Vaalitaistossa hääteema: Uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä

Morsiamella on tapana laittaa häihin ylleen jotain uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä. Kaava näyttää toistuvan myös tämänkertaisissa presidentinvaaleissa.

Turvallisuusympäristö on tyystin toisenlainen kuin kuusi vuotta sitten edellisissä presidentinvaaleissa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on presidentin työn ydintä, mutta nyt toimintaympäristön muutos on muuttanut keskustelun luonnetta.

Ukrainan kriisi toi huolen turvallisuudesta kansalaisten iholle vuonna 2014, ja keskustelu Venäjän kehityksestä ja mahdollisesta Nato-jäsenyydestä on vilkastunut.

Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan puhe on nyt edellisvaaleja suorasukaisempaa, koska taustalla on vähän synkempi kuva ympäristöstä.

– Jos silloin vielä oltiin diplomaattisia ja kaunisteltiin, nyt puhutaan asioista ihan oikeilla nimillä.

Toisaalta juuri riskien kasvamisesta vallitsee ehdokkaiden kesken konsensus.

– Tunnustetaan, että riskit ovat kasvaneet ja suurvaltojen käyttäytyminen on arvaamatonta ja aggressiivista, eikä tässä viitata vain Venäjään vaan myös Yhdysvaltoihin ja Kiinaan.

Tutkijatohtori Johanna Vuorelma arvioi, että jatkokautta hakeva Sauli Niinistö on rakentanut kampanjan hyvin vahvasti rauhanretoriikan varaan.

– Kyllähän rauhasta puhutaan silloin, kun se sodan uhka on horisontissa näkyvissä. Silloin kun sitä ei ole, silloin ei ole tarvetta myöskään puhua rauhan tärkeydestä, Vuorelma sanoo.

Istuvan presidentin gallupylivoiman takia vaalien dynamiikka tuntui loppusyksystä olevan vielä kateissa. Tutkijatohtori Vuorelma arvioi, että sen jälkeen on palattu vanhoille laduille.

– Vaalikampanjoiden edetessä istuvaa presidenttiä on onnistuttu haastamaan enemmän kuin mitä näytti vielä ennen joulua, Vuorelma arvioi.

Vaarana oli jo, että poikkeuksellinen asetelma halvaannuttaa koko poliittisen keskustelun.

– Mikä on tietenkin vaaleissa kaikkein keskeisintä, että löytyy vaihtoehtoja ja vastakkainasetteluja ehdokkaiden välillä, Vuorelma sanoo.

Ehdokkaissa on monta konkaripoliitikkoa, joista yksi on kestoehdokas Paavo Väyrynen. Kansanliikkeen ehdokas ja keskustan kapinallinen kunniapuheenjohtaja on presidenttiehdokkaana nyt neljättä kertaa. Vuosien 1988, 1994 ja 2012 vaaleissa hän edusti keskustaa. Viime vaaleissa hänen 17,5 prosentin äänisaaliinsa riitti kolmanteen sijaan.

Näiden vaalien tempauksiin kuului Väyrysen itse teettämä kysely, jonka mukaan presidenttiehdokkaat saavat kansalaisten mielestä tasapuolisesti julkisuutta. Väyrysen mielestä kansa on kuitenkin väärässä, kertoi asiasta uutisoinut Maaseudun Tulevaisuus.

Laura Huhtasaaren ehdokkuudessa on paljon suomalaiselle politiikalle uutta, mutta samalla siinä on paljon lainattua. Isänmaallisuutta, uskontoa ja kovia puheita hymyn kera – tämäntyyppisiä poliitikkoja on nähty viime vuosina useissa maissa. Maahanmuuttoteemat ovat alleviivautuneet entistä selvemmin perussuomalaisissa sen jälkeen, kun puolue hajosi viime kesänä kahtia.

Alkusyksystä povattiin, että Huhtasaari olisi kärkikahinoissa haastamassa Niinistöä.

– Tämä ei ole toteutunut vaan Huhtasaari on jäänyt marginaaliin, Vuorelma sanoo.

Viime hetkellä kisaan ponnistanut Väyrynen on omalta osaltaan vienyt Huhtasaarelta tilaa änkyrätontilla.

Vaalien dynamiikka on erilainen kuin kuusi vuotta sitten. Edellisissä presidentinvaaleissa korostui selkeänä jakolinjana liberaalit-konservatiivit, joka saattoi heijastella vuoden 2011 eduskuntavaalien jytkyä. Näissä vaaleissa vastaava jako ei ole korostunut.

Atlanttia kuvaava Naton sininen väri on jälleen vahvasti mukana vaalikeskustelussa, vaikka ainoastaan RKP:n Nils Torvalds on ainoana liputtanut Suomen Nato-jäsenyyden puolesta. Istuvan presidentin josseja sisältävää Nato-kantaa on vatvottu perusteellisesti pitkin matkaa.

Suomi ei nykylinjauksen mukaan ole hakemassa Nato-jäsenyyttä, mutta pitää mahdollisuuden siihen avoimena.

Tiilikaisen mielestä Nato-keskustelussa on päästy ainakin piirun verran eteenpäin, kun kisassa on mukana yksi selkeästi jäsenyyttä kannattava ehdokas ja toisaalta istuva presidentti on hieman tarkentanut niitä olosuhteiden muutoksia, jotka voisivat johtaa linjan uudelleen harkitsemiseen.

– Hän on määritellyt esimerkiksi Ruotsin päätöksen sellaiseksi muutokseksi, joka vakavasti antaisi aihetta harkita Suomen roolia, Tiilikainen sanoo.

– Mutta toki on vielä ehdokkaita, jotka eivät ole vielä täsmentäneet kantaansa, missä tilanteessa sitten pitäisi politiikkaa muuttaa.