Tuomo Puumalan matka isäksi alkoi Kolumbiassa harvinaista maitoa etsien – “Isyys on iso ihme"

Isänpäivä

Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen Kristoffer juoksee uhmaikäisen taaperon päättäväisyydellä kohti jalkapallokenttää kotikulmillaan Helsingin Töölössä. Kentällä on potkijoita, ja hän haluaa peliin mukaan. 

Parkuhan siitä tulee, kun isä nappaa hänet syliinsä. Tällä kertaa ollaan menossa läheiseen leikkipuistoon, ja pojallekin tämä lopulta sopii. 

– Minun ja Kristofferin yhteinen haave on pelata ammattilaisina jalkapalloa, Tuomo Puumala vitsailee. 

Neljääkymppiä lähestyvän valtiosihteerin mahdollisuudet siihen taitavat olla heikohkot, mutta kolumbialaiset juuret omaavasta pikkupojasta voi tulla mitä vain. Valtiosihteerin elkeitäkin pojalta löytyy. 

“Jaahas, vai niin”, hän vastaa usein vanhemmilleen pikkuvanhasti. 

Kristofferin äiti Päivi Tiittanen puolestaan rakastaa latinalaista tanssia ja kehuu pojan rytmitajua. 

– Tanssimme kotona joka päivä. 

Puumala viettää tänä vuonna toista isänpäiväänsä, joka on samalla Tiittasen syntymäpäivä. 

– Eli odotan, että Kristoffer tuo meille molemmille aamiaisen sänkyyn, Tiittanen virnistelee. 

Hän auttaa kyllä mielellään isänpäiväkortin tekemisessä. Kaksikon suosikkeja ovat sormivärit, joista tulee kiva sotku. 

Isänpäivä on nyt myös toista kertaa virallinen liputuspäivä. Alkusysäys siihen tuli viime vaalikaudella silloiselta perhe- ja peruspalveluministeriltä, nykyiseltä tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikolta, jonka valtiosihteeri Puumala nyt on. 

– Isyys on iso ihme, mahtavinta mitä voi olla, Puumala sanoo. 

Tiittasen mukaan adoptio tuntui heille sopivimmalta ratkaisulta. 

– Nyt kun olemme saaneet Kristofferin, tiedämme, että se oli paras vaihtoehto. Ei tämän ihanampaa poikaa voi toivoa. 

Kristoffer oli juuri täyttänyt neljä kuukautta, kun Puumala ja Tiittanen hakivat hänet kotiin Kolumbiasta huhtikuussa 2019. Adoptioneuvontaan hakeutumisesta oli silloin kulunut noin kaksi ja puoli vuotta. 

Puumala sai tiedon heitä odottavasta vauvasta kesken eduskuntavaalikiertueen. Hän soitti työmatkalla olleelle vaimolleen, joka itki ilosta Tampereen juna-asemalla uutisen kuultuaan. 

Alkoi kova pohdinta siitä, miten heidän kannattaisi toimia. Pariskunta päätti, että vauvasta ei kerrota julkisuuteen ennen vaaleja. 

– Vaalien kannalta olisi tietysti ollut jättipotti kertoa sellaisia uutisia, mutta halusimme, että lapsi ei millään tavalla liity politiikkaan, Puumala sanoo. 

– Olihan se silti hurjaa pitää asia kaikilta salassa kuukauden ajan. 

Vaalipäivä oli suuri pettymys. Neljäs kausi keskustan kansanedustajana ei alkanut. 

Samaan aikaan Puumalan sisällä kupli kuitenkin ilo. Hän lähti vaimonsa kanssa Kolumbiaan heti pääsiäisen jälkeisenä arkipäivänä. 

Heillä oli niin kiire saada poika syliinsä, etteivät he halunneet totutella lähes 3 000 metrin korkeudessa pääkaupunki Bogotassa vallitsevaan ohueen ilmaan ja suureen aikaeroon suositeltua kolmea päivää. 

– Olimme perillä myöhään illalla ja seuraavana iltapäivänä saimme Kristofferin. Hän oli vielä tuhat kertaa suloisempi kuin valokuvissa, Tiittanen sanoo. 

Ensimmäisen lapsen kanssa vanhemmat ovat muutenkin vähän hukassa, mutta nyt dramaattisuutta lisäsivät olosuhteet. 

Bogotassa ilma on saastunutta, joten ulkona liikkumista suositellaan vauvaperheille vain muutaman tunnin ajan päivässä.

Kristoffer oli kaiken huipuksi tottunut äidinmaidonkorvikkeeseen, jonka löytäminen oli vaikeaa. 

– Siellä joutui aluksi miettimään, mistä itselleen löytää ruokaa, puhumattakaan siitä, että saisi lapselle sitä harvinaista korviketta, Puumala naurahtaa. 

Kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin, ja sekä maitoa että ruokaa löytyi. 

– Meillä on valokuva ensimmäisestä aamustamme, kun loikoilemme sängyssä ja nauramme. Hän oli heti meidän poikamme, Tiittanen sanoo. 

Puumalasta ja Tiittasesta on tuntunut pahalta seurata, kun kansainväliset adoptiot jumittavat koronan vuoksi. 

– Toivon Suomen ja ulkoministeriön tekevän lujasti töitä, jotta vanhemmat saavat omat lapsensa kotiin. Jos töitä varten myönnetään erikoislupia liikkumiseen, niin miksi ei lasten hakemiseen, Tiittanen kysyy. 

Tiittasen vanhempainvapaa loppuu pian, ja edessä on paluu töihin Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n viestintäpäälliköksi. 

Puumala on parhaillaan kuukauden pituisella isyysvapaalla. Sen jälkeen Kristoffer menee päiväkotiin.

– Älä laita suuhun sitä autoa kulta, Puumala huikkaa puistossa ohitseen viipottavalle lapselle.

Tiittanen paljastaa, että heidän perheessään isä on se, joka huolestuu Kristofferista herkemmin. Muistissa on sekin viime syksyn pieni nuha, jonka vuoksi tämä oli kiikuttamassa lasta lääkäriin.

– Minä olen se joka sanoo, että katsotaan nyt vielä jonkin aikaa.