Tutkijan mukaan Bidenin vierailu viimeisteli Suomen ja Yhdysvaltojen liittolaissuhteen
Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin pikavisiitillä Helsinkiin ei tapahtunut mitään yllättävää, mikä ei vierailun merkitystä vähentänyt. Kansainvälisissä suhteissa itsestäänselvyyksien toistamisella ja symboliikalla on oma tärkeä paikkansa. Niinpä Bidenin toteamus Nato-maaperän ”jokaisen tuuman” puolustamisesta oli tutkijan mukaan enemmän kuin paikallaan.
– Hän sanoi sen Nato-Suomen maaperällä. Se on se konkreettinen hetki, mikä piirtyy historiankirjoihin, sanoo tutkijatohtori Ville Sinkkonen Ulkopoliittisesta instituutista.
Hän muistuttaa, että julkisuuteen näkyvän lehdistötilaisuuden odotetut kommentit olivat mahdollisia vain niitä edeltäneiden kulisseissa käytyjen keskustelujen ja yhteydenpidon kautta. Tuolloin on muun muassa varmistettu, että osapuolten tilannekuva on yhteneväinen. Itse vierailu on tulosta kaikesta tästä.
– Se osoittaa, että tämä tie on nyt kuljettu tähän päätepisteeseen, Sinkkonen sanoo.
Hän viittaa Yhdysvaltain ja Suomen suhteeseen, joka alkoi tiivistyä kylmän sodan päätyttyä ja sai varhaisen konkreettisen ilmentymismuodon Hornet-hävittäjien hankintapäätöksessä 1990-luvun alussa. Sen jälkeen suunta on ollut koko ajan ylöspäin, ja tahti vain kiihtyi Venäjän aloitettua ensimmäiset sotatoimet Ukrainaa vastaan 2014.
Presidentti Sauli Niinistö sai olla mukana viemässä prosessia päätökseen, mikä on Sinkkosen mukaan ”sulka hattuun presidentille ja hänen ulkopoliittiselle johtajuudelleen”.
Tutkijan mukaan symboliikan ohella myös henkilösuhteet ovat tekijä, jota ei pidä kansainvälisessä diplomatiassa väheksyä.
– Siitäkin on hyllymetreittäin kirjoja kirjoitettu, hän sanoo.
Henkilöt tapaavat kuitenkin säännöllisin väliajoin vaihtua, ainakin demokratioissa. Niinistön kausi päättyy ensi vuoden alkupuolella varmasti, Bidenin jatkokausi taas on vielä epävarma.
Helsingin torstaisessa lehdistötilaisuudessa nousi esiin huoli Yhdysvaltain sitoutumisen jatkuvuudesta vuoden 2024 presidentinvaalien jälkeen, jos valta Valkoisessa talossa vaihtuu. Biden vakuutti lehdistötilaisuudessa ponnekkaasti, että Yhdysvallat pysyy liittolaisten tukena hallinnosta riippumatta.
– Jos luki tämän aamun (perjantain) Yhdysvaltain mediaa, niin eivät nuo vakuuttelut ainakaan amerikkalaisia näyttäneet täysin vakuuttavan, Sinkkonen kommentoi.
– Mutta eihän meillä parempia takeita tällä hetkellä ole. Sen kanssa on vain pakko elää, hän jatkaa.
Hänen mukaansa huolta tulevasta voi lieventää muutama seikka. Donald Trump on Donald Trump, mutta Sinkkonen epäilee, ettei republikaanien toinen vahva mahdollinen presidenttiehdokas Ron DeSantis välttämättä ole niin paljon Ukrainan tukemista vastaan kuin antaa Trumpin kannattajia kosiskelevilla puheillaan ymmärtää.
Lisäksi itse republikaanipuolue on jakaantunut, Sinkkonen muistuttaa. Nato- ja Ukraina-vastaisen trumpilaisen nationalistisiiven ohella puolueessa on paljon niitä, joiden mielestä Biden ei ole tehnyt tarpeeksi Ukrainan auttamisessa. Myös Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet saivat republikaaneilta laajan tuen.
Kolmanneksi Yhdysvaltain ikuisessa valituksen aiheessa, yhteisen puolustuksen taakanjaossa, on tapahtunut merkittävää kehitystä. Viimeistään Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen jälkeen yhä suurempi osa Euroopan liittolaismaista on ollut valmis tekemään enemmän oman puolustuksensa vahvistamiseksi.
– Nyt on helpompi sanoa, että kyllä mekin kannamme kortemme kekoon. Tahtotila on aivan erilainen kuin silloin, kun Trump nousi valtaan, Sinkkonen sanoo.
Bidenin Suomen-vierailulla vähemmälle huomiolle jäi se, että kyse oli myös Yhdysvaltain ja Pohjoismaiden huippukokouksesta. Tapaamisen lopputiedotteessa mainittiin Pohjoismaiden olevan valmiita syventämään turvallisuusyhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa pohjoismaisen puolustusyhteistyön Nordefcon kautta.
Sinkkosen mukaan kirjaus on merkittävä, sillä siinä missä Yhdysvallat on aina vaatinut liittolaisiaan tekemään enemmän, se on samalla ristiriitaisesti vastustanut eurooppalaisten omatoimisuutta turvallisuusasioissa ilman Yhdysvaltain mukanaoloa. Natossakin on perinteisesti karsastettu kaikenlaisten alueellisten yhteistyöjärjestelyjen syntyä puolustusliittoon.
– Jos Pohjoismaat haluavat nyt pelata tämän fiksusti ja edistää Natossa tämän maailmakolkan etuja, niin varmaan jonkinlaista blokkiajattelua pitää omaksua, Sinkkonen sanoo.
Nordefco-yhteistyölle näyttäisi nyt olevan siunaus Yhdysvalloista. Sinkkonen arvioi turvallisuuspoliittisen eliitin ajattelutavan valtameren toisella puolen olevan muutenkin hiljalleen muuttumassa.
– Ymmärretään, että jos Euroopassa parannetaan omin järjestelyin omaa tuvallisuutta, niin se sataa myös Yhdysvaltain ja Naton turvallisuuden laariin, Sinkkonen kuvailee.
Pohjoismaisuuden lisäksi Helsingin kokouksessa jäivät ainakin uutisoinnissa vähemmälle huomiolle muut teemat kuten ilmasto ja teknologia. Sinkkonen arvioi, että esimerkiksi teknologian osalta Pohjoismailla olisi mahdollisuuksia löytää Yhdysvaltain kanssa molempia osapuolia hyödyttäviä hankkeita, kun Kiina-riskeistä pyritään eroon.
Pohjoismaat ovat myös luonteva viiteryhmä Yhdysvalloille demokratian ja arvojen suhteen, ainakin nykyhallinnon aikana.
– Tässä on kyse huomattavasti laajemmasta suhdekokonaisuudesta kuin pelkästään turvallisuudesta, Sinkkonen korostaa.