaista informaatiomuuria, että ei haluta tietää, mitä Venäjällä tapahtuu. Meidän täytyy tietää, mitkä ovat tänään pääuutisia, mitä kirjoitetaan Suomesta ja miten suhtautuminen asioihin muuttuu, Huttunen sanoo.
Huttusen mukaan sodan alkaminen oli keväällä shokki kaikille alalla ja opintosuunnassa.
– Opiskelijat kävivät yhdessä ja yksin keskustelemassa, mitä nyt pitäisi tehdä ja pitäisikö jatkaa tai vaihtaa alaa, Huttunen sanoo.
Hän kuitenkin kertoo keskustelun siirtyneen nopeasti ammattimaiselle tasolle.
– Puhuimme siitä, että nyt jos koskaan meidän asiantuntemustamme tarvitaan. Venäjän kieltä, kulttuuria ja yhteiskuntaa tuntevat opiskelijat ovat tärkeä käyttövara esimerkiksi tiedotusvälineille. Kun Allegro-junalla tuli venäläisten aalto Helsinkiin, rautatieasemalle tuli kansainvälisiä tiedotusvälineitä ja opiskelijat toimivat heille tulkkeina, Huttunen kertoo.
Venäjän kielen ja kulttuurin professori Sanna Turoma Tampereen yliopistosta kertoo, että yhtenä yliopisto-opiskelun tehtävänä on opettaa esimerkiksi erilaisten valtarakenteiden kriittistä tarkastelua. Hänen mukaansa kielitaito ja kyky analysoida Venäjän kulttuuria ja yhteiskuntaa ovat tulevaisuutta ajatellen avainasioita.
– Kulttuurinen vuorovaikutus on avain konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen, Turoma sanoo.
Turoman mukaan venäjän kielen taito on ukrainalaisia pakolaisia ajatellen ollut tärkeää.
– Monissa tilanteissa venäjän kielestä on usein enemmän hyötyä kuin esimerkiksi englannista, mutta täytyy muistaa, että se on monelle sotaa pakenevalle ukrainalaiselle myös vihollisen kieli, Turoma muistuttaa.
Venäjän ja ukrainan kielet ovat molemmat itäslaavilaisia kieliä, mutta ukrainan kieli on venäjästä erillinen autonominen kieli.
– Venäjän valtion propaganda käyttää hyväkseen Venäjällä sitkeästi elävää käsitystä siitä, että ukraina olisi venäjän kielen pikkuserkku. Ukrainan kielen ja kulttuurin omaehtoisuuden vähättely on Ukrainan valtion suvereniteetin vähättelyä, Turoma sanoo.
Venäjän kielen professori Larisa Leisiö Itä-Suomen yliopistosta nostaa esiin, että muita slaavilaisia kieliä opiskellaan Suomessa, mutta ei ole opintoalaa, joka yhdistäisi laajemmin itäslaavilaiset kielet, kuten venäjän, ukrainan ja valko-venäjän kielet. Se olisi hänen mukaansa mahdollisesti järkevää työllistymisenkin näkökulmasta.
Myös Huttusen mukaan Ukrainan kulttuurin ja kielen opintokokonaisuuteen täytyisi satsata nopealla aikataululla.
– Meillä on potentiaalinen opiskelijajoukko, joka osaa erinomaisesti venäjää, ja oppisi nopeasti myös ukrainaa. Se olisi kaksinkertainen käyttövara, Huttunen sanoo.