Väestöliitto haluaa selvittää sijaissynnytysten sallimisen mahdollisuuksia – harkitaan osaksi hedelmöityshoitoja
Väestöliitto aikoo paneutua alkuvuodesta ei-kaupallisten sijaissynnytysten mahdollisuuksiin lainsäädännössä. Liitto aikoo aloittaa jäsenjärjestöjensä kanssa keskustelun aiheesta.
Selvityksen tekeminen tämänkaltaisten sijaissynnytysten edellytyksistä ja mahdollisuuksista on kirjattu nykyiseen hallitusohjelmaan.
Väestöliitto antoi oman lausuntonsa asiasta torstaina ja on halukas myös yhteistyöhön hallituksen kanssa.
Sijaissynnytyksiin liittyvän lainsäädännön tarkastelu on Väestöliiton toimitusjohtajan Eija Koivurannan mukaan ajankohtaista, koska vuoden 2007 hedelmöityshoitolain voimaan tultua myös avioliittoa, perhettä ja lapsia koskeviin lakeihin on tehty paljon muutoksia.
– Lääketieteellisillä perusteilla, esimerkiksi naisen kohdun puuttumisen vuoksi, sijaissynnytyksiä toivovia on arvioitu olevan 5–10 vuodessa. Koska sijaissynnytykset eivät ole nykyisin Suomessa sallittuja, tilastoa hoitoa toivovista ei kerry, Koivuranta sanoo.
Ennen hedelmöityshoitolain voimaantuloa vuonna 2007 Väestöliiton lapsettomuusklinikalla toteutettiin 12 sijaissynnytystä.
Sijaissynnyttäjä oli yleensä jommankumman lasta haluavan puolison lähiomainen, eikä sijaissynnyttäjille maksettu palkkiota. Kaikki synnytykset onnistuivat hyvin.
Väestöliitto kannatti jo nykyisen hedelmöityshoitolain valmistelun yhteydessä sijaissynnytysten sallimista vastaavissa tapauksessa, jos nainen on kyvytön saamaan lasta lääketieteellisellä perusteella.
– Toive omasta geneettisestä lapsesta on perustavaa laatua oleva elämän kysymys. Kun sijaissynnytys on lääketieteellisesti mahdollinen ja sen toteuttamisesta on Suomessakin 2000-luvun alun kokemuksia, on hyvä, että sen sallimista selvitetään osana hedelmöityshoitoja, Koivuranta toteaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tilastoinut Suomessa toteutuneita sijaissynnytyksiä vuosilta 2001–2007 ennen hedelmöityslain voimaan tuloa.
Määrät ovat olleet vähäisiä: enimmillään vuosina 2001–2002 viisi sijaissynnytystä. Sen jälkeen vuonna 2003 sijaissynnytyksiä oli kolme, vuonna 2004 kaksi ja seuraavana ei yhtään, kunnes taas vuonna 2006 niitä oli neljä ja vuonna 2007 kolme.
THL on jo vuonna 2015 todennut lainsäädännön harkinnan sijaissynnytyksistä olevan ongelmallinen, päädyttiinpä mihin ratkaisuun tahansa.
– Täyskielto saa aikaan sen, että sijaissynnytyksiä varten lähdetään ulkomaille, kuten Venäjälle ja Ukrainaan. Tällöin lapsi voidaan yrittää esimerkiksi salakuljettaa uuteen kotimaahan, THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler mainitsee.
Vapaan järjestelmän kohdalla Gisslerin mukaan taas ongelmaksi nousevat sijaissynnyttäjän oikeudet, esimerkiksi jos syntynyt lapsi ei olekaan terve eikä enää haluttu.
Suomessa lasta voivat kaivata sijaissynnytyksellä kohduttomat naiset, miesparit tai naiset, jotka eivät halua itse synnyttää.
Rajanveto on lääketieteellisin perustein yksinkertaisempaa kuin ihmisten tyytyväisyyteen pohjautuva.
– Kun aiheesta aletaan keskustella eri osapuolten kesken, ensin ihmisillä olla tosi eriäviä ja voimakkaita kantoja. Vasta keskustelun edetessä huomataankin, kuinka monisyisestä asiasta on kyse, Gissler alleviivaa.
Juttua täydennetty THL:n tilastoilla ja tutkimusprofessorin kommenteilla klo 18.37.