Venäjän suhtautuminen Suomeen on ollut muita Pohjoismaita pidättyvämpää, mutta linja voi yllättäen muuttua, sanoo tutkija

Venäjä näkee puolustusjärjestelyt Pohjois-Euroopassa osana vastakkainasettelua Naton kanssa
Ulkopolitiikka

Venäjä tarkastelee Pohjois-Euroopan aluetta sotilaallisesti osana laajempia suurvaltasuhteita. Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Jyri Lavikaisen mukaan tämä on omiaan synnyttämään ristiriitoja. Siinä missä Pohjolan yksittäiset maat kokevat vahvistavansa omaa puolustustaan, Venäjä saattaa nähdä samojen toimien vahvistavan Natoa.

Pohjoismaiden onkin syytä huomioida, että Venäjän käsitys strategisesta vakaudesta Pohjois-Euroopassa on erilainen kuin lännessä.

–  Suomen kannalta tämä merkitsee sitä, että Venäjä saattaa tehdä yllättävän linjanmuutoksen syystä, joka meidän mielestämme näyttää ihan normaalilta, Lavikainen tiivistää.

Erilainen käsitys strategisesta vakaudesta selittää sitä, miksi Venäjä on katsonut aiheelliseksi reagoida voimakkaasti hyvissä ajoin ilmoitettuihin sotaharjoituksiin tai suhteellisen pienten Nato-joukkojen sijoittamiseen alueelle.

Venäjän toiminta vaikuttaa erikoiselta, koska se on ollut sotilaallisesti vahvempi Pohjois-Euroopassa. Lavikaisen mukaan globaalissa Nato-suhteessa Venäjä on kuitenkin altavastaaja, joten globaalin strategisen vakauden säilyttämiseksi sillä on mielestään oikeus ylläpitää ylivoimaansa pohjoisessa.

Pohjoismaiden osalta Venäjän vastatoimet ovat kohdistuneet viime vuosina pääosin muualle kuin Suomeen. Esimerkiksi Ruotsin kansallisia puolustussuunnitelmia on arvostelu Venäjä-vastaisiksi ja Norjassa pidettyihin Nato-harjoituksiin on vastattu omilla sotaharjoituksilla ja gps-häirinnällä.

Suomi ei ole Lavikaisen mukaan Venäjän naapurustossa erikoistapaus, vaikka sitä kohtaan on valittu pidättyvämpi linja.

–  Tästä linjasta voidaan myös luopua yllättävästi, se on tärkeää muistaa, hän sanoo.

Mahdollinen pieni muistutus tästä saatiin aiemmin keväällä, kun Venäjän Washingtonin-suurlähetystö ihmetteli tviitissään, ketä vastaan Suomelle kenties myytävät raskaiden raketinheitinten pitkän kantaman ammukset on tarkoitettu. Lähetystön mukaan tällainen asekauppa on Yhdysvaltain yritys lisätä ”alueellisia jännitteitä”.

Lavikaisen mukaan viestistä ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta se kuitenkin sopii yhteen sen kanssa, miten Venäjän yleisesti suhtautuu naapureidensa sotilaalliseen suorituskykyyn.

Miksi erilainen linja Suomen ja Ruotsin suhteen? Lavikaisen mukaan kyseessä voi olla EU:sta tuttu Venäjän halu lyödä kiilaa yhteiseen rintamaan.

–  Toinen mahdollinen selitys on se, että Venäjä tulkitsee Ruotsin Nato-jäsenyyden olevan todennäköisempi kuin Suomen, minkä vuoksi Venäjän pitää viestiä tyytymättömyyttään Ruotsille selvemmin, Lavikainen arvioi.

Ruotsissa Nato-jäsenyyden kannattajia ja vastustajia on suurin piirtein yhtä paljon. Kun tähän lisätään tiivistynyt kansainvälinen yhteistyö ja oman puolustuskyvyn palauttaminen, voi Lavikaisen mukaan kysyä, ovatko Venäjän ponnistelut kääntyneet Ruotsissa itseään vastaan.

–    Venäjällä ei ole välttämättä kykyä tehdä vaikuttavuusarvioita siitä, mitä seurauksia sen toimilla on, Lavikainen taustoittaa.

Jännitteiden lientymistä ei näytä olevan Pohjolassa luvassa. Venäjä on säilyttänyt alueellisen ylivoimansa, mutta toisaalta Naton läsnäolo on lisääntynyt ja sen sotaharjoituksista tullut yhä laajempia. Ne vaativat Venäjän mielestä uusia vastatoimia, Lavikainen arvioi.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyri Lavikainen Helsingissä 16. huhtikuuta 2021. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN