Ukraina taistelee korruptiota vastaan, mutta onko se tosissaan? – Vanhat oligarkit ovat menettäneet asemansa, mutta uusi polvi saattaa syntyä

Ukraina

Loppukesästä Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi antoi potkut kaikille paikallisten rekrytointitoimistojen johtajille. Aiemmin oli käynyt ilmi, että toimistoissa oli myönnetty maastapoistumislupia ja vapautuksia asepalveluksesta lahjuksia vastaan.

Alkusyksystä Zelenskyi erotti puolustusministeri Oleksi Reznikovin. Tämän johtama ministeriö oli ryvettynyt korruptioskandaaleissa jo kuukausien ajan.

Esimerkiksi alkuvuodesta paljastui, että ministeriö oli tehnyt sopimuksen, jonka perusteella armeijalle toimitettiin kananmunia lähes 50 sentin kappalehintaan, vaikka markkinahinta oli alle kolmannes siitä. Elokuussa kävi ilmi, että sama ministeriö oli hankkinut Turkista talvitakkeja jälleen moninkertaiseen ylihintaan.

Reznikov ei tiettävästi ollut itse solminut sopimuksia eikä nimittänyt niitä tehneitä virkamiehiä, mutta hän ei voinut enää jatkaa tehtävässään skandaalien kasauduttua.

Samoihin aikoihin Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU pidätti Zelenskyin vanhan tukijan, oligarkki Ihor Kolomoiskyin, jota epäillään miljoonien eurojen petoksista ja rahanpesusta.

Jo aiemmin korruptiotutkintojen kohteiksi olivat joutuneet Ukrainan korkeimman oikeuden puheenjohtaja ja apulaistalousministeri.

Onko Ukraina vihdoin alkanut taistella tosissaan korruptiota vastaan?

Merkkejä edistyksestä on. Esimerkiksi tuoreessa mielipidetiedustelussa kolme viidestä ukrainalaisesta oli sitä mieltä, että korruptiotilanne on paranemassa, kertoo sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö.

– Runsas kolmannes oli yhä sitä mieltä, että tilanne on toivoton, mutta muutos on valtava. Pari vuotta sitten vain neljännes koki tilanteen parantuneen, Käihkö kertoo STT:lle.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Ryhor Nizhnikau on kuitenkin skeptisempi.

– Katsotaan ensin, millaisia tuomioita oikeusistuimet langettavat.

Hän epäilee STT:n haastattelussa, että korkean profiilin pidätykset kertovat ennemminkin muutoksesta poliittisessa järjestelmässä kuin aidosta taistelusta korruptiota vastaan.

– Näemme, että tietyt oligarkkiklaanit ovat heikentyneet. Zelenskyi on enemmän valtataistelun väline kuin siivoamassa valtiota korruptiosta.

Nizhnikaun mukaan etenkin Kolomoiskyin tapaus on epäilyttävä. Oligarkkia tutki ensin muun muassa Yhdysvaltain hallituksen tukema Ukrainan kansallinen korruptiontorjuntatoimisto NABU. Kun tutkinta valmistui, turvallisuuspalvelu SBU aloitti Kolomoiskyista oman tutkintansa, vaikka asia ei olisi edes kuulunut sille.

Kolomoiskyin pidätysmääräyksen antoi lopulta paikallinen tuomioistuin, ei korruptiotuomioistuin. Nizhnikaun mukaan poliitikkojen on helpompi kontrolloida SBU:n tutkintaa kuin itsenäisemmän NABU:n. Uusi tutkinta saattoikin olla yritys pelastaa Kolomoiskyi.

– Näin voidaan tulkita. Ei myöskään yllättänyt, että Kolomoiskyi palasi Ukrainaan, koska siellä hän tuntee olevansa turvassa. Häntä vastaan on aloitettu muitakin tutkintoja esimerkiksi Yhdysvalloissa, Nizhnikau sanoo.

Hänen mukaansa Zelenskyi voi nyt näyttää lännelle tekevänsä kaikkensa taistelussa korruptiota vastaan, mutta samalla hän huolehtii, ettei Kolomoiskyita karkoteta Yhdysvaltoihin.

Edes mahdollinen tuomiokaan ei vielä takaisi, että Kolomoiskyi saisi ansionsa mukaan.

– On monia tapauksia, joissa korkea-arvoinen valtion virkamies on pidätetty ja vangittu ja vapautettu sitten, kun kansan raivo on laantunut.

SBU:n roolia korruptiotutkinnoissa on pyritty kasvattamaan laajemminkin. Muun muassa Ukrainan korruption vastaista työtä tekevät kansalaisjärjestöt ovat ilmaisseet huolensa lakiesityksestä, joka tekisi korruptiosta maanpetoksen. Lakimuutos siirtäisi samalla korruptiotutkinnat SBU:lle, joka on presidentin suorassa komennossa.

Viime aikojen näkyvät korruption vastaiset toimet ovat seurausta sekä sisäisestä että ulkoisesta paineesta. Lähes kaikki ukrainalaiset ovat tehneet sodan aikana merkittäviä uhrauksia sodan vuoksi, ja he odottavat myös valtion tekevän osansa.

Toisaalta sota on heikentänyt osaa Zelenskyin poliittisista vastustajista.

– Hän on nyt voinut hyökätä heidän poliittisia imperiumejaan vastaan korruptiotutkintojen kautta, Nizhnikau sanoo.

Painetta jämeriin toimiin on ulkopuolelta kasannut etenkin Yhdysvallat. Presidentti Joe Bidenin hallinto on esittänyt vaatimuksia uudistuksista, ja samalla osa republikaaneista on kyseenalaistanut Ukrainan tukemisen jatkon. Yhtenä perusteluna on käytetty Ukrainan korruptoituneisuutta.

Ukrainalla ei missään nimessä ole varaa menettää Yhdysvaltojen tukea.

– Jos Yhdysvallat lipeäisi, muut seuraisivat helposti perässä, Käihkö sanoo.

Hänen mukaansa myöskään ukrainalaiset eivät usko, että valtio jatkaisi korruption vastaisia toimiaan yhtä vahvasti ilman ulkoista painetta.

Korruptio on ollut Ukrainassa laajaa ja läpitunkevaa jo pitkään. Transparency Internationalin 180 maan vertailussa Ukraina oli viime vuonna sijalla 116. Lähes neljännes ukrainalaisista kertoi maksaneensa lahjuksia viranomaisille vuoden sisällä kysymishetkestä.

Osin tilanne selittyy sillä, että Ukrainan valtio ei pysty vastaamaan kaikista perustoiminnoistaan. Esimerkiksi sairaaloilla ei ole tarpeeksi lääkkeitä ja laitteistoa kaikkien potilaiden hoitamiseksi. Jos haluaa saada asiaan kuuluvaa hoitoa, alipalkatulle henkilökunnalle pitää maksaa ylimäärästä ja mahdollisesti hankkia lääkkeensä itse. Tilanne on tosin viime vuosina parantunut hieman meneillään olevan terveydenhuoltouudistuksen ansiosta.

Silti hoitohenkilökunta tienaa niin vähän, että ylimääräiset maksut ovat heille käytännössä välttämättömiä, jotta heillä on varaa asua esimerkiksi Kiovassa.

Nizhnikaun mukaan ylemmällä tasolla korruptio on ollut sekä tapa hallita että varastaa valtion omaisuutta.

– Oligarkit ovat kontrolloineet poliittisia puolueita ja pystyneet nimittämään esimerkiksi haluamiaan ministereitä. Poliittisen järjestelmän ulkopuolisilla ihmisillä on ollut valtavasti vaikutusvaltaa. Toisaalta Ukrainan valtion omaisuutta on pumpattu yksityisille tuhansien valtionyhtiöiden kautta, jotka ovat olleet tehottomia ja tappiollisia.

Korruptio on haitannut myös sodankäyntiä. On paljastunut tapauksia, joissa yritys on saanut maksun esimerkiksi ammustilauksesta, mutta ammuksia ei ole koskaan toimitettu. Lisäksi puolustusministeriöstä on paljastunut ylihintaan tehtyjä sopimuksia ja valtion omasta aseteollisuudesta välistävetoja.

Ukrainan hallitus raportoi aiemmin tänä vuonna, että aseita oli saamatta lähes miljardin dollarin edestä. Osa tilausten ennakkomaksuista oli kadonnut asekauppiaiden ulkomaisille pankkitileille.

Käihkön mukaan Ukrainan oman aseteollisuuden ongelmiin on puututtu lisäämällä yksityisten yritysten roolia aseteollisuudessa. Korruptioriskiä rintamalla on pienennetty esimerkiksi nostamalla sotilaiden palkkioita.

Sen sijaan lännen sotilasapuun liittyvää korruptiota ei ole ainakaan paljastunut. Nizhnikaun mukaan korruptiolta on suojannut osin se, että länsi ei ole lahjoittanut Ukrainalle rahaa vaan kalustoa ja ammuksia.

– Skandaalit ovat olleet lännen puolella. Osa lahjoitetuista tarvikkeista on ollut käyttökelvottomia, mahdollisesti korruption vuoksi.

Pitkään Ukrainaa hallitsivat käytännössä oligarkit, jotka omistivat median ja ohjailivat poliitikkoja. Zelenskyi yritti taistella heitä vastaan jo kautensa alussa, mutta menestys ei ollut kaksista.

Sodan alettua tilanne on muuttunut ja oligarkit ovat menettäneet paljon omaisuuttaan ja siten poliittista valtaansa. Lisäksi Ukrainan talous yleisestikin on kärsinyt sodasta pahasti. Monen oligarkin omistuksia keskittyi Kaakkois-Ukrainaan esimerkiksi Mariupoliin, jonka Venäjä pommitti maan tasalle ennen kuin valtasi sen.

Ukrainassa ei myöskään ole ollut sodan aikana normaalia poliittista elämää, kuten vaaleja. Oligarkit eivät ole voineet ujuttaa sätkynukkejaan avainpaikoille.

Nizhnikaun mukaan vanhat oligarkit pelkäävät nyt etenkin taloudellisia tappioita ja kokevat, että hyvien välien pitäminen valtionjohtoon on paras tapa suojata omaisuuttaan.

– Niin tekevät esimerkiksi Rinat Ahmetov ja Viktor Pintshuk. Ainoa oligarkki, jolla on yhä merkittävää poliittista valtaa, on (entinen presidentti) Petro Poroshenko. En sanoisi, että oligarkia olisi kuollut, mutta vanha oligarkia on kärsinyt merkittäviä tappioita.

Sota on muuttanut myös korruption rakenteita Ukrainassa, Nizhnikau kertoo. Ennen valtion omaisuutta ryöstettiin tappiollisten valtionyhtiöiden kautta, mutta nyt se ei ole enää mahdollista. Korruptio on sen sijaan siirtynyt sektoreille, jotka ovat oikeasti kannattavia.

– Korruptio siirtyy aloille, joissa on ensin tehtävä voittoja, joita sitten voi ryöstää. Liike-elämä on hyvin käärmeissään, koska viranomaiset yrittävät nyt lypsää menestyviä yrityksiä ja terveitä valtionyhtiöitä. Yrittäjät kysyvät, miksi heidän pitää sietää tällaista, kun he maksavat veronsa.

Liike-elämän johtohahmot ovat jopa väittäneet, että virkamiesten toiminta nyt pahempaa kuin syrjäytetyn Venäjä-mielisen presidentin Viktor Janukovytshin aikana.

– Tämä kuulostaa tietysti liioittelulta, mutta se kertoo, miltä heistä tuntuu, Nizhnikau sanoo.

Vaikka vanhat oligarkit menettäisivät sodan aikana asemansa, se ei tarkoita, että oligarkia loppuisi. Nizhnikaun mukaan jo nyt on nähtävissä merkkejä siitä, että Ukrainaan on syntymässä uusi oligarkkipolvi.

– Jos sota jatkuu pitkään ja poliittinen tilanne pysyy ennallaan, se antaa Zelenskyin lähipiirille mahdollisuuden rakentaa uuden poliittisen ja taloudellisen järjestelmän itsensä ympärille.

Esimerkiksi presidentinhallinnon apulaisjohtajan Rostyslav Shurman veli Oleh Shurma on tienannut miljoonia energiasopimuksilla, joita Rostyslav Shurman nimittämät ihmiset ovat olleet solmimassa.

– Tämä on sama mekanismi, jolla edellinenkin oligarkkipolvi nousi asemiinsa, Nizhnikau huomauttaa.

Sodan loputtua korruptio voi aiheuttaa uusia uhkia myös alemmalla tasolla. Länsi on toimittanut sodan aikana Ukrainaan valtavan määrän aseita, joista osa on jo kadonnut. Lopuistakaan suurta osaa ei saada koskaan kerättyä takaisin.

– Aseet päätyvät johonkin muualle viimeistään, kun sota loppuu. Esimerkiksi Balkanin sotien jälkeen aseita päätyi paljon järjestäytyneelle rikollisuudelle, Käihkö sanoo.

– Toisaalta tämä on asia, joka on varmaan pakko hyväksyä vaihtoehtojen puutteessa.