Tutkija selvitti, miten maidon voittokulku kääntyi – “Syytetään aknesta epämääräiseen limaisuuteen"
Maito oli ennen suomalaisten superjuoma, joka ravitsi kansan ja piti syrjäseudut asuttuina. Nyt siihen on tullut outo sivumaku.
Maitoa syytetään ilmaston ja jopa ihmisten terveyden pilaamisesta, maidontuottajia eläinten hyväksikäytöstä. Lehmän- ja kauramaidon paremmuudesta käydään kiivasta mainossotaa ja kiistellään sosiaalisessa mediassa.
Varsinkin moni tiedostava kaupunkilainen tuntee syyllisyyttä maitotuotteiden ostamisesta ja pyrkii korvaamaan ne kasviperäisillä vaihtoehdoilla.
Mitä on oikein tapahtunut? Miksi maidosta on tullut yksi niistä monista asioista, joita jotkut ruokavaliossaan välttelevät?
Sitä selvittää tekniikan tohtori, tiedeviestinnän maisteri Tiina Sarja kirjassaan Maito – superjuomasta kiistakapulaksi.
Sarja käy monipuolisessa teoksessaan läpi maidontuotannon historiaa ja sen merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle. Hän haastattelee myös asiantuntijoita, vierailee maitotiloilla, pohtii maidon ilmastovaikutuksia ja lehmien hyvinvointia sekä koettaa ottaa selkoa maidon ympärillä pyörivästä hämmentävästä terveysuutisoinnista.
Maito oli ennen itsestäänselvyys suomalaiskotien ruokapöydissä. 1960-luvulla keskivertosuomalainen joi maitoa ja piimää lähes 300 litraa vuodessa eli neljä lasillista päivässä.
Maito oli oiva lisä köyhän kansan ruokavalioon, sillä se on energiapitoista ja siinä on arvokasta proteiinia, hiilihydraatteja, rasvaa, kalsiumia sekä kivennäisaineita.
Sarjan mukaan maidon kielteisiin terveysvaikutuksiin alettiin herätä 1900-luvun jälkipuoliskolla. Maidon havaittiin sisältävän runsaasti niin sanottua kovaa rasvaa, joka kohottaa kolesterolia ja lisää sepelvaltimotaudin riskiä.
1960-luvulla syttyi maailmanlaajuinen rasvasota, jossa kiisteltiin voin ja margariinin paremmuudesta. Moni vähensi maitotuotteiden kulutusta tai vaihtoi voin, kerman ja täysmaidon kevyttuotteisiin.
Sittemmin maito on joutunut monenlaisten hämmentävien terveyskohujen kohteeksi. Sarjan mukaan media on väärällään sekavaa terveystietoa maidosta.
– Maitoa syytetään melkein mistä tahansa aina aknesta epämääräiseen limaisuuteen vakavista sairauksista puhumattakaan, Sarja kirjoittaa.
Maidon ja syövän suhteesta on kirjoitettu tiedostusvälineissä paljon. Maailman syöpätutkimussäätiön mukaan maitotuotteet voivat suojata suolisto- ja rintasyöviltä, mutta toisaalta on viitteitä myös siitä, että niiden runsas käyttö olisi yhteydessä suurentuneeseen eturauhassyövän riskiin.
Uusi muotiaihe mediassa on matala-asteinen tulehdus, jolla on selitetty lukuisia eri sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, syöpää, kakkostyypin diabetesta, Alzheimerin tautia ja masennusta. Maitoa on väitetty yhdeksi oireettoman tulehduksen aiheuttajaksi, mutta tutkimusnäyttöä asiasta ei ole.
Nykyisin osa suomalaisista rajoittaa maitotuotteiden käyttöä myös ympäristösyistä. Suurimmaksi ilmastosynniksi on nimetty liha, mutta maitotuotteet, varsinkin juusto, tulevat pahana kakkosena.
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan viidesosa suomalaisten ruoankulutuksen ilmastovaikutuksesta aiheutuu maitovalmisteista. Maidontuotannon puhutuin päästölähde on lehmien röyhtäilemä metaani, mutta todellisuudessa paljon suurempi ongelma ovat suosta raivatut turvepellot.
Turvepelloilta haihtuva hiilidioksidi yli tuplaa Suomen maatalouden suorat päästöt, vaikka virallisesti niiden vaikutus lasketaan maankäyttösektorin päästöiksi. Turvepelloille ei ole Sarjan mukaan tehty mitään ilmastotoimia.
– Päinvastoin niiden määrä on lisääntynyt, mistä aiheutuneet lisäpäästöt ovat kumonneet muualla maataloudessa saavutetut päästövähennykset.
Sarjan kirja ilahduttaa maltillisuudellaan. Teoksessa on huomioitu niin tuottajat, kuluttajat, karja kuin ympäristökin.
Kirjailija huomauttaa, että kansainvälisesti vertailtuna suomalaisen maidon hiilijalanjälki on alhainen. Siksi maitotuotteita käyttävän kannattaa ehdottomasti suosia kotimaista.
Keskivertosuomalainen juo nykyisin maitoa reilut 100 litraa vuodessa, ja harva suostuu ostamaan tuontimaitoa. Sen sijaan juuston kohdalla olisi paljon parannettavaa, sillä puolet Suomessa kulutetusta juustosta tuodaan ulkomailta.
Tällä on suuri merkitys, koska yhden juustokilon valmistamiseen kuluu kymmenen litraa maitoa. Lisäksi juuston kulutus on huippulukemissa: keskivertosuomalainen syö juustoa peräti 25 kiloa vuodessa.
Sarja peräänkuuluttaa ympäristötoimia, jotta maidontuotannon ilmastokuorma saataisiin edelleen laskemaan. Ainakin turvemaiden raivaus pelloiksi olisi syytä lopettaa ja hiiltä sitovia viljelymenetelmiä kehittää.
Kirjailija kuitenkin korostaa, että viljelijän on saatava vastinetta vaivoilleen.
– Harva meistä on valmis vaihtamaan palkkatyön talkoisiin ympäristön vuoksi, joten on kohtuutonta vaatia sitä maatalousyrittäjiltäkään.
Tiina Sarja: Maito – Superjuomasta kiistakapulaksi. Docendo, 269 s.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä heinäkuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.