Vuotaako Unkari EU:n tietoja suoraan Kremliin? – Tutkija: Siltä näyttää, eikä se enää edes häpeile sitä
– Eihän tämä todellakaan mikään yllätys ollut, Jean Monnet -professori Katalin Miklossy Helsingin yliopistosta puuskahtaa Suomenmaalle.
Kyse on maanantaina julkisuuteen tulleista tiedoista, että Unkarin ulkoministerin Péter Szijjártón epäillään vuotaneen tietoja EU-kokouksista Venäjälle.
Myöhään maanantaina Szijjártó myönsi soitelleensa säännöllisesti Venäjän ulkoministerille Sergei Lavroville tärkeiden EU-kokousten aikana. Asiasta kertoi Euronews. Szijjártó perusteli toimintaansa diplomatialla ja Unkarin yhteyksillä EU:n ulkopuolisiin maihin.
Miklossyn mukaan tiedot konkretisoivat sen, mitä on epäilty ja oikeastaan tiedettykin jo hyvin pitkään. Unkari näyttää pelaavan vahvasti Kremlin pussiin.
Szijjártón kommentit osoittavat Miklossyn mukaan sen, ettei Unkari enää edes häpeile asiaa. Päinvastoin, se suorastaan ilkkuu EU:lle, että meille ette mahda mitään.
Kyse on kuitenkin vakavasta asiasta, Miklossy sanoo.
Unkari on EU:n sisällä on eräänlainen avoin piikki, joka näyttää vuotavan suoraan sinne, minne sen ei missään nimessä pitäisi. Miklossy huomauttaa, että Szijjártó on vieraillut Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Moskovassa peräti 16 kertaa.
– Siis kuusitoista kertaa, hän korostaa huudahtaen perään.
Hämmästyttävää Miklossyn mielestä on se, ettei EU ole herännyt aiemmin todellisuuteen, vaikka Unkarin toimet on tiedetty jo 2010-luvun alusta asti.
Viimeistään asia on ollut selvä Krimin valtauksesta 2014 lähtien, jolloin pääministeri Viktor Orban julisti Ukrainalle ”illiberaalia tulevaisuutta”.
Myös Suomen ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) sanoi vuototiedoista tuoreeltaan, etteivät ne ole yllätys.
Silti EU ei ole kyennyt tekemään asialle oikein mitään.
– Se kertoo paljon EU:sta.
Asian vakavuutta korostaa se, että Unkari on myös Naton jäsenmaa. Kuinka paljon Unkarin kautta voi vuotaa tulenarkaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista tietoa?
Miklossy rauhoittelee, että Natossa on havahduttu Unkarin muodostamaan riskiin EU:ta aiemmin. Tosin ei Natokaan voi kehuskella heränneensä asiaan mitenkään kovin varhain.
Käänne Naton ajattelussa oli Miklossyn mukaan Suomen ja Ruotsin Nato-prosessi vuonna 2022. Unkari jarrutti sitä tahallaan.
– Siitä lähtien Natossa on pyritty rajaamaan tietoja ja dokumentteja, joita Unkarin kanssa jaetaan, Miklossy sanoo.
– Mutta varmasti sitäkin on tapahtunut myös Naton kohdalla, että Unkarin kautta on mennyt tietoja Moskovaan päin, hän lisää.
Kuinka paljon Unkarin vuotamat tiedot ovat sitten auttaneet Venäjää?
Sitä on Miklossyn mukaan mahdotonta suoraan sanoa. Selvää on, että EU:n päätöksenteon ytimestä saatavat tiedot kuitenkin satavat monella tapaa Kremlin laariin.
Moskova pystyy esimerkiksi tietojen perusteella paremmin ennakoimaan, mitä päätöksiä EU:sta on tulossa. Tiedot auttavat Kremliä hahmottamaan unionin ulko- ja talouspolitiikan kokonaiskuvaa, sen kipukohtia ja vaikeita kysymyksiä.
Samalla Venäjä saa arvokasta tietoa siitä, miten jäsenmaat suhtautuvat mihinkin asiaan. Kaikki se helpottaa Venäjän oman toiminnan suunnittelua.
– Kremliä auttaa paljon se, kun he tietävät, kuka EU:ssa sanoi mitäkin, ketkä olivat Venäjän puolella, ketkä sitä vastaan. Voi sanoa, että he ovat sen myötä hyvin kartalla EU:n sisäisistä asioista.
Sekin on Miklossyn mukaan mahdollista, että Venäjä on pystynyt vuotojen kautta reagoimaan paremmin EU:n asettamiin pakotteisiin.
Hän ei kuitenkaan usko, että vuodot olisivat varsinainen syy sille, etteivät pakotteet ole purreet parhaalla mahdollisella tavalla.
Miklossyn mukaan ratkaisevaa on se, että Venäjälle pakotteiden kiertäminen on hyvin tuttua kylmän sodan ajalta. Koneisto hänen mukaansa rasvattu kaikella sillä vuosikymmenten kokemuksella, jota tuolloin kertyi.
– Länsi ei ole oikein ymmärtänyt, kenen kanssa se on tekemisissä pakotteiden kohdalla. Venäjää ei niillä laiteta helposti polvilleen.
EU:n keinot puuttua Unkarin toimintaan ovat Miklossyn mukaan rajalliset.
Keinovalikoimasta toki löytyy esimerkiksi EU:n seitsemäs artikla, jonka nojalla jäsenvaltion keskeisimpiä oikeuksia voidaan pidättää väliaikaisesti, jos jäsenmaa rikkoo vakavasti ja jatkuvasti EU:n perusarvoja.
Miklossyn mukaan ongelma on kuitenkin se, että seitsemännen artiklan käyttöönotto vaatisi EU:n muilta jäsenmailta yksimielisen päätöksen.
– Ainakin Bulgaria, Slovakia ja Tshekki äänestäisivät sitä nykytilanteessa vastaan, Miklossy sanoo.
EU:n keinovalikoimasta löytyy myös oikeusvaltiomekanismi, joka mahdollistaa EU-tukien jäädyttämisen tai takaisinperinnän jäsenvaltiolta, joka rikkoo oikeusvaltioperiaatteita.
Siihen ei kuitenkaan ole haluttu mennä, koska se olisi suoraa polttoainetta Orbanin sisäpolitiikalle, jossa EU nähdään lähinnä Unkarin sortajana.
Yksi keino EU:lle voisi Miklossyn mukaan olla Unkarin sulkeminen Schengen-alueen ulkopuolelle. Sitä on väläytelty pidempään. Pitkään EU on joutunut myös pelaamaan peliä, jossa Unkari on suljettu määräenemmistöpäätösten ulkopuolelle.
– Eihän se kovin hyvältä näytä, kun EU joutuu tekemään kaikenlaisia kikkailuja Unkarin takia. Ei se ole läpinäkyvää ja avointa päätöksentekoa, vaan väliaikainen pakon sanelema käytäntö.
Miklossyn mukaan Orbanin hallinto tietää hyvin, kuinka vaikeassa jamassa EU on. Siksi se pystyy ilkkumaan suoraan vasten EU:n kasvoja, kuten ulkoministeri Szijjártó nyt teki.
Ainoa toivo suunnan muutokselle olisi Miklossyn mukaan se, että Unkarissa vaihtuisi valta 12. huhtikuuta pidettävissä parlamenttivaaleissa.
Se on kuitenkin toinen juttu, kuinka mahdollista se oikeasti olisi. Orbanin kaudella Unkarin demokratian ja sananvapauden tilanne on kutistettu hyvin tiukaksi.
Kreml myös tukee Orbanin politiikkaa ja vaalikampanjointia suhteellisen avoimesti.
– Tärkeä kysymys on se, kuinka vapaat ja avoimet vaalit Unkarissa oikeasti on tulossa. Se kertoo tilanteesta paljon.