Raportti: Kanadan ja EU:n lähentyminen on iso mahdollisuus – liitännäisjäsenyydessä on monta mutkaa
EU:n ja Kanadan lähentyminen on edennyt viime aikoina huimaa vauhtia varsinkin Donald Trumpin arvaamattoman politiikan ja sen aiheuttaman epävakauden vuoksi.
Ajatuspaja Toivon tuore raportti Yes, EU CAN! avaa historiallisena jo pidettyä kehitystä ja sen merkitystä Suomelle. Raportissa korostetaan, että yhteistyötä voidaan syventää erityisesti puolustusteollisuuden, turvallisuuden, teknologian ja talouden saralla.
Käännekohta EU:n ja Kanadan suhteissa nähtiin syyskuussa, kun Kanadan pääministeri Mark Carney osallistui ensimmäisenä EU:n ulkopuolisen maan johtajana Euroopan parlamentin unionin tilaa käsitelleeseen istuntoon Strasbourgissa.
Vierailun yhteydessä Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen väläytti ajatusta siitä, että Kanadasta voisi muodostua EU:n ”liitännäisjäsen”.
Vaikka liitännäisjäsenyys ei ole EU-oikeuden virallinen kategoria, se on herättänyt vilkkaan keskustelun siitä, kuinka EU voisi rakentaa joustavampia ja räätälöidympiä suhteita keskeisten samanmielisten kumppaneidensa kanssa.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela arvioi raportissa, että Kanadan tapauksessa liitännäisjäsenyys eli assosiaatio voisi tarkoittaa olemassa olevan vapaakauppasopimuksen (CETA) laajentamista. Samalla voidaan syventää siihen liittyviä poliittisen assosiaation ulottuvuuksia.
– EU on solminut vastaavia sopimuksia muun muassa Ukrainan, Moldovan ja Georgian kanssa jo ennen maiden EU-jäsenehdokkuutta. Tämä edellyttäisi kuitenkin pitkää neuvotteluprosessia ja jäsenvaltioiden yksimielisyyttä joissakin kiistanalaisissa poliittisissa kysymyksissä.
Jokelan mukaan yksi konkreettisimmista yhteistyöaloista, joka voisi liittyä liitännäisjäsenyyteen, on puolustusteollisuus- ja turvallisuusyhteistyö. Von der Leyen on jopa käyttänyt sanaa ”integraatio” puhuessaan puolustusteollisuudesta.
– Kanada on tässä kontekstissa edelläkävijä. Se on ensimmäinen EU:n ulkopuolinen maa, joka on voinut liittyä EU:n uuteen SAFE-ohjelmaan, 150 miljardin euron rahoitusinstrumenttiin, joka on suunnattu puolustukseen liittyvien suorituskykyjen rahoitukseen. Vaikka Kanada rahoittaa oman osallistumisensa, sen mukaan tuleminen osoittaa intressiä kantaa suurempaa vastuuta pohjoisatlanttisesta puolustuksesta, Jokela kirjoittaa.
Jokelan mukaan ei ole realistista ajatella, että Kanadan ja EU:n välillä sovittaisiin lähitulevaisuudessa kaikkien EU:n sisämarkkinoiden vapauksien toteuttamisesta.
Esimerkiksi Euroopan talousalueen (ETA) mallissa Norja ja Islanti toimeenpanevat EU-lainsäädäntöä ilman äänivaltaa sen päätöksenteossa, mikä tuskin sopisi Kanadalle. Sen sijaan syvemmät kahdenväliset järjestelyt ovat kuitenkin mahdollisia.
Vaikka von der Leyenin Kanada-avaus oli poliittisesti merkittävä ele, sen konkretia ja toteutus ovat Jokelan mukaan monimutkaisia. EU nojaa kuitenkin oikeusjärjestykseensä, ja järjestelyn Kanadan kanssa on mahduttava muille kumppaneille tarjottuihin raameihin.
– Kanadalle rakennettava ratkaisu herättää kiinnostusta Britannian lisäksi Norjassa, Islannissa ja Sveitsissä. Lisäksi sen saattaa herättää huolta jäsenehdokasmaissa, kuten Ukrainassa, Moldovassa, Albaniassa ja Montenegrossa. Ne eivät halua, että uusi kategoria muodostuisi pysyväksi parkkipaikaksi niille täysjäsenyyden sijaan, Jokela huomauttaa.
Asiantuntijoiden mukaan Kanada on G7-maana ja kehittyvänä demokratiana Euroopalle luonnollinen liittolainen. Noin 41 miljoonan asukkaan Kanada lukeutuu maailman talouden raskaaseen sarjaan, ja sen bruttokansantuote on noin 2 500 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
Suomen ja Kanadan välinen tavara- ja palveluvienti on kasvanut voimakkaasti, ja suomalaisyrityksillä on merkittävää potentiaalia muun muassa kaivos-, meri-, metsä- ja puolustusteollisuudessa. Vastaavasti Suomi kaipaa kanadalaisia investointeja esimerkiksi vihreän siirtymän vaatimien kriittisten mineraalien hyödyntämiseen.
Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Timo Vuori näkee, että EU:lta kaivataan nyt ripeyttä ja ketteryyttä tarttua Kanada-tilaisuuteen. Maailmanpolitiikan ja maailmantalouden myllerryksessä.
– EU:n on syytä olla ennakkoluuloton uusien siltojen rakentaja niin taloudessa kuin turvallisuudessakin. Se palvelisi myös Suomen taloutta
ja turvallisuutta sekä yritystemme intressejä kansainvälisessä kaupassa.
Vuoren mukaan Suomella on kuviossa vain voitettavaa, vaikka Kanadan osuus Suomen ulkomaankaupasta on nykyisin vain
noin yksi prosentti.
– Suomella on vientipotentiaalia Kanadan markkinoilla. Vastaavasti kaipaamme kanadalaisia investointeja esimerkiksi Suomen maaperässä olevien kriittisten maamineraalien hyödyntämisessä.
Suomella ja Kanadalla on Vuoren mukaan yhteisiä intressejä energia-, metsä-, teknologia- ja puolustussektoreilla sekä meriteollisuudessa, ja jäänmurtajiin liittyvä kumppanuus on jo tuonut konkreettisia hyötyjä Suomelle.
Erityisen tärkeä yhteistyöalue on arktinen alue, josta ilmastonmuutoksen myötä sulava Jäämeri ja kasvava geopoliittinen kilpailu tekevät strategisen etulinjan.
Tutkimusprofessori Sanna Kopra Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta muistuttaa, että alueen kokonaisturvallisuus, merikaapelien suojaaminen, hybridivaikuttamisen torjunta sekä tieteellinen yhteistyö vaativat EU:n ja Kanadan tiivistä koordinaatiota.
Kopran mukaan arktisen alueen tärkeimmän hallitustenvälisen yhteistyöfoorumin eli Arktisen neuvoston toiminnan halvaantuminen Venäjän hyökättyä Ukrainaan on jättänyt aukon kansainvälisen yhteistyön edistämiseen arktisella alueella.
– Koska kansainvälisen järjestelmän perusrakenteet ovat olleet viime aikoina jatkuvan paineen alla, EU:n ja Kanadan yhteistyö voi rakentaa osaltaan vastavoimaa autoritaarisen populismin nousulle, Kopra kirjoittaa.