Toimittajalta | Velkasyntisten pöytä odottaa, Riikka Purra
Pari vuotta sitten perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra siteerasi puoluekokouspuheessaan laulutaiteilija Erika Vikmanin kappaletta Syntisten pöytä.
– Jos joku teistä on niin synnitön ja kunnollinen, heittäköön tänne päällemme sen ensimmäinen kiven, Purra lausui ja kuittasi salilta raikuvat aplodit.
Purran raamatullinen uhriutuminen liittyi tuolloin velloneeseen rasismikohuun, mutta sopii sitä soveltaa talouspolitiikkaankin. Kiviä ilma onkin jo hallituksen puoliväliriihen jäljiltä sakeanaan.
Syntisten pöytä, ainakin velkasyntisten pöytä, katetaan eduskuntavaaleissa. Näillä näkymillä siinä on kattava edustus hallituspuolueista, valtiovarainministeri itse kunniapaikalla.
Tähän asti hallitus on leikannut suomalaisilta naamat harmaiksi, mutta puoliväliriihessä tulikin täyskäännös. Veronalennuksia jaettiin peräti kahdella miljardilla, vaikka vastuullisen taloudenpidon näkökulmasta varaa ei olisi ollut lainkaan. Niinhän hallitus itsekin yritti uskotella parin vuoden ajan.
Jos raharikkaat, Veronmaksajain keskusliitto ja suuryritysten Eteläranta järjestäisivät puoliväliriihtä juhlistaakseen karaokeillan, Syntisten pöydän sijaan siellä raikaisi luultavasti Vikmanin tuore euroviisu Ich Komme.
Toki hallituksen u-käännöksessä on logiikkansa. Jos haetaan kasvua, leikkaamalla sitä ei ainakaan missään tapauksessa saa. Veroja alentamalla se on sentään ainakin teoriassa mahdollista.
Paino sanalla teoriassa. Soutamalla ja huopaamalla ja huiskimalla veronalennuksia ”toivotaan toivotaan” -periaatteella sinne tänne Suomi tuskin nousee kuopastaan.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus on alusta pitäen nojannut talouspolitiikassaan pitkälti siihen, että talous saadaan siivilleen kurittamalla työttömiä ja laittamalla ay-liike polvilleen.
Kello käy, mutta työttömyys jatkaa kasvuaan. Tuoreimmat tilastot ovat karmeita.
Verotuksessa on kunnollisten rakenteellisten uudistusten sijaan tyydytty kiertämään ruuvia siellä täällä jompaan kumpaan suuntaan. Samalla on tehty vastoin talousviisaiden neuvoja maan taloudelle vahingollista politiikkaa, kun työperäistäkin maahanmuuttoa on perussuomalaisten vaatimuksesta ja persuuntuneen kokoomuksen kuittaamana kiristetty.
Hallituksella ei myöskään ole ollut edes uskottavaa kasvustrategiaa. Minkäs teet, kun toinen päähallituspuolue pitää koko ilmastopolitiikkaa ja sen taloudellisia mahdollisuuksia pelkkänä haihatteluna, eikä termi ”vihreä” kuulu edes sanastoon.
Paljon tapetilla viime aikoina ollut puolustusteollisuuden kehittäminen voi toki luoda jonkin verran kasvuakin. Mutta samalla asevarustelu rasittaa julkista taloutta rankasti, ja kallein ja kehittynein aseteknologia joudutaan ostamaan joka tapauksessa muualta.
Kaiken lisäksi Orpon hallitus jättää seuraajansa mietittäväksi, miten puolustusmenojen jo linjattu nosto vähintään kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuosikymmenen lopulla rahoitetaan.
Kyse ei ole mistään pikkusummasta, vaan vähintään parista miljardista eurosta.
Osa hallituksen veropäätöksistä on perusteltavissa. Sen sijaan yhteisöveron keventäminen kahdella prosenttiyksiköllä on lähinnä holtitonta veropohjan murentamista lähes miljardilla.
Yhteisöveron osalta Suomella ei ole edes ollut mitään kilpailukykyongelmaa. Parin prosenttiyksikön kevennys menee kaiken lisäksi hukkaan saman tien, jos muut Pohjoismaat reagoivat laskemalla omaa veroprosenttiaan. Verokilpailussa heikompi Suomi jäisi muiden jalkoihin.
Kun yhteisöveroa laskettiin vuonna 2014 pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen johdolla 24,5 prosentista 20 prosenttiin, vaikutukset talouskasvuun jäivät vähäisiksi tai mitättömiksi. Poliittisia seuraamuksia sentään oli, kun alennuksen kuitannut sosiaalidemokraattinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen syrjäytettiin SDP:n puheenjohtajan paikalta.
Yhteisöveron keventäminen ei tutkitusti lisää pienten yritysten investointeja. Jotta veroale maksaisi itsensä takaisin, suurten yritysten pitäisi lisätä investointejaan huomattavasti.
Järkevämpi ja julkiselle taloudelle halvempi tapa alentaa yhteisöveroa olisi ollut kohdentaa se yrityksille, jotka ovat panostaneet tutkimukseen ja kehittämiseen. Tällaisen mallin rakentaminen voi olla tosin helpommin sanottu kuin tehty.
Puoliväliriihen päätöksillä Orpon hallitus on nyt laittanut pöytään pelimerkkinsä maan talouden kunnostamiseksi. Jäljellä oleva vaalikausi on toimeenpanoa, hienosäätöä ja tulosten odottelua.
Orpon hallitusta ei voi oikein syyttää saamattomuudesta, sillä kanttia todella koviinkin päätöksiin on löytynyt. Niistä poliittisen laskun näyttävät maksavan lähinnä perussuomalaiset.
Oikeistohallitukset tapaavat tehdä oikeistolaista poliitiikkaa, eikä hallituksen epäonnistumista ole sinänsä syytä toivoa. Yhtään uutta kriisiä jo pahoin hapertunut julkinen talous ei oikein enää kestäisi.